En olis antanu itelleni anteeks jos en olis lähteny.
Noniin. Tälle keväälle tuli sitten käytyä vielä neljännessä maassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta meikäläiselle Hong Kong on yhtä kuin Kiina. Joo, sillä on oma hallinto ja se on ollut Kiinan alaisuudessa vasta vuodesta 1997 asti, mutta Kiinaa se silti on. Suurin osa asukkaista on kiinalaisia ja onhan se muutenkin niinku Kiinassa olis. Sanonko vielä kerran Kiina?
Lento Bangkokista Honkkariin kestää huimat kaksi tuntia. Mentiin tällä kertaa Cathay Pacificilla, josta on pakko sanoa sen verran, että jalkatilaa oli paljon ja ruoka oli hyvää. Harvoin saa jälkiruuaksi hedelmiä ja suklaata. Palatessa meillä oli aamulento, ja myös aamutarjoilut oli oikein hyvät.
Hong Kongin lentokenttä on melko kaukana kaupungista, mutta sieltä pääsee tosi kätevästi metrolla keskustaan asti. Oltiin illalla perillä, ja lähdettiin keekoilemaan ympäri Hong Kongia tavotteena löytää ho(s)tellihuone, me kun ollaan todettu että turha niitä on etukäteen varailla. Tuli vähän suhailtua edestakasin ja istuttua hetki maailman törkyisimmässä mäkkärissä ennen kuin löydettiin huone hostellista yllättävän hyvältä paikalta. Huone oli pienin mitä oon ikinä nähnyt, mutta todella siisti ja hyvin varusteltu.
Seuraavan päivän agenda oli löytää näköalapaikka, josta kaikki ne Googlen kuvahaun kuvat on otettu. Hong Kong koostuu saman nimisestä saaresta ja Kowloonin niemimaasta, ja keskustaa löytyy kummaltakin puolelta. Välissä olevan merikaistaleen yli pääsee maisemalaivalla, joka maksaa hävyttömät parikymmentä senttiä. Alikin pääsee, nimittäin metrolla. Oltiin luettu jostain, että Hong Kongissa on maailman pisimmät rullaportaat, ja nehän oli löydettävä. Aikoinaan kukkulalta alas töihin tulevia työläisiä varten rakennetut portaat on rullaporraspätkiä, joiden välillä voi jäädä pois. Aamulla portaat kulkee alaspäin ja aamupäivän/keskipäivän aikoihin ne vaihtaa suuntaa ja kulkee loppupäivän ylöspäin. Me mentiin niillä koko matka alhaalta ylös ja siinä matkalla on kyllä vaikka ja mitä. Tyylikkäitä ravintoloita, pubeja, fitnessruokakauppoja, hipsterikahviloita, marketteja ja ties mitä pikkuliikkeitä.
Ylhäällä jatkettiin matkaa ja löydettiin Zoological & Botanical garden, joka oli siis puisto, jossa oli myös eläimiä. Enimmäkseen siellä oli kaikenlaisia apinoita. Sisäänpääsymaksua ei peruttu ja jäinkin vähän miettimään, että millanen eläintenhoitopolitiikka tässä paikassa oli.
Puiston jälkeen löydettiin se mitä oltiin hakemassa. Näköalapaikalle pääsee semmosella lyhyellä junalla, joka kulkee ylös jyrkkää rinnettä. Porukkaa oli kuin opiskelijoita perjantaisin Vaasasta lähtevässä kello kolmen junassa, mutta ei siinä onneks kauaa tarvinnu kuitenkaan odotella. Ostettiin liput, joihin kuuluu pääsymaksu näköalatasanteelle ja sinne mentiin ekana ku päästiin ylös. Siellä ylhäällähän ei tietenkään ole pelkästään se näköalapaikka vaan tietysti myös ostoskeskus ja ties mitä muuta. Päästiin ylös valosaan aikaan, mutta aateltiin, että eiköhän me sen verran saada tapettua aikaa, että saadaan myös kuvia pimeällä kun kaupungin valot näkyy. Siinähän se meni kivasti kun käytiin syömässä ja kahvilla ja pyörimässä lähikorvessa.
Yrittäkää selvitä, tiedostan kyllä hävyttömän huonon laadun. Kuva ei missään nimessä tee oikeutta maisemille jotka tuolla ylhäällä oli.
Tietysti pimeän tultua ihmisiä oli järkyttävät määrät ottamassa kuvia ja kun kaikki oli saanu kuvansa, kaikki halus samaan aikaan alas. Jonoa junaan oli siinä määrin, että päätettiin mennä alas kävelytietä pitkin. Noh. Se mäkihän on aika jyrkkä. Riittää varmaan kun sanon, että seuraavana päivänä sattu jalkoihin. Mut ei se mitään, arvatkaa vaan miltä näytti ne jotka käveli ylöspäin.
Pakko lopettaa tähän, eihän tätä kukaan jaksa lukea. Jatkuu seuraavassa osassa.
-Viivi