Muki jota ei tuhottu

Meidän yliopiston kirjaston kahvilassa ois ihan oikeitakin mukeja, mutta otan aina sellasen pahvisen take away -kupin. Kahden tunnin istuskelun jälkeen kuppi on tyhjä ja sen reunat on nyherretty tuhannen päreiks. Tänään kaveri huomautti, että mun muki on edelleen kasassa. Sitten se totes mun vaikuttavan paljon chillimmältä kun syksyllä.

Juttuhan on niin, että olotila on todellakin eri kuin syksyllä. Joulun jälkeen päätin, etten jatkossa rääkkää itteäni henkisesti aina niin loppuun, ja nähtävästi jotain on tullut opittua viimeisten muutaman viikon aikana. Siirsin suosiolla pari tenttiä ensi syksylle, koska mun nyt vaan ei tarvii tehdä 80 noppaa tänä vuonna (tavoitemäärä normisti 55). Kävin myös urheiluhierojalla pistämässä koivet kuntoon ja palasin kuntosalille. Jätin ylimääräset herkut lukuunottamatta sosiaalista syömistä. Parannusta niin henkisessä kuin fyysisessäkin puolessa on selvästi nähtävissä jo nyt. Buukkasin myös pari matkaa tälle vuodelle ja päätin olla stressaamatta kesätöistä tai harjotteluista. Hakemuksia on laitettu ja laitetaan, joten paikka tulee jos on tullakseen (tähän asiaan palaan kun tiedän enemmän). Päätin myös repäistä ja osallistua vielä kerran vuosijuhlille, kun Vyy juhlii 49-vuotisia helmikuussa. Syy tähän yllättävään päätökseen syntyi valtavan ihmismassan painostuksesta, koska meidän koko kaveriporukka on menossa kyseisille kekkereille. Niistä bileistä ei voi tulla huonot. Takaraivossa kaivelee pieni opiskelijaelämän päättymiskriisi, joten sallittakoon tänä keväänä kaikki mahdolliset opiskelijatapahtumat.

Kuvia ette saa.

-Viivi

2017

Viime syksy oli raskas, sitä ei käy kieltäminen. Tälle vuodelle oon luvannu itelleni vähän enemmän armoa ja vähän vähemmän stressiä. Treenaamiselle aion löytää enemmän aikaa. Hallitushommat on historiaa, ja kevään lopulla häämöttää muutto Espooseen. Tää kevät tulee olemaan viimenen täyspäiväsen opiskelun lukukausi. Gradun teen sitten, kun aika on kypsä. Opiskelijaelämän loppuminen hirvittää, mutta toisaalta sitä myös odottaa.

Voiko Vaasasta ottaa liian monta maisemakuvaa?

Matkageeni jyllää, joten maailmalle on päästävä. Maaliskuun alussa otetaan nokka kohti vaihtokotia Thaimaata. Otetaan ihan vaan rennosti, syödään hyvää thaikkuruokaa ja ajetaan skoottereilla. Eikä siinä vielä kaikki. Äitinkin kanssa on reissattava, joten kevään aikana käydään myös Budapestissä. Siellä en oo ennen käynytkään, mutta ainakin semmoseen terveyskylpylään on päästävä.

Thaimaa calling <3

Kesä ja syksy näyttää vielä epäselvältä. Harjoitteluun tai kesätöihin olis tarkoitus mennä, mutta jos kesäksi en pääse, niin sitten lomailen. Teen sitten syksyllä sen harjoittelun. Hakemuksia on laitettu, ihanteellisinta olis päästä sellaiseen paikkaan, jossa voi jatkaa kesän jälkeen vakituisena.

Palautin eilen pari isoa kouluhommaa, joten vietän pitkästä aikaa vapaata Vaasaviikonloppua. Näitä tarttis enemmän. Nyt juon saavillisen kahvia ja lähden salille.

Hyvää tätä vuotta!

-Viivi