#CoMedia25

Täällä ollaan. Pahin syksy miesmuistiin alkaa olla kohta ohi, mutta niin alkaa olla myös hallituskausi. Vuosi CoMedian hallituksessa on ollu mahtava, ja sitä muistaen voisin nyt palata hetkeks marraskuisiin vuosijuhliin. Näitä kekkereitä on suunniteltu kauan, ja pakko olla vähän ylpeä siitä, mitä lopulta saatiin aikaiseksi.

 Cocktailtilaisuus eli kokkarit alkamassa. Ei jännitä. Kuva: Paula Saukkoranta.

Callitus16 <3. Kuva: Paula Saukkoranta

Bongaa meikä. Kuva: Paula Saukkoranta

Meidän vuosikurssin naikkosia eli niitä joiden kanssa vietän liikaa aikaa. Kuva: Aleksi Tuominen

Sponssilahjuksia. Kuva: Aleksi Tuominen

Koska hallituskauden loppuitkut, tässä vielä mä ja mun seuraaja. Make me proud girl! Kuva: Aleksi Tuominen

Hallituksen kaatajaisiakin ehdittiin tuossa viettää ja nyt alkaa eläkepäivät olla lähellä. Parin päivän päästä lähen joululomille ja ottamaan vähän happea tiiviin syksyn päätteeks. Kouluhommat ei lopu, mut kotona on aivan eri tavalla rentoa olla kun täällä. Toivottavasti tammikuussa palaillaan vähän levänneempinä. 

Hyvää Joulua!

-Viivi

Mahtaako olla enää elossakaan

No oon mä, just ja just. Jälleen kerran oon haalinu liikaa tekemistä syksylle, ja taas ollaan ihan burn outissa. Hallituskausi vetelee viimesiään, vujuihin on viikko (tilanne SOS) ja maisteriopinnot tuntuu vievän aika paljon enemmän resursseja kun kandiopinnot. Tuntuu että kaikki hommat on tällä hetkellä ihan levällään.

Alkusyksy meni hallituksen kanssa fuksitapahtumia kiertäessä, mutta sit kun ne kurssit alko niin ne muuten alko oikeen rytinällä. Tän vuoden tavotteena mulla on suorittaa kaikki läsnäolopakolliset kurssit, koska ens vuonna olis sitten vaan gradu ja ehkä jotai verkkokursseja. Ne ajattelin saada tehtyä pk-seudulta käsin, koska lähen sinne mahd. pian paremman puoliskon perässä.

Asun siis tällä hetkellä  suurimman osan ajasta yksinäni, ja sen takia on pitäny keksiä kaikenlaista iltatoimintaa. Kavereiden nurkissa tulee roikuttua paljon, ja meidän pikku porukkaan on tänä syksynä tullut pari vauvaa, joita on sitten käyty ihmettelemässä.

Sisu, mun uus bestis.

Huippulaatuinen kuva ajalta, kun oli vielä energiaa.

Lenkkimaisemat on ollu jees. 

Joinakin päivinä ulkoilu rajoittuu kodin ja yliopiston välille.

Tuossa taannoin tuli myös hoidettua oma viimenen varsinainen hallitustehtävä, eli CoMedian uraputki. Sekään ei syksyn teemaa noudattaen menny ihan _putkeen_ vaan osa tapahtumista jouduttiin perumaan. Uraputken idea siis on, että siinä on työelämälähtösiä vierailuja ja vierailijoita parin viikon ajan. Olin siinä vaiheessa niin elämääni kyllästynyt kyyninen stressipesä, ettei oikeestaan ees jaksanu kiinnostaa, vaikka vähän pieleen menikin. Yks onnistuneista tapahtumista oli vierailu Kyrö Distillery Companyyn, joka tekee maailman parasta giniä (on siis palkittu, ite en niin ginistä perusta). Vierailu oli kuitenkin mielenkiintonen ja sinne saatiin porukkaakin ihan hyvin. 

Nyt pitäiskin vaan löytää itelleni seuraaja, kirjottaa sille hallitustestamentti ja kouluttaa se hommaan. Niin tai jos noista vujuista ensin selviäis..niihin varmaan palaan täällä sit joskus juhlien jälkeen. Ens kevät onkin pelkkää opiskelua, koska järjestöhommat jää taakse. Kui outoa? 

En todellakaan tiiä, koska ehin taas kirjottamaan, vaikka kiinnostusta saattais ollakki. Olis ihan kiva kertoa esim. kursseista, joita meillä maisterivaiheessa käydään, mutta enpä tiiä kiinnostaako tuo lopulta kovin monia. Saa ilmaista mielipiteitä. Vujuista nyt ainakin kerron jotain joskus.

-Viivi

Montenegro, osa 2

Kukkuu ja halojata halloo. Täällä alkaa kouluhommat päästä pikkuhiljaa vauhtiin ja järjestöjuttuja riittää. CoMedian vujut lähestyy, gradu lähestyy, joulu lähestyy ja voi että. Nyt rykäsen tämän jatko-osan tänne että päästään siitäkin, seuraavaks pitäiskin keskittyä käsiteanalyysin ihmeelliseen maailmaan.

Mutta asiaan. Otsikko on vähän valheellinen, koska ajattelin tällä kertaa tarinoida vähän meidän Albanian reissusta. Meitä lähti Budvasta just eikä melkeen kymmenen tyyppiä minibussilla ajelemaan aamuseltaan kohti kaakkoa. Maisemat oli ihan huikeat, tie nimittäin kulki pitkälti rannikkoa pitkin vuoren rinteellä (meikä tosin nukahti hetkeksi, mutta olipahan uusia maisemia vielä paluumatkallakin :D). Eka stoppi oli Montenegron puolella, kun pysähdyttiin hetkeksi ihmettelemään Sveti Stefanin saarta. Saari kuuluu luksushotellille, ja siellä on huoneiden hinnat sellasta rapiaa 4 000 euroa per yö. Siellä on majaillut kaiken maailman julkkiksia, joilla on tommosia ylimääräsiä neljätonnisia heittää taivaan tuuliin. Ei sillä, jos mulla ei ois rahasta kiinni nii kyl mullekin kelpais huone omalla uima-altaalla ja rannalla ja merinäköalalla ja hovimestarilla ja ties millä.

Eka pysähdys Albaniassa (raja-asemaa lukuunottamatta) oli maan vanhin rakennus, joka on nykyään museo. Sen jälkeen käytiin kirkossa, jonka on siunannut mm. äiti Teresa. Paikan viehätys oli lähinnä siinä, että siellä vietettiin häitä, ja balkanilainen häätyyli on aika paljon överimpi, kun mihin meillä on totuttu. (En todellakaan tiiä, mihin mulla on edellämainittujen kuvat hävinny.) 

Seuraava kohde oli päivän pääpaikka, Skadar (omalla kielellään Shkodra). Kaupunki oli hurjan kiva, siellä oli halpaa ja ihania ihmisiä. Opas kertoi kaupunkiin saavuttaessa menevänsä ensimmäisenä syömään ja mukaan saisi tulla jos haluaisi. Koko kymmenpäinen joukko sitten päätyi yhdessä syömään samaan paikkaan, oppaan kuvaus paikallisesta ruuasta kun oli vissiin aika koukuttava. Voin sanoa, että suosittelen ehdottomasti albanialaista lihapataa (nimeä en muista), ja viinihän nyt maistuu aina. 

En muista, oonko koskaan maininnut meidän matkamuistokulttuurista, mutta tässä tulee. Me siis kerätään äitin kanssa kangasmerkkejä (you know, sellasia mitä opiskelijat ompelee haalareihin) ja tavoitteena on ostaa jokaisesta maasta sen maan lippua esittävä merkki. Muutaman kerran löytäminen on ollut vähän haastavaa, mutta Albania otti ja yllätti. Ensimmäinen matkamuistokauppa, josta katottin, tarjos pariakin erilaista ja jopa hävyttömän halvalla. Lähdettiin etsimään nimittäin sillä ajatuksella, että koska ollaan suht uudessa maassa, joka vasta luo omaa matkailukulttuuriaan, niin tämän kaltaista tavaraa ei välttämättä voi odottaa olevan vielä saatavilla. 

Albaniassa, varsinkaan pikkukaupunki Skadarissa, ei osata vielä englantia kovin hyvin. Käytiin jälkkärillä leivospaikassa, jossa kassarouva ei millään tahtonut ymmärtää meitä, mutta halus kovasti kyllä palvella. Ehdotti sitten italian kieltä, sitä kun tuolla päin monet osaa. Meikähän on opiskellut sitä jokusen kurssin ja kyllä se sieltä alitajunnasta taas kurkisti sen verran, että saatiin mitä haluttiin. Fun fact: tuolla ei kahvilasta saa ollenkaan kahvia, vaan pelkästään leivoksia ja virvoitusjuomia. Kahvia myy vaan kahvipaikat, ja siinä tosiaan sitten italiaksi tämä meidän kassa selitti, ettei hänellä oo ollenkaan kahvia, mutta että tien toiselta puolelta voitte hakea ja tulla hänen paikkaansa juomaan. Italiaa sain puhua myös korukaupoilla, kun käytiin ihmettelemässä hopean hintaa. Montenegrossakaan ei oo pahan hintasta, mutta Albaniassa se vasta halpaa olikin.  

Tästähän on kehittymässä romaani. Onneks päästään jo paluumatkaan. Takasin Budvaan päin mennessä käytiin Barin vanhassa kaupungissa. Se on siis vuoren rinteellä sijaitseva rauniokaupunki ja ihan siisti. Sen edustalle on tähän päivään mennessä ehtinyt tulla jo vähän turistiliikkeitä, mutta toistaseks kylä oli tosi sympaattinen pikku kahviloineen ja vanhoine rakennuksineen. Sinne mennessä kävi pikku kämmi, kun jyrkässä mutkassa rinteessä tuli vastaan semmonen puolipakettiauto sivuluisua ja törmäs meidän minibussin kylkeen. Hetki meni ihmetellessä kuskin oveen tullutta lommoa, mutta päästiin lopulta jatkamaan. Opas kuitenkin lupas tarjota koko porukalle juomat ihan vaan ettei kenellekään jää paha mieli. 

Barista ajeltiin takaisin Budvaan. Loppuloma eli perjantai meni rennosti, ja lauantaina lähdettiin takas Suomeen. En oikeen muista mitä oon kertonu ja mitä en, mutta summa summarum: Balkan on mun uus happy place ja sinne pitää mennä pian uudestaan. 

Ens kerralla jaaritellaankin sitten taas varmaan koulutuspolitiikkaa tai jotain muuta yhtä arkista. Siihen asti se on moro.

-Viivi

Montenegro, osa 1

Elän tällä hetkellä tämmöstä ihme siirtymäaikaa. Kesästä ollaan siirtymässä takas opiskeluhommiin, mutta koska ne hommat ei oo vielä alkanu, ollaan välitilassa jossa ei oikeen tiedetä miten päivät kuuluisi viettää. Aika on kulunu tähän mennessä kavereita treffaillessa ja hallitusjutuissa.

Nyt voisin kuitenkin palata muutaman viikon päähän, kun käytiin Montenegrossa (paikallisten kesken Crna Gora). Oltiin viikko rannikkokaupunki Budvassa, joka oli ihan kiva mesta balkanilaisine turisteineen ja halpoine viineineen. Budvan lisäks nähtiin paljon muutakin, koska käytiin yhtenä päivänä veneretkellä ja toisena päivänä Albaniassa. Ollaan siis periaatteessa nähty koko Montenegron rannikko ja vähän enemmän.

Vaikka meillä oli aika toiminnallinen viikko, ehdittiin olla Budvassakin hyvin. Meidän hotelli ei ollu ihan rannassa vaan enemmänkin paikallisasutuksen keskellä (ei sillä, että rantaan ois silti ollu pitkä matka). Sijainnin suurin etu oli varmaan hintataso. Ihan siinä hotellin lähellä oli katu (Mainly put), jonka varrelta löyty paikallisten suosimia ravintoloita ja leipomoita. Paras esimerkki hintatasosta lienee 3 euron wienerleike. Viinilasi ei luonnollisesti maksanu paljon mitään. Pullon sai kaupasta parilla eurolla.

Kaikki vanhat kaupungit on aina kivoja, ja Budvassakin sellainen on. Pinta-alaltaan se ei oo kovin iso, mutta sitäkin kivempi. Lähdettiin parina aamuna ajoissa liikkeelle, koska sillon ei oo juurkaan muita turisteja, ja käytiin aamukahvilla juice bareissa pikku aukioilla. Vanhasta kaupungista pääsee myös yhdelle uimarannalle, jossa oli mukavan rauhallista siinä aamupäivästä.

Käytiin tosiaan yhtenä päivänä vähän veneilemässä. Seurana meillä oli lähinnä italialaisia, puolalaisia ja balkanilaisia turisteja. Eka kohde oli Herceg Novin kaupunki, joka vaikutti sen lyhyen käynnin perusteella tosi kivalta. Seuraava pysähdys oli rannalla, jonka vesi on Montenegron rannikon puhtainta (muistaakseni sijainnin vuoksi).

Pysähdyttiin myös yhdellä pikku saarella, jossa oli vaan pieni kirkko. Homma vaikutti melko lailla rahastukselta, koska sisäänpääsy edellytti rahaa ja silläkin pikku saarella oli turistikauppa, jossa myytiin kirkkokrääsää ja jätskiä. Maisemat noin muuten oli ihan jees, joten jätettiin suosiolla menemättä sisälle.

Viimenen kohde oli Kotorin kaupunki, Sinne tehdään myös bussiretkiä Budvasta ja laivamatkoja vähän kauempaa. Tuli suorastaan epätodellinen olo, kun jäätävän kokonen risteilijä vyöryi eteenpäin siellä pienessä vuorien ympäröimässä Kotorinlahdessa. Kotorissakaan meillä ei ollut kovin paljoo aikaa, joten käveltiin vähän ympäriinsä ja käytiin syömässä. Sielläkin olis varmaan viihtynyt pidempäänkin.

Lyhyestä virsi kaunis, jätänpä loput seuraavaan kertaan. Hyvää syyskuuta!

-Viivi

Jurassic Rock

Kesä on siis periaatteessa ohi. Syksy tulee. Nyt kun on pari päivää satanu lähes tauotta, ja oon nyhjänny illat kotoa, alan ehkä olla henkisesti valmis syksyyn. Onhan mulla nyt ollu aika mahtava kesä, ja vapaa-ajasta on otettu kaikki irti. Viime viikonloppuna istuin vaihteeks vähän junassa, kun kävin Mikkelissä pikavisiitillä Jurassic Rockissa.

Kotiin on aina kiva mennä, vaikka vaan hetkeks, ja koska en oo ikinä ollu Jurassicissa niin pakkohan se oli lähteä kun oli vapaa viikonloppukin. Olin perjantaina illalla kotona, ja lauantaiaamupäivä meni saunoessa ja chillaillessa. 

Festarialueelle kun päästiin, nii ekana hämmästyin väenpaljoutta. Sitä ei ollut. Porukkaa oli huomattavasti vähemmän ku ootin vaikka eihän mulla mitään odotuksia oikeen ollu kun en oo ennen käyny. Eka, jota mentiin kattomaan, oli Relentless. Bändi oli mulle ennestään tuntematon, mutta tykkäsin kun kuuntelin ennakkoon vähän biisejä. Tyyli on vähän sellanen rockabilly ja jos ei muuten iske niin kuunnelkaa ainakin yks niiden tekemä coveri.

Seuraavana oli Mustasch, kuinkas muutenkaan. Jos oon jotain oppinu niin sen, että raskaan musan keikat on parhaita yksittäisinä keikkoina, koska niihin tulee vaan ihmisiä jotka on varta vasten tullu kattomaan sitä tiettyä bändiä. Tunnelma on erilainen ja biisivalinnat nojaa enemmän uuteen tuotantoon, mitä ei taas festarikansa välttämättä tunne. Keikka oli silti hyvä, ei tältä bändiltä voi muuta oottaakaan. Parhaista biiseistä oon puhunu ennenkin ja jos kiinnostaa kuunnella, niin suosittelen viimesintä levyä, se on melkeen kokonaan hyvä.

Yks todella positiivinen yllättäjä oli Eläkeläiset. En oo ikinä oikeen kuunnellu niitä, eikä sitä musiikkia yksin kotona kuulu kuunnellakaan, vaan nimenomaan festareilla. Siellä kuulkaa koko keikan ajan jengi veti letkajenkkaa yleisön seassa aivan sekopäisinä, ja biisit oli hauskoja. Ne on siis tavallaan coveroitu muista biiseistä, mutta sanat on uudet ja suomeksi.

Kuunneltiin vielä Diablo ja Stamina, minkä jälkeen alueelle alko vasta valua porukkaa. Vikana esiintyjänä oli siis Cheek ja kun sen faneja alko ilmestyä, niin me lähdettiin jatkamaan matkaa. Ei millään pahalla mut ku ei vaan pysty. Ihan oikeesti.

Tässä vaiheessa pitää tunnustaa jotain. En ollu viime viikonloppuun mennessä käyny ikinä baarissa Mikkelissä. Älkää kysykö, en tiiä, no reason. No, mentiin jokatapauksessa, koska Jurassicin jatkot oli Wilhelmissä ja päästiin Cheekin sijaan kuuntelemaan Santa Cruzia. Niillä on läjä hyviä biisejä, ja vaikka ne on omasta mielestään hard rock -yhtye, niin onhan niiden jotkut biisit aika pehmeitä. Nekin on silti hyviä. Tupa oli täynnä ja kivaa oli. Kaks jätkää kävi ihmettelemässä, et oonko mä äitin kaa baarissa. Oltiin niiden mielestä tosi cool, koska niiden omat äidit on tylsiä.

Keikka loppu just sopivasti niin, että kun mentiin ulos niin nähtiin paljon puhutut ilotulitukset, joihin Cheekin keikka loppu toisaalla. Aijettä kyllä kaikki taas niin mielensä pahotti kun keskustan tuntumassa tuolla lailla aiheutetaan melua keskellä yötä. Aijjai.

Sunnuntaina vähän väsytti, mutta eipä tuota tarvinnu muuta tehdä ku istua junassa. Summa summarum oli kivaa ja varhaisteinistä asti alitajunnassani asustellut hevirokkari oli hurjan tyytyväinen. Huomenna meikä lähtee tien päälle, joten näkyilläänpä joskus loppukuusta.

-Viivi 

Otteita kesäseikkailuista

Juu ei ole paljon meikäläistä täällä blogin puolella näkyny. Heinäsirkat sirittää ja risupallot pyörii aavikolla, onkohan täällä enää ketään..?

Koska olen kiireinen, kärsimätön ja muutenkin kaikki päivät koneella, niin aattelin tehdä tästä ihan semmosen tiiviin pikku paketin. Edellinen vapaa viikonloppu on ollut joskus kesäkuun alussa, sen jälkeen oon ollu menossa viikottain. Nyt eletään jo vikaa työviikkoa, perjantaina alkaa loma ja meikä suuntaa Helsinkiin. Sielä matka jatkuu lauantaina Montenegroon!

Mutta palataas vielä heinäkuuhun. Himoksesta selvittiin, mutta seuraavana viikonloppuna suuntana olikin sitten jo Kajaani. Vaasa-Kajaani -väli on muuten tylsin ikinä, ainakin autolla. No kuitenkin. Oli ihan mahtavaa nähdä tyttöjä, kun pari niistä on ollut kevään vaihdossa ja yks lähti  Vaasasta jo puolessa välissä kevättä. Oon superilonen kun kohta on syksy ja kaikki tulee taas Vaasaan ja päästään kuluttamaan Oskun penkkejä ja juomaan sitä iänikuista tervakahvia.

 Käytiin kattomassa jotai vanhaa linnaa. Kattokaa ny miten cool sadetakkijengi.

Meidän porukalla homma menee aina syömiseksi. Armottoman mättämisen lisäks kierrettiin Kajaani perusteellisesti, katsastettiin paikalliset alennusmyynnit, istuttiin pihakeinussa, tavattiin Ellin kavereita ja tutustuttiin tietysti paikalliseen yöelämään. Mistä puheenollen täytyy sanoa, että ilta oli 6/5, terkkuja Kajaaniin. 

Seuraavana viikonloppuna ei tarvinnu lähteä ihan niin kauas. Lähdettiin Närpiöön mökkeilemään ja sunnuntaina olin Laurin veljen rippijuhlat Teuvalla. Oli mukavaa. Kuluneiden vuosien aikana oon ehtiny tutustua Laurin sukuun jo ihan hyvin ja kaikki on tosi mukavia. Mökkeily nyt taas on aina muuten vaan parasta. Saunottiin ja istuttiin paljussa varmaan 6 tuntia ja grillattiin ihan liikaa ruokaa.

Sitten tulikin jo mun toisen loman aika. Jaoin mun kesän vapaapäivät niin, että sain pitää kaks lyhyttä lomaa ja heinäkuun loppupuolella lähin sit viideks päiväks Mikkeliin. Sinä aikana meillä kävi vieraita Kurikasta, näin kaveria yläasteajoilta, keräsin vattuja ja mökkeilin. 

Sain lomalle just sellaset kelit ku tilasin, joten mökillä tuli viihdyttyä.

Keskiviikkona palasin Vaasaan ihan vaan ollakseni kaks päivää töissä. Perjantaina suuntana oli nimittäin Helsinki ja häät. Juhlapaikkana oli Willa Söder ja pari, jota juhlittiin, oli meidän kavereita. Tai no sulhanen on Laurin kaveri, mutta ollaan viis ja puol vuotta tunnettu, joten uskallan väittää omikseni. Häät oli pienet, mutta ihanat, ja tutustuin uusiin ihmisiinkin. Myöhäänhän meillä meni, mutta seuraaana päivänä ehdittiin vielä käydä seikkailemassa Helsingissä ennen ku piti taas lähteä Vaasaan.

Tärkeitä turistikokemuksia. Vois luulla, että olin yksin, mut oikeesti siellä oli 5000 kiinalaista.

Tulipa tiivis ja sekava paketti. Seuraava viikonloppu oli myös mahtava ja täynnä junassa istumista, mutta siitäpäs en kerrokaan vielä. Pakko jättää jotain myöhemmälle, ehkä kirjotan elokuun menoista sit syyskuussa. :D

-Viivi

Kaikki valmistujaisista eeppiseen iskelmäfestarisukutapaamiseen

Antakaas kun avaan vähän tuota otsikkoa.

Meikä on HuK. Meikä on humanististen tieteiden kandidaatti, pääaineena viestintä. Kuulostaapa se vieläki vaan aika hyvältä. Juhannusviikon tiistaina äiti tuli Vaasaan, ja keskiviikkona kävin hakemassa valmiin paperit, minkä jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Mikkeliä. Mulla oli siinä juhannuksena tosissaan semmonen rapsakka viiden päivän loma. Oon aina ollu tunnollinen sairastaja, joten olin tietysti nuhakuumeflunssassa sen loman ajan. Eipä tuo sen ihmeemmin tosin harmittanut kun tarkotus oli muutenkin lähinnä ottaa rennosti. Juhannuksen jälkeen sunnuntaina pidettiin kandikahvit, joihin kutsuttiin vähän naapureita sun muita. Oli nimittäin vähän hyvät tarjoilut taas äiti tehny. Jos ikinä on muutamakin päivä vapaata, niin jo äitin ruuat on riittävä syy lähteä Itä-Suomeen. Plus kesällä se, että pääsee mökille. Mikään ei oo niin jees ku mökkeily.

Juhannuksesta kun selvittiin, niin eipä siinä ollut kun pari hassua päivää välissä kun heti seuraavana viikonloppuna suuntana oli Himos ja Iskelmäfestarit. Älkää käsittäkö väärin. En oo oikeen sitä tyyppiä, joka lähtee oma-aloitteisesti mihinkään mikä viittaa iskelmään. Juttu oli niin, että siellä oli isän suvun porukkaa enemmänkin, mökki oli varattu ja kaikkea. Liput festareille saatiin isin kulttuuriseteleillä ja kyllähän ne lopulta kannatti ottaakin. Lähdin matkaan perjantaina töiden jälkeen junalla ja Lauri tuli Helsingistä moottoripyörällä. Se haki mut asemalta ja jatkettiin suoraan festareille. Muut oli jo siellä, ja ehdittiin vähän vaihtaa kuulumisia ennen kuin mentiin katsomaan Popedaa. Näin kyseisen bändin ekaa kertaa viime kesänä ja ne oli sen verran hyviä, että piti päästä nytkin kattomaan. 

Lauantaipäivä meni kivasti mökillä hengaillen, käytiin saunassa, syötiin ja juotiin ja vaihdettiin kuulumisia. Illaksi lähdettiin taas festarialueelle. Me käytiin katsomassa esiintyjistä Yö, Neljä ruusua, Apulanta ja jostain syystä oon ollu myös osan aikaa paikalla Paula Koivuniemen keikalla. Siltsu me missattiin ku oltiin syömässä muikkuja. Oli kuulkaa hyvä muikkuja, ei tuomita. Nähtiin sitäpaitsi oleellisin, eli sydämen muotoset ilotulitukset. Jes. Pakko sanoa, että Neljä ruusua yllätti, se oli tosi jees. Apulanta oli kans hyvä, oon kuunnellu sitä jo joskus kymmenen vuotta sitten, joten biisit on hallussa. Se oli nyt jotenkin vielä paljon parempi kun viime vuonna kun käytiin kattomassa sitä Juva rokkaa -festareilla. Nyt ei naureta, Juvassa on kuulkaa asennetta.  

Joskus yön ja aamun taitteessa päästiin takasin mökille, meitä oli tosiaan yhteensä joku 17 ja puolet oli jo lähteny aikasemmin. Aamulla laitettiin kamat kasaan, kytättiin taivasta ja lähdettiin moottoripyörällä kohti Teuvaa, jossa meijän oli tarkotus vaihtaa auto alle. Koko päiväks oli siis luvattu sadetta, mutta pisaraakaan ei saatu niskaan. Jalasjärvellä paistoi aurinkokin. Kolmen tunnin matka kakspyöräsellä meni kyllä yllättävän nopeesti, pönötin vaa takapenkillä ja kattelin maisemia. 

Ihan sairaan kiva reissu, vaikka pikkusen meinas väsyttää jälkeenpäin. Taas todettiin, että pitäis nähdä useemmin sukulaisten kanssa. Tää reissuaminen ei tosin tähän pääty, vaan tulevana viikonloppuna käännetään nokka kohti paljon puhuttua, legendaarista.....tittidiiii.....Kajaania! No kyllä, sitä juuri. Pastellikaksoseni eli riemuidioottitoverini Elli on kutsunu meidän porukkaa sinne jo ajat sitten ja nyt saadaan viimein aikaseks mennä. Kerrankos sitä. :D 

Nyt loppu, täähän lähti aivan käsistä.

-Viivi

Elämää kandin palautuksen jälkeen

Lyhyesti vois sanoa, että oon tehny töitä ja käyny salilla. Sitä se on enimmäkseen ollu. Mut töissä on kivaa ja salilla on kivaa ja viikonloput on oikeasti vapaita, eikä vaan rästijuttuihin varattua aikaa. Oon mm. ehtiny lukea oikeita kirjoja, mitä ei kouluaikana ikinä tapahdu. Kaikki on siis aika lailla fine.

Yhtenä viikonloppuna tuli käytyä Helsingissä, kun tuo toinen puolisko on nyt siellä tän kesän töissä. Kierrettiin mestoja, syötiin hyvin ja käytiin ihmettelemässä sitä uutta Löyly -saunaa Hernesaaressa. Suunnitelmia on kyllä tehty enemmänkin, mut aina kun oon aatellu mennä Helsinkiin niin siellä on huono keli.

Töissä (Vaasan kesäyliopistolla) oon ehtiny olla nyt kuusi viikkoa. Hommat on aikalailla selviä, ja osaan jo suunnilleen vastata ihmisten kysymyksiin kun ne soittaa. Perusjuttuihin kuuluu somen päivittäminen, ilmoittautumisten käsittely, tietojen kirjaaminen rekisteriin ja nettisivujen päivittäminen. Sen lisäksi kesäyliopistolla ollaan siirtymässä uuteen järjestelmään ja meillä oli siitä skypekoulutus. Pitää opetella hommat kunnolla, koska heinäkuun lopulla jään toimistolle yksin reiluksi viikoksi ja kaikki on meikäläisen vastuulla. Mun tehtäviin kuului myös hankkia vähän lisämateriaalia kuvapankkiin, joten yks aurinkoisempi päivä meni kampuksella kierrellessä ja kuvia ottaessa.

Yhtenä aamuna meidän kolmannen kerroksen toimistoon oli eksyny leppäkerttu ja sitä sitten pelastettiin ja kuvattiin some täyteen.

Kerroin aiemmin, että meillä oli vesivahinko ja siitä seuranneen rempan kanssa on tullut eleltyä kohtuu lailla sovussa. Toki elämää vaikeutti se kun piti lähteä aamulla ekaks ja illalla vikaks alakerran saunatilojen vessaan ja suihkussa piti myös käydä siellä. Nyt voin kuitenkin todeta rempan olevan jotakuinkin valmis, eikä meidän kylppäri ole enää sininen. Se on nyt valkoharmaa ja aika tyylikäskin. Remppa ei itsessään oo ollu mikään häiriötekijä, koska päivät oon ollu töissä. 

Semmosta.

-Viivi

Pariisi, osa 3

Mitä mä teen kaikki illat ku en saa yhtä tekstiä kirjotettua? Nyt kyllä tungen loppureissun tähän.

Perjantaille meillä olikin vähän spesiaalimpaa ohjelmaa, Essi oli nimittäin sopinu, että päästään vierailemaan Suomen Pariisin suurlähetystössä. Meillä oli kuitenkin aikaa ennen vierailua, ja kulutettiin se kiertämällä vähän kauppoja ja kävelemällä Seinen rantaa pitkin kohti kohdetta. En tiiä paljonko matkaa lopulta tuli, mutta musta tuntuu että se oli aika pitkä. :D

Mahtava seinämateriaaliratkaisu.

Suurlähetystön olohuone. Tai joku semmonen.

Suomen suurlähetystö on kuulemma yksi tyylikkäimmistä Pariisissa. Sisustuksessa on teemana vuodenajat ja suomalainen suunnittelu ja paikka oli kyllä ihan hieno. Tavattiin myös itse Suomen suurlähettiläs. Hörpättiin kahvit, ihmeteltiin paikkoja ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Koska keli näytti varsin hyvältä ja satuttiin olemaan Seinen rannalla, päätettiin lähteä jokilaivalle. Siinä näki ihan kivasti sellasta, mitä ei ehkä muuten näkisi. 

Iltapäivästä alkoi vähän sadella, joten lähdettiin takas kaupoille. Käytiin mm. testaamassa paikalliset macaronsit siinä Essiä odotellessa. Illalla käytiin vähän kuikuilemassa seuraavan päivän kohdetta, Montmartrea ja käytiin siellä sitten syömässä vähän italialaista. Oli molto bene.

Mikkelin metroasema Pariisissa!

Seuraava päivä aloitettiin lätkämatsilla pubissa. Just sopivasti oli mm -kisojen Suomi-Ranska peli tuona päivänä, joten mehän mentiin paikalliseen muiden suomalaisten kanssa ja huudettiin Suomi nihkeään voittoon. Siitä lähdettiin jatkamaan kohti Montmartrea. 

Faktaa: Montmartre eli "marttyyrien vuori" on kukkula, ja yksi mun suosikkialueista Pariisissa. Tiiättekö sen leffan Amelie? Se on kuvattu kyseisellä alueella, enkuks se nimi taitaakin olla Amelie from Montmartre. Outo mutta hyvä leffa. Anyways. En oo mitään museoita ja kirkkoja kiertelevää tyyppiä, mutta Sacre Coeurin kirkko oli melko vaikuttava ja se me sitten käytiin kiertämässä. Alueella oli markkinat ja kirkon edustan portailla istuskeli paljon porukkaa, joten mekin käytiin ostamassa mansikoita ja halpaa skumppaa ja istuttiin sinne muiden sekaan. 

Sama mesta hämärällä.

Ylläolevassa maailman söpöimmässä kahvilassa käytiin lounaalla syömässä taas vähän paikallista. Tällä kertaa testattiin lohiquiche, eli semmonen suolanen piirakka. Ei kuulkaa yliopistokahvilan suolaset piirakat paljon maistu tämän jälkeen.

Ja sitten se Amelien kahvila. Elokuvan yks tärkeistä paikoista on ylläoleva kahvila ja sinne oli päästävä. Täydellisen ranskalaisen fiiliksen lisäksi sieltä sai erittäin hyvää kahvia ja ihania jälkiruokia (nää jutut näyttää olevan aika ruokapainotteisia..). Creme brulee oli meikäläisellä vielä ottamatta, joten sillä mentiin. Kattokaa nyt tota mun ilmettä, kui kivaa toisella voi olla? :D

Moulin Rouge ei ees mahtunu kokonaan kuvaan.

Päivä meni kierrellessä Montmartrea ja kaikista Pariisin ihanista paikoista tälle kukkulalle päätin muuttaa sitten kun musta joku kaunis päivä tulee niin rikas, että voin käyttää päivät istuskellen katukahviloissa juomassa kahvia ja viiniä. Loppukaneettina voisin todeta, että Pariisi oli paljon enemmän kun odotin, ja että palaan kyllä vielä. Kiitos Essille ja Ellille, oli mahtava reissu! 

<3: Viivi