Ao Nang

Viimesenä iltana Koh Samuilla mä sitten tulin kipeeks. Päätä särki ja palelsi ihan ku olis Suomessa ollu. Lähtö meillä oli seuraavana aamuna puol seittemältä.

Olo oli lähtiessä ihan hyvä. Se ei ollu huono vielä laivassakaan, mutta sit kun päästiin Krabin Ao Nangille, alkoi heikottaa. Mulla myös särki päätä ja palelsi. Kävin ekana ostamassa kuumemittarin ja kuumettahan se näytti. Löydettiin bungalowi ja loppupäivä menikin meikäläisen osalta nukkuessa.

Googlettelujen perusteella diagnosoin itelleni denguekuumeen ja päätettiin, että jos oon seuraavana päivänä kipee niin meen lääkäriin. Kuumetta oli aamulla vähän, joten eikun suunta kohti verikokeita. Suomessa verikokeet ei oo juttu eikä mikään, neula kyynärvarteen, imaisu ja se on siinä. Thaimaassa ne tökkii kämmenselkiä. Sattuu nimittäin huomattavasti enemmän kun Suomessa. Yritin kohteliaasti kertoa, että täkäläinen metodi on ihan hirveetä kuraa, mut ei ne hoitajat ymmärtäny englantia.

Verikokeesta ei löytynyt mitään ja olokin alkoi olla parempi. Päätettiin lähteä Railay Beachille ja etsiä sieltä yöpaikka, mut siellä oli täyttä, muutamia kalliita huoneita vaan jäljellä. Palattiin siis Ao Nangille ja otettiin vielä yheks yöks huone sieltä. Mäkin jaksoin sit jo vähän kävellä.

Ao Nang on aika pitkälti suomalaisten miehittämä paikka. Vähän liian usein vastaan käveli suomalaisia ja ravintoloissa oli suomenlippuja. Joidenkin edustalla luki tyyliin "hyvä ruoka parempi mieli tervetuloa meilla suomi".

Ao Nangilta jatkettiin matkaa Phi Phille, siitä myöhemmin.

-Viivi