Koh Tao

Tää on paras postaus, jota oon tähän mennessä tehnyt. Ei sen takia, että verbaalinen anti olis jotenkin muita tekstejä rikkaampaa tai sisältö radikaalisti poikkeavaa, vaan koska tätä tekstiä kirjoitan rannalla. Toisessa kädessä aamupalan virkaa toimittava mangosmoothie ja edessä hämmästyttävän turkoosi meri. Ja tähän mennessä mehevimmät aallot.

Asiaan. Laiva Chumphonista Koh Taolle oli perillä myöhään iltapäivällä. Laivasta sen verran, että sinne mahtui yllättävän paljon ihmisiä ja siinä oli tähän mennessä matkan pahin ilmastointi. Ekaa kertaa reissun aikana palelluin vähän.

Thaimaassa suosittu asumismuoto turistien keskuudessa on bungalow. Oma käsitykseni bungalowista on aina ollu pieni puumökki, mutta ilmeisesti paikallisen määritelmän mukaan se on mikä tahansa huone, jolla on oma ulko-ovi. Taolla päädyttiin sitten ottamaan sellainen. Huone oli yksinkertainen, mutta sen miniterassilta oli hyvät näkymät, se oli kohtuuhintainen ja hyvällä paikalla. Se sijaitsi Taon suurimman rannan, Sairee Beachin päässä ja siitä oli kaikkialle sopivan lyhyet välimatkat. 

Sairee Beach ei ole kovin leveä, mutta se oli oikein jees ja iltasin kun vesi laski, sen leveys kaksinkertaistui ja siellä oli kaikenlaista tapahtumaa. Turisteja oli melko paljon ja nuorten kuuli puhuvan ainakin suomea, ruotsia, saksaa ja ranskaa. Rannalla oli tuliesityksiä, joissa paikalliset nakkeli palavia kettinkejä ym. ja turistit pääsi hyppimään narua palavalla köydellä. On se hyvä, että keksitään tervehenkistä yhteistä tekemistä. 

Taon ero meidän aiemmin vierailemiin kohteisiin on turisteihin panostaminen. Esimerkiksi Bangkokissa on paljon pieniä yksinkertaisia kojuja, joista paikalliset ostaa paikallisia ruokia. Taolla oli jo paljon enemmän ruokapaikkoja, joissa istutaan pöydässä ja joissa voi tilata amerikkalaisen aamiaisen, pizzaa ja pannukakkuja. (Pannukakut on täällä aika hyviä, joten ei valittamista siltä osin.) Ero näkyy myös yöpymisen hinnassa.

Nyt ollaan Koh Samuilla, josta myöhemmin lisää.

-Viivi

Bungaloweja ja pannukakkuja

Matka jatkuu. Tämänhetkinen sijainti Koh Tao.

Prachuap Khiri Khanista matka jatkui junalla Chumphoniin, joka tunnetaan ainakin lukemani perusteella melko pitkälti läpikulkupaikkana. Chumphonista nimittäin pääsee laivalla suomituristillekin tutuille Koh Taolle, Koh Pha-Nganille ja Koh Samuille.

Matka Prachuapista Chumphoniin kesti junalla muutaman tunnin, ja juna oli vähän parempi kuin meidän ekalla taipaleella. Chumphon paljastui sitten isommaksi kaupungiksi, kuin oltiin kuviteltu ja koettiin siinä muutama hämmennyksen hetki kun Bangkokissa opittu taksin käytön helppous ei pätenytkään tässä kaupungissa. Niitä ei nimittäin juurikaan ollut.0 Reilun pituisen, auringonpaahteessa suoritetun kävelykierroksen päätteeksi suunnistettiin takaisin rautatieasemalle, jossa kuultiin, että laivat saarille lähtee parinkymmenen kilometrin päästä. Saatiin kuitenkin järjestettyä niin kyyti kuin majoituskin ja päälle vielä liput seuraavan päivän Koh Taolle menevään laivaan.

Majoituspaikka oli loistava. Se oli pieni kasa bungaloweja ja respa ihan laivan lähtöpaikan vieressä. Oli hiekkarantaa, oli pannukakkuaamiaista, oli aurinkotuoleja ja maailman söpöin pikku mökki. Tilaa bungaloweissa oli yllättävän paljon siihen nähden, miltä ne näytti ulkoapäin. Laiva Koh Taolle lähti seuraavana päivänä yhdeltä, joten aamupäivä meni auringossa köllötellessä.

Koh Taosta asiaa sitten kun hermot ja netti kestää kuvien lataamisen vähän paremmin.

-Viivi

Prachuap Khiri Khan

Sanovat Thaimaan kauneimmaksi rantakaupungiksi. En välttämättä väitä vastaan.

Lähdettiin lauantaina junalla kohti etelää. Odotusten mukaisesti juna lähti aika reilusti myöhässä, mutta mikäpä kiire meillä ois ollu. Kuuden tunnin matka Bangkokista Prachuapiin maksoi noin 5e. Juna oli aika alkeellinen, siinä oli yksinkertaiset vastakkaiset penkit ja ilmastointina tuulettimet katossa ja ikkunat auki. Matka meni yllättävän kivasti, oli lämmintä ja mukava tuulenvire ja junassa kiersi kaikenlaisia kaupustelijoita, joilla oli kaikkea hedelmistä nuudeliannoksiin ja sanomalehtiin. Pieni ruoka-annos maksoi n. 20snt. Ei paha. Käytävän toisella puolella istu kaks ehkä 13-vuotiasta thaikkulasta, jotka oli sulosia ja tarjos meille pieniä vihreitä pullia.

Oltiin illalla Prachuap Khiri Khanissa ja löydettiin onneks nopeesti halpa hotelli rantabulevardilta. Otettiin huone pariks yöks, hinta 8e/hlö/yö.
Illalla käytiin ystävänpäivän kunniaks hienosti syömässä eli katukojun sijaan istuttiin oikeen pöytään syömään. Elämäni paras hapanimeläkana maksoi 3e. Käytiin myös rannassa kävelemässä ja päädyttiin keräämään simpukoita.

Tänään on sit ollu eka rantapäivä. Prachuap koostuu kolmesta lahdesta, joista keskimmäisellä on kaupunki ja eteläpuolella sijaitsevalla Ao Manaolla on hienoin ranta. Lähdettiin siis Manaolle. Vesi oli yllättäen lämmintä, aurinkotuolit halpoja ja ruoka hyvää. Nähtiin luultavasti myös merimakkara.

Thaimaata sanotaan tuhansien hymyjen maaksi. Se on osottautunut ihan paikkansa pitäväksi väitteeksi, täällä nimittäin hymyillään kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Vakavan näköinen kassakin vaihtaa sekunnissa ilmettä kun itse on kohtelias. Thaikut on myös tosi avuliaita. Hetken jos pyörit epävarmana jossain niin varmasti tullaan neuvomaan tai kysymään mikä on hätänä. Ei pelkoa, että eksyisit ilmajuna-asemalle.

Kielimuurin takaa

Viivi

China Town

Ihan alkuun tiedoks, että tää teksti on testipostaus tabletilla. Seuraavan muutaman viikon aikana kaikki julkaisut tulee tabletilta mikä saattaa mahdollisesti muuttaa postausten ulkoasua. Kännykällä ei saa blogiin kuvia ollenkaan, joten we'll see..

Tänään lähdettiin sit etsimään rautatieasemaa huomista varten. Päädyttiin ottamaan taksi että nähdään kauanko kestää matka meiltä asemalle ja paljonko maksaa. Puoli tuntia se vei ruuhka-aikaan ja maksoi n. 6e. Bangkokissa on isoja motareita ja niitä menee eri kerroksissa, joten oli ihan siistiä mennä autolla.

Rautatie löytyi ja siitä lähdettiin kävelemään ajatuksena löytää China Town. Käveltiin ties mitä hiljaisia pikkukatuja kunnes suorastaan törmättiin China Towniin. Valtavasti ihmisiä ja autoja ympäri katua, valoja, värejä ja hajuja ja kadunvarret täynnä ruokakojuja. Otettiinkin sit nuudelit ja kaveriks passionhedelmämehut. Kokeiltiin myös aitoja oikeita kevätrullia.

China Townista lähdettiin intuition varassa kohti ilmajuna-asemaa. Reittivalinta oli onnistunut, löydettiin nimittäin Bangkokin tunnetuin puisto Lumphini Park ja vielä ostoskeskusaluekin. Melkosia laitoksia. Kello oli sen verran ettei kauheesti jääty kiertelemään, mitä nyt vähän ihmeteltiin Central Worldin pihalla olevia jonkin sortin ystävänpäivämarkkinoita. Sieltä tuli ostettua eka smoothie, ne tuntuu olevan Thaimaassa melko suosittuja.

Kämpille tultiin ilmajunilla ja kävellen, matkalla oikaistiin lähipuiston kautta. Nähtiin siellä jättietana, sellanen joita tuli Ronin suusta Harry Potterissa. Nam.

Huomenna tien päälle, katotaan millon pääsen seuraavan kerran internetin ihmeelliseen maailmaan. 

-Viivi

Bangkok

Huhhuh kuulkaa. Takana muutama tunti matkustamista, ihmettelyä, unta, unenpuutetta, hellettä ja nettikin on nyt saatu jotenkuten toimimaan. Fiilikset on vähintäänkin sekavat, ja kulttuurishokit, ilmastonvaihdokset ja jet lagit painaa päälle. Aloitanpa ihan alusta ja kertaan viimeset vuorokaudet oikeen järjestelmällisesti.

Tiistaina 10.2 lähettiin siis Helsinki-Vantaalta illalla kuuden jälkeen ja suuntana oli Istanbul, josta jatkolennolla Bangkokiin. Lennettiin Turkish Airlinesilla ja voisinpa sanoa, että tää teksti on oodi kyseiselle lentoyhtiölle. Mukavien penkkien lisäks jalkatilaa oli enemmän kuin niillä lentoyhtiöillä, joilla olen ennen lentänyt. Tätä tekstiä kirjoittaa sit ihminen, jonka aiemmat lentokokemuset rajautuvat Finnairiin, Flybeen, Jet Timeen ja ehkä pariin muuhun, joiden nimiä en nyt muista. Turkish Airlinesilla ruokaan oli panostettu enemmän kuin mihin olen tottunut. Lennon alussa jaettiin menu, jossa kerrottiin alkuruoka, kaksi(2!) pääruokaa joista toinen valittiin ja jälkiruoka. Juomat (myös esim. viinit, oluet, soft drinkit) olivat ilmaisia. Jokaisella oli edessään oma näyttö, josta sai katsoa elokuvia tai seurata lentoa kartalta. Yölennolla kaikille jaettiin tyylikkäät metallirasioihin pakatut selviytymispakkaukset, joissa oli mm. hammasharja, korvatulpat, huulirasva, silmälappu ja jarruestesukat :D

Helsinki-Istanbul meni nopeasti. Siinä ehti sopivasti syödä, ihmetellä ja lukea iltapäivälehdet. Istanbulissa meillä piti olla kolme tuntia aikaa, mutta siellä valotaulu ilmottikin Bangkokin lennon olevan myöhässä. Pidentyneen odotusajan takia saatiinkin todeta Istanbulin lentokentän olevan aika törkeen iso ja ehdittiin sit ihan kunnolla kierrellä ja istua Starbucksissa. 

Muutenkin koko matkan ajan vallinnutta megalomaanista hämmennystä ei ainakaan helpottanut se, kun huomattiin Istanbulissa satavan lunta. Lunta?! Kyllä. Ei ihme jos lennot vähän myöhästeli. Suomessakin junat myöhästelee lumen takia ja sitä sentään tulee joka vuosi ihan samalla kaavalla.

Kone Bangkokiin lähti lopulta pari tuntia myöhässä. Se oli semmonen isompi malli, jossa on kolme istuinriviä, 2+4+2. En ollu ite ikinä matkustanu sellasella ja tää eka kertakin meni ihan kivasti, koska saatiin paikat keskeltä semmosen väliseinän takaa. Meidän edessä ei siis istunut ketään ja jalkatila oli niin iso että se mahdollisti jalkojen suoristamisen. Aika täydellistä ottaen huomioon lennon pituuden (n. 9h). 

Bangkokin lentokenttä oli odotusten mukaisesti aika laaja laitos ja siellä oli paljon ihmisiä ja Suomen sääoloihin tottuneelle hieman kuuma. Kuvitelkaa tuhti väsymys, jet lag ja hämmennysjännitys. Oli aika hektistä siinä kun yritettiin selvitä laukkuhihnoille kaiken maailman passintarkastusten ja jonojen läpi ja siitä vielä oikeeseen paikkaan meidän hakijan luo. Ei ensin meinattu löytää tätä tyyppiä ja mietittiin jo että mitähän tehdään mutta kyllä se sit löytyi. Siitä eteenpäin ei tarvinnut enää juurikaan ajatella itse, vaan meidät vietiin hakemaan puhelimiin sim-kortit ja siitä bussille ja kohti asuntoa. 

Saatiin sitten kämppä kymmenennestä kerroksesta. Näkymät on aika huikeet, vähän niinku googlen kuvahaku olis tullut ikkunaan. Parveke toki löytyy myös. Tää asunto on vielä talon kulmassa eli näkymä on kahteen suuntaan. Ilta meni ihmetellessä ja liittymän ja netin kanssa tapellessa. Käytiin myös tutkimassa lähiympäristöä ja ihan mukavasti löydettiinkin ruokakojuja sun muuta. Otettiin meidän ekat kojuruuat, jotka olikin sit Thaimaalaisittain erittäin tulisia.

Tänään on taitettu matkaa kävellen, ilmajunalla ja taksilla. Selväksi tuli, että kaupunki on valtava, ja näkemistä kyllä luulis riittävän muutamaks kuukaudeks. Nyt on kuitenkin vähän opittu kulkemaan ja taksikin oli ihan halpa ja hyvä tapa liikkua kaikesta varoittelusta huolimatta. Pitää vaan tajuta aina tarkistaa, että kuski laittaa mittarin päälle. Paljon ehittiin tehdä, mutta tällä hetkellä ei irtoa enempää sanoja.

Huomenna pitäis selvittää, millä ja mistä lähdetään etelään päin ja reissaamaan. Bussi oli ihan potentiaalinen vaihtoehto siihen asti, että nähtiin tänään miten täynnä ja rupusia ne on. Ehkä mennään sit junalla. Jos löydetään asema.

Netti on tällä hetkellä siinä määrin ongelma, että kuvien lataaminen on tuskaisen hidasta ja tekstiä tulee, mikäli saadaan nettiyhteys. Toistaiseksi kuvien määrä pysyy siis vähän rajallisena. Lisäks ne on valtaosin kännykällä otettu eli laatu ei välttämättä vastaa tosibloggarin tuotosta.

Hämmennyksen varjostamasta ihmetyksestä huolimatta elossa ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa,

Viivi

Lähtölaskenta

Vaasassaoloaikaa on nyt sit jäljellä viikko. Jääkaapin tyhjennystä ja pakkaamista lukuunottamatta hommat alkaa olla aikalailla kasassa ja tänä aamuna selvisi kämppäasiakin!

Mehän laitettiin asuntohakemus menemään jo aikoja sitten. Se oli sellanen lomake, jolla ilmotetaan saapumispäivä, -aika ja lennon numero, sekä asunto jonka haluaa. Meille kuuluu kuljetus lentokentältä asunnolle, mistä syystä kaikki lennon tiedot piti olla mukana. Myös ilmeisesti sim-kortit saadaan koulun kautta, koska lomakkeella piti ilmottaa oma korttityyppi.

Tällä viikolla laitoin sit viestiä meidän kohdemaan vaihtovastaavalle, koska kämpästä ei oo mitään kuulunu. Ei siinä  muuta, mutta kun viikon päästä ollaan sinne jo menossa niin luulis, että jotain olis ilmotettu. Sieltäpä vastattiinkin, että ei oo mitään hakemusta saapunut. Verenpaineet siinä vähän nousi, mutta ilmeisesti siis oltiin laitettu vanhentunut hakemus, joka ei oo enää käytössä tms. Ei muuta ku äkkiä uus menemään ja sehän löysiki perille nopeesti.

Asunto, joka yritettiin saada, vapautuu vasta maaliskuussa. 38-neliöisen sijasta vapaana oli kuitenkin 34-neliöinen kämppä samasta korttelista ja sehän passaa meille. Tehdään nyt aluks kuukauden sopimus ja katotaan sit kun koulu alkaa, että vaihdetaanko isompaan. Meitä  myös tullaan hakemaan lentokentältä. Tiiättekö ku aina saapuvien puolella on niitä tyyppejä erinäisten kylttien ja lappujen kanssa? Jep, meitä on vastassa semmonen tyyppi.

Viimesen viikon aikana ollaan saatu muutakin aikaseks. Löysin just eikä melkeen ajoissa käsimatkatavaraks soveltuvan rinkan, joka on sopiva myös kuukauden reppureissaamiseen. Lisäks ollaan saatu vaihdettua valuuttaa, laitettua vakuutukset kuntoon ja isännöitsijääkin on nyt infottu. Tässähän alkaa hommat loppua.

Huhhuh, nyt on jännää. Viimestä viikkoa viedään ja lauantaina äiti tulee hakemaan meidät Mikkeliin, josta se sit vie tiistaina Helsinkiin. Ei tartte raahata talvivaatteita Thaimaahan ku saadaan jättää ne äitille.

Nyt on lähtö lähellä.

Ps. yleisön pyynnöstä terkkuja Kessulle.

-Viivi