#vyy48

Voi vuju, tulipa juhlittua. Taas jäi kuvasaldo itkettävän pieneks. 

Vujujännästä kärsittiin taas reippaasti ennen juhlia, vaikka eihän niissä varsinaisesti mitään jännitettävää oo. Alotetaas nyt ihan lauantaiaamusta. Mulla oli varattu keskustasta kampaaja kymmeneks. Paikan nimi on Flow ja menin sinne ku on kuulemma hyvä. No oli se hyvä, Kivat tyypit ja tuttujakin tuli ja meni (kaikki vujuille menossa).

Annoin aikalailla vapaat kädet, pari kuvaa näytin ja käskin soveltamaan.

Ja hyvähän siitä tuli. Oli muuten kestävä kampaus.

Iltapäivällä kasa humanisteja pakkautui vielä yhden humanistin kämppään ottamaan lasit pihisevää ja laittamaan itteään kuosiin. Neljältä oltiin valmiina Åbo Akademilla, jossa kutsuvierastilaisuus ja illallinen pidettiin. Kyl te nää tiiätte, vastahan mä olin Tutin vujuilla. Kutsuvierastilaisuus eli cocktailtilaisuus eli kokkarit on siis se missä järjestöt sun muut onnittelee synttärisankaria eli Vaasan yliopiston ylioppilaskuntaa (ja vie sille viinaa, me ei viety). Kokkareiden jälkeen sai käydä otattamassa kuvia ja voi pojat, kylläpä kuvaaja taas sai meikäläisen fotogeenisyyden loistamaan (not). 

Puolet CoMedian hallituksesta, kattokaa ny kui ihania! (Tää kuva on muutenkin kaikkialla nii menköön)

Siinä vaiheessa kun päästiin illalliselle, meinasin kuolla nälkään. Funny thing: koska mentiin tyttöporukalla nii en tienny yhtään, kuka on mun avec. Oltiin laitettu pöytäseuruetoiveeks meidän porukka, ja kas vain, kukaan ei istunu mua lähelläkään. Käänne tähän kohtaan. Mun avec oli ihan mahtava Jari, johon oon tutustunu viime syksynä edarijuttujen kautta. Seurue oli hyvin hallarivoittoinen, mikä ei ikinä oo huono juttu. Ruuasta sen verran, että hyvin vuohenjuustopainotteinen alkuruoka oli mun mielestä vähän juustonvastaisia henkilöitä syrjivä (söin silti, oli se ihan hyvää) ja pääruokana oli jotain hyvää lihaa ja valkosipulikermaperunoita muistuttava setti, jossa myös oli juustoa (hieman epäileviä ilmeitä tähän väliin, hyvää sekin kyllä oli). Jälkkäriin kuului jäätelöä, marjoja ja suklaatryffeliä (jota hehkutettiin tamperelaisen vieraan kanssa kovasti). Illallinen meni tosi nopeesti ja pian lähettiinki jatkoille Dompalle (eli ylioppilastalolle kampukselle). Jatkot on jatkot, kyl te tiiätte.

Tääkin kuva on kaikkialla, mut hyvä niin. Kattokaa kui kivaa meil on.

Seuraavan päivän hehkeää oloa mentiin korjailemaan takas Dompalle, missä oli sillis (silliaamiainen, kyl te tiiätte). Päivä meni siinä syödessä ja istuskellessa. Kuvia ette saa. 

Tää viikonloppu menee kuumeessa kotona, minkä takia panostus tekstiin on vähän niin ja näin. Paine julkaista materiaalia on kuitenkin olemassa, joten olkaa hyvä. Ehkä innostun kirjottelemaan vielä jotain muutakin.

Nyt jatkan sairaana olemista ja kroonista stressaamista.

-Viivi

Lunta Ilosaaressa

Kaikkien outojen tekstien jälkeen on varmaan ihan ok kirjoittaa tyylillä "sitten tein sitä ja tätä".

VR ei pettänyt tälläkään kertaa. Ongelmia oli jo ennen ku päästiin matkaan (henkilökohtanen ennätys). Vaasasta lähti korvaava kalusto, koska alkuperänen oli epäilemättä sökönä. Olin varannu semmosen vaunun päässä olevan yhden hengen paikan, koska olen epäsosiaalinen persoona enkä tule toimeen ihmisten kanssa (aamuisin). Kas vain, tilalla olikin neljän hengen työskentelyhytti. Jippii. Lähtiessä meitä oli siinä onneks vaan kaks yhtä epäsosiaalista raukkaa, mut Seinäjoella se riemu sitten repes. Äiti ja pikkuvanha pikkutyttö. Jippii. Onneks sitä kesti vaan Tampereelle asti. Vaihdon jälkeinen rauhan tuoma euforia sai aikaan jonkunnäkösen piristymisreaktion ja siinä tulikin sitten kirjotettua kandia, luettua tenttiin ja tehtyä yks verkkotehtävä.

Kello oli kymmentä vaille kaks iltapäivällä ja ulkona vallitsevaa säätä kuvas lähinnä fifty shades of grey. Pääsin Joensuuhun ja mietin et miten ois fifty shades of ei. Kamalan lannistava kaupunki, ja ei siis millään pahalla niille jotka siellä asuu tai ylipäänsä viihtyy. No mutta, äiti oli vastassa ja lähettiin käppäilemään hotellille päin. Fun fact: kaupungeissa on aina rautatieasema lähellä keskustaa. Joensuuhun saavuttaessa mietin vaan et missä hitossa se keskusta on. Sehän ei siis ole siinä rautatieaseman vieressä vaan vähän matkan päässä. Todella brutaalia.

Käytiin hotellilla ja syömässä (Torero, erittäin suositeltava espanjalaismesta) ja lähettiin kävelemään urheiluhallille. Ja siellähän oli nyt siis tämmönen Lunta Ilosaaressa, joka on ykspäivänen festari. Lähettiin muka vähän myöhässä niin oltiin just sopivasti kun Viikate alko soittaa. Pohjustuksena voisin tähän väliin kertoa, että oon ollu yhdeksän vuotta kesätöissä Opa-Muurikalla, ensin joitakin kesiä tehtaalla tuotannossa ja tuotannon siirryttyä Kiinaan oon jatkanu varaston puolella. Siellä hallissa on sitten tullu kuunneltua Radio Rockia joka kesä ja siinä sivussa tullut kasvettua yhdessä muun muassa juuri Viikatteen kanssa. Oli siis ihan siistiä kuulla näiden vuosien jälkeen ne kesien hittibiisit livenä. Erityisesti tykkään Viikatteen vanhemmasta tuotannosta, joten esimerkiks Viina, terva ja hauta ja Kuu kaakon yllä oli jees.

Seuraava oli Amorphis, joka on ihan ookoo. Niillä on paljon hyvää tuotantoa ja varsinkin se uudempi ja melodisempi materiaali iskee meikäläiseen. Mun niskat tais tosin mennä sijoiltaan ihan vaan siitä ku katoin sitä moshausta.

Meidän osalta viimenen esiintyjä oli sit se vanha tuttu Mustasch. Huomasin erikoisen ilmiön siinä kun alettiin siirtyä lavan edustaa kohti. Eturivi oli täynnä miniteinejä, jotka epäilemättä odotti illan vikoja esiintyjiä JVG:tä ja Antti Tuiskua. Siinä ne sit nuokku ja räpläs kännyköitä koko setin ajan. Oikeesti, jos kansainvälisesti tunnettu muusikko vittuilee sulle niin kannattais ehkä kerätä ittes ja mennä piiloon. Ralfilta kuulu välispiikkien aikana mm. että "menkää lapset nukkumaan" ja "onko tää keikka noin tylsä". Onneks oltiin ihan niiden vaahtosammuttimien takana nii nähtiin ainaki hyvin.

Huomattavaa karismaattisuutta.

Kotimatka oli semmonen kevyt 9h rupeama, mutta meni yllättävän kivuttomasti. Kandi eteni ja näin junassa tuttujakin. Kaikenkaikkiaan erittäin jees viikonloppu, sai vähän irtiottoa ja äitin kans ny on aina kivaa. Me nähäänkin taas ens kuussa kun lähetään vähän Joensuuta pidemmälle, jee!

Nyt olis sit kaikennäköstä härdelliä, Huomenna meen nimittäin harjottelupaikkahaastatteluun ja ylihuomenna vujuille. Tuplajännä. Raporttia tulee ens viikolla, nyt heihei!

-Viivi

Helmikuu

Otsikointi ei oo mun alaa, tiedän.

Täällä käy vielä joku. Oli se sitten tahatonta tai tahallista niin kirjoitetaan sitten. Harrastus se kai tämäkin on. Katoin mun kännykässä olevia kuvia ja saatoin ihan vähän soimata itteäni siitä, ettei visuaalista materiaalia oo kertyny viimesen kuukauden aikana nimekskään. Pitää vissiin alkaa ottaa jotain tekotaiteellisia höttökuvia pahvimukeista ja kirjoista.

Kevyttä iltalukemista eli kandimateriaalia.

No mutta kuitenkin. Tekemisen puute ei oo päässy vaivaamaan ja kandiakin on kasassa rapiat viis (5) sivua. Se on kuulkaas neljäsosa eli vois sanoa, että melkeen valmis. Kokouksia mahtuu jokaseen viikkoon ainakin pari ja on mulla joskus joku luentokin. Hommat on tällä hetkellä sievästi ilmastuna levällään, koska tekemistä olis kandin lisäks kurssien ja koulutuspolitiikan muodossa. Oon kuitenkin aika innoissani, koska reilun viikon päästä koittaa Vyyn (yliopiston ylioppilaskunta) 48. vuosijuhlat. En ollu alunperin menossa, mut pakkohan se on mennä CoMediaa edustamaan, varsinkin kun meijän porukka on niin mahtava. Ja koska löysin kivan mekon, se on aivan pätevä syy. Tiedossa siis ankaraa juhlimista.

Sitä ennen olis tulevan viikonlopun pikavisiitti Joensuuhun. Mennään äiteen kanssa vähän festareille. Lunta Ilosaaressa on ykspäivänen festari, jonka kuudesta (?) esiintyjästä mennään kattomaan Amorphista, Viikatetta ja Mustaschia (voi kyllä, se oli niin hyvä viimeks, että pakko nähä uudestaan). Kivaa. Junassa istuminenki on ihan fine, tässä kun nyt on kuitenkin tätä tekemistä jonkun verran. Siinähän tekasee vaikka pätkän kandia.

Ulkoiltua on tullu sen verran mitä kodin ja yliopiston välillä on matkaa. Tää kuva todistaa yhtä niistä harvoista päivistä kun lähin kotiin valosaan aikaan.

Ihan tollasia kivoja juttuja tulossa. Muu aika tuleekin sit hajoiltua aika reippaasti, meinaa nimittäin vuorokaudesta tunnit loppua. Aiemmin täällä tuli myös stressailtua harjottelupaikan löytymistä. Työn alla sekin on, mut mainittakoon että ens viikolla on tiedossa yks työhaastattelu. Siitä lisää sit sen jälkeen.

-Viivi