Tukholma kuvina

Terve taas. Nyt on kesäharkka taputeltu ja takki tyhjänä siirrytty lomille. Olo on omituinen, viihdyin töissä hyvin, enkä osaa vielä asennoitua lomailemaan. Ehkä huomenna sitten, kun lähetään Laurin kanssa Prahaan. Työkaverit oli noteerannu mun kiinnostuksen musiikkia ja keikkoja kohtaan, ja ne oli hankkinu mulle läksiäislahjaksi lahjakortin Ticketmasteriin. Lisäksi sain tietenkin kaikennäköstä Yle-kamaa. Parasta. Meinas itkettää.

Nyt kuitenkin asiaa kesäkuisesta viikonlopusta Tukholmassa. Mun hyvä ystävä Laura on siellä urheilutoimittajana, joten kylään oli päästävä. Tukholma on ennestään tuttu, joten tiukkoja aikatauluja ei viikonlopulle tehty. Enemmänkin agendana oli vaihtaa kuulumisia ja käydä kiertelemässä siellä minne jalat vie.

Olin kohteessa perjantai-iltana, joten sillon ei enää tehty mitään ihmeempää. Lauantaina jalat vei ensiksi Södermalmilla olevalle katukirppikselle. Törmättiin myös puistoon, jossa oli just menossa colour runin alkujumpat, joita jäätiin ihmettelemään. Keli oli luonnollisesti hyvä, olinhan mä tilannu aurinkoa sille viikonlopulle.

Pysähdyttiin maailman söpöimpään kahvilaan miettimään jatkosuunnitelmaa, ja todettiin seuraavan kohteen olevan tietysti vanha kaupunki. Sinne on aina päästävä, koska onhan se paras paikka kävellä päämäärättömästi ympäriinsä.

Jos jollekin ei oo vielä tullu selväksi, niin tykkään kuvata taloja. Onneks Lauralla on sama vika, viihdyttiin noilla hoodeilla hyvän aikaa. Välillä istahdettiin lounaalle ja kahville. Lopulta päädyttiin vielä uudemman kaupungin puolelle ja vähän shoppailemaankin. 

Illemma lähdettiin vielä erikseen kävelemään ympäri Södermalmia ja ottamaan kuvia. Lauralla on työn puolesta vähän semmonen parempi kamera ja osaa se sitä kyllä käyttääkin. Alla olevat kuvat on Lauran ottamia, kiitti näistä (ja muistakin) jos luet tätä.

Sunnuntaina tapettiin aikaa ennen mun lentoa (kyllä, matkustin lentäen, kiireiset ei ehi risteillä) ja istuskeltiin puistossa jätskillä. Lentokentällä oli vähän semmonen fiilis, että pidempäänkin olisi voinut olla. Minkäs teet, töihin oli mentävä. 

Semmosta. Niinku näkyy, kirjottajana oon tällä hetkellä valitettavan laiska, mut heitän henkiset high fivet itteni kaa jo siitä, että saan jaettua tänne edelleen matskua. Multa voi toivoa, jos haluaa jotain tietynlaisia tekstejä tai ajatuksia, mut toistaseks jaan vaan kuulumisia ajottain, koska sitä oon kuullu toivottavan. Palataan asiaan kattavan festarikoosteen tiimoilta.

-Viivi

Elonmerkkejä

Terrrrrve.

Täällä mä vieläki oon, oikeesti. Kesä on mennyt aivan järkyttävää vauhtia, ja nyt on edessä pitkästä aikaa sellanen viikonloppu , että en oo lähössä mihinkään. Ehkä ehdin kirjotella parit tekstit menneistä parista kuukaudesta. Takana on nimittäin viidet festarit, Tukholman reissu, mökkeilyä, asuntomessut, Särkänniemeilyä, vaeltamista Nuuksiossa ja tottakai vähän töitäkin.

Tällä kertaa voisin muistella alkukesän Rockfestia. Tiiän hyvin, ettei kaikkia jaksa keikkakuvat kiinnostaa, joten en laita niitä mitenkään överisti. Jotain omia lemppareita vaan kuvitukseks. En tosin ottanutkaan niitä hirveesti koska tykkään fiilistellä ihan paikan päällä.

Mutta tosiaan. Mun kaveriporukkahan on musiikkimaultaan vähän jakautunutta siinä mielessä, että on muut ja sit oon minä. Ja Emppu, onneks. Hänhän tulikin sitten tänne etelän auringon alle (Hesaan) festaroimaan mun kanssa.

Perjantaina meinattiin myöhästyä ekalta keikalta kun hypättiin väärään lähijunaan, mutta onneks mulla on tapana olla etuajassa. Ehittiin sit kattomaan Royal Republicia, ja kaikille niiden musasta tykkääville voin kyllä suositella myös livenä nähtäväks. Olivat hyviä, ja sillä polkastiin kivasti käyntiin se viikonloppu. Perjantaina esiintyi myös mm. Viikate, jonka näin itseasiassa uudestaan Jurassicissa tässä elokuun alussa. Mutta mites toi perjantain pääesiintyjä? RAMMSTEIN. Kymmenen vuotta sitten löysin kyseisen orkesterin ja nyt vihdoin ***un viimein näin sen livenä. Jos ootte oottanu jotain 10 vuotta nii tajuutte. Oli kyllä sen arvosta.

Rammsteinin jälkeen mentiin hetkeks seurailemaan vielä Infected Mushroomia, mutta siinä alko jalat ja selkä väsyä siihen malliin, että nukkumaan oli päästävä. Jos järjestelyistä jotain sanois, niin sen että ei se nyt niin paha katastrofi ollut kun mitä media antoi ymmärtää. Vaikkakin parannettavaa oli. Poistuminen perjantaina oli vähintäänkin jännittävä seikkailu, koska järkkärit ei tienny mitään ja epätieto oli muutenkin vahvasti läsnä. Lopulta istuttiin lähijunassa ja naurettiin puol tuntia kun väsytti hieman.

Lauantai valkeni koomaisena mutta aurinkoisena. Muistinko tosiaan mainita, että kesän parhaat kelit oli tuona viikonloppuna? Kelpas. Lähdettiin valumaan Vehkalaan päin ja oltiinkin sopivasti kun Santa Cruz alotti. Voin tässä todistajien läsnäollessa myöntää, että ne hevilettipojat on huikeita ja tykkään niiden musasta älyttömästi. Sain sen käsityksen, että käännytystyö onnistui ja myös Emppu tykästyi.

Lauantaina panostettiin istumiseen vähän enemmän, ja alueella oli perjantaita aika paljon väljempää, joten anniskelun puolelta nähtiin hyvin mm. Michael Monroe, Pain ja Stamina. Lauantain pääesiintyjää Evanescencea oltiin sit taas aika hyvillä paikoilla kattomassa. Lähtö sujui tällä kertaa paremmin ja öisessä lähijunassa oli vähintäänkin yhtä väsyny meno kun perjantaina.

Santa Cruzin keikalla oltiin melkeen eessä. Pojat vetää kyllä hyviä livejä.

Rockfest oli huikee ja salaa toivon että päästään sinne ens vuonna samalla kokoonpanolla. Oli kivaa. 

Festaritiivistelmiä ja muuta settiä tulee pian lisää, siihen asti adios.

-Viivi