Phuket & Patong Beach

Nonnii ja viimestä viedään. Lantalta mentiin siis laivalla Phuketiin. Oltiin jostain syystä todettu, että matka satamasta Phuket Towniin ei oo pitkä ja päätettiin sit kävellä. Oltiin ainoot turistit, jotka oli tähän ratkaisuun päätynyt ja taksit vähän tööttäili meille kun käveltiin siinä tien poskessa. Matka ei lopulta ollu ees pitkä, noin 3km, mutta siinä auringonpaahteessa se tuntu kyllä aika pitkältä kaikkien kamojen kanssa käppäillessä.

Osittain ehkä pitkältä tuntuneesta matkasta johtuen päädyttiin ottamaan eka guest house -huone, mikä löydettiin, mutta voi pojat että se oli hyvä valinta. Normi kohtuuhintanen, mutta tasoltaan ihan hotellihuoneen veronen huone oli paras missä oltiin koko matkan aikana oltu. Huone oli hieno, siisti, siellä oli vedenkeitin ja kahvia, ja vessa ja suihku totuttuun verrattuna luksusta. Ollaan saatu todeta Thaimaassa olevan erittäin huono vedenpaine suihkuissa, mutta tää paikka oli poikkeus. Myös netti toimi kohtalaisesti ja ekaa kertaa meillä oli hiustenkuivain. :D Ei sillä, että sitä oltais tälläkään kertaa käytetty.

Lähettiin sit illalla vielä vähän kattelee Phuketin keskustaa ja päädyttiin söpöön pikku kahvilaan, jossa oli meijän lisäks vaan paikallisia istumassa iltaa. Kunnon kahviloita oli matkalla tullu aika vähän vastaan, joten suklaakakkupala ja kuppi kahvia piristi leivosmatkailijan iltaa valtavasti. Sain myöhemmin todeta, että Phuket Town on oikee kahviloiden mekka. Niitä oli enemmän ku ehdittiin käydä.

Myös Phuketista löytyi toki myös keskittymä, jossa oli länsimaista ruokatarjontaa. Mikä parempaa, siellä oli iso supermarketti. Niissä on aina ulkomailla joku oma viehätyksensä ja siellä käytiinki sit pari kertaa pällistelemässä. Saatettiin toki myös eksyä Pizza Companylle, missä oli kyllä ihan mehevät ja hyvät pizzat. Phuket Townissa aika meni pitkälti syödessä, kävellessä ja hotellihuoneessa dataillessa. Selviteltiin myös jatkoa, mikä kävikin sit kätevästi euron bussimatkana Patong Beachille.

Phukettihan koostuu kaupungista ja rantojen läheisyyteen kasvaneista turistikeskuksista. Saaren länsipuolella on useampi iso ranta ja kaikkien ympäristöön on kasvanut turismin myötä kyliä. Itseasiassa yllättävän harva turisti edes oikeasti käy Phuket Townissa, joka on siis Phuketin keskusta ja erillään rannoista. Me tosiaan mentiin Patong Beachille, joka on mun tietojen mukaan vilkkain rannoista (mikä ei ehkä välity kovin hyvin kuvista).

Patong Beachilla oli sitten taas turisteja aika paljon. Phuket Townissa ei juurikaan ollu ja siellä näkikin kivasti paikallista menoa. Patong kuitenkin elää turismilla, joten siellä valtaosa vastaantulijoista oli muita ku thaimaalaisia. Tää näky tietysti taas hinnoissa ja tajusinkin, että ollaan vikassa kohteessa enkä oo juurkaan käyttäny rahaa muuhun ku syömiseen ja asumiseen. Turistikohteissa olis kyllä krääsää ja ostettavaa, mutta tunnetustihan jokanen vierekkäin oleva pikku kauppa myy ihan samaa tavaraa ehkä vähän eriävillä hinnoilla. Mutta mepäs löydettiin taas iso marketti. Ja siellä oli iso hedelmäosasto. Valtava. Siellä myytiin kaikenlaisia outoja hedelmiä valmiiks kuorittuna ja pilkottuna semmosissa tuorepakkauksissa nii eihän me ohi voitu kävellä. Ostin jotain jännää hedelmää, joka oli tosi neutraalin makusta eikä herättänyt kovinkaan vahvoja gastronomisia tuntemuksia. Jos joku tietää nimen nii saa vinkata.

Turismin tuomia etuja on se, että ravintola- ja kahvilatarjonta on vähän laajempi, kuin pienessä paikallisten asuttamassa kaupungissa kuten vaikka Prachuap Khiri Khan. Joka aamu tulikin sit käytyä eri kahviloissa minkä jälkeen mentiin aina rannalle. Pakkohan se oli viimeset rantapäivät pitää ennen suurkaupunkiin paluuta. Illat meni sit kaupungilla kävellessä ja syödessä. Löydettiin niin hyvä ravintola, että siellä oli käytävä kahdesti. Taisin Prachuapissa hehkuttaa hapanimeläkanaa, mutta tää ei kyllä hävinny sille millään tasolla.

Sitten lähettiinkin jo Bangkokiin. Phuketista pääsee sinne vaikka millasilla yöbusseilla ja paras on niin kutsuttu VIP -bussi. Siinä on 2 kerrosta ja vaan 30 paikkaa ja istuimet on leveitä ja jalkatilaa tavallista enemmän. Tästä huvista sai pulittaa n. 30e mikä ei, kuten bussissa todettiin, ollu todellakaan paha hinta reilun 12 tunnin matkasta. Hintaan kuului ruokailu (hyvää thaikkuruokaa, pari eri vaihtoehtoa), kahvi ja jotkut ihme leivokset. 

Nyt ollaan Bangkokissa ja tässä olis vielä pari päivää vapaata ennen perjantaina alkavaa koulua. Eilen tavattiin yks toinen vaihtari, joka itseasiassa asuu samassa rakennuksessa kun me. Tässä nyt sit vaan lomaillaan ja kierretään Bangkokia, tää kaupunki jaksaa yllättää joka päivä.

Koulun alkua jo odottaen

Viivi