Phuket & Patong Beach

Nonnii ja viimestä viedään. Lantalta mentiin siis laivalla Phuketiin. Oltiin jostain syystä todettu, että matka satamasta Phuket Towniin ei oo pitkä ja päätettiin sit kävellä. Oltiin ainoot turistit, jotka oli tähän ratkaisuun päätynyt ja taksit vähän tööttäili meille kun käveltiin siinä tien poskessa. Matka ei lopulta ollu ees pitkä, noin 3km, mutta siinä auringonpaahteessa se tuntu kyllä aika pitkältä kaikkien kamojen kanssa käppäillessä.

Osittain ehkä pitkältä tuntuneesta matkasta johtuen päädyttiin ottamaan eka guest house -huone, mikä löydettiin, mutta voi pojat että se oli hyvä valinta. Normi kohtuuhintanen, mutta tasoltaan ihan hotellihuoneen veronen huone oli paras missä oltiin koko matkan aikana oltu. Huone oli hieno, siisti, siellä oli vedenkeitin ja kahvia, ja vessa ja suihku totuttuun verrattuna luksusta. Ollaan saatu todeta Thaimaassa olevan erittäin huono vedenpaine suihkuissa, mutta tää paikka oli poikkeus. Myös netti toimi kohtalaisesti ja ekaa kertaa meillä oli hiustenkuivain. :D Ei sillä, että sitä oltais tälläkään kertaa käytetty.

Lähettiin sit illalla vielä vähän kattelee Phuketin keskustaa ja päädyttiin söpöön pikku kahvilaan, jossa oli meijän lisäks vaan paikallisia istumassa iltaa. Kunnon kahviloita oli matkalla tullu aika vähän vastaan, joten suklaakakkupala ja kuppi kahvia piristi leivosmatkailijan iltaa valtavasti. Sain myöhemmin todeta, että Phuket Town on oikee kahviloiden mekka. Niitä oli enemmän ku ehdittiin käydä.

Myös Phuketista löytyi toki myös keskittymä, jossa oli länsimaista ruokatarjontaa. Mikä parempaa, siellä oli iso supermarketti. Niissä on aina ulkomailla joku oma viehätyksensä ja siellä käytiinki sit pari kertaa pällistelemässä. Saatettiin toki myös eksyä Pizza Companylle, missä oli kyllä ihan mehevät ja hyvät pizzat. Phuket Townissa aika meni pitkälti syödessä, kävellessä ja hotellihuoneessa dataillessa. Selviteltiin myös jatkoa, mikä kävikin sit kätevästi euron bussimatkana Patong Beachille.

Phukettihan koostuu kaupungista ja rantojen läheisyyteen kasvaneista turistikeskuksista. Saaren länsipuolella on useampi iso ranta ja kaikkien ympäristöön on kasvanut turismin myötä kyliä. Itseasiassa yllättävän harva turisti edes oikeasti käy Phuket Townissa, joka on siis Phuketin keskusta ja erillään rannoista. Me tosiaan mentiin Patong Beachille, joka on mun tietojen mukaan vilkkain rannoista (mikä ei ehkä välity kovin hyvin kuvista).

Patong Beachilla oli sitten taas turisteja aika paljon. Phuket Townissa ei juurikaan ollu ja siellä näkikin kivasti paikallista menoa. Patong kuitenkin elää turismilla, joten siellä valtaosa vastaantulijoista oli muita ku thaimaalaisia. Tää näky tietysti taas hinnoissa ja tajusinkin, että ollaan vikassa kohteessa enkä oo juurkaan käyttäny rahaa muuhun ku syömiseen ja asumiseen. Turistikohteissa olis kyllä krääsää ja ostettavaa, mutta tunnetustihan jokanen vierekkäin oleva pikku kauppa myy ihan samaa tavaraa ehkä vähän eriävillä hinnoilla. Mutta mepäs löydettiin taas iso marketti. Ja siellä oli iso hedelmäosasto. Valtava. Siellä myytiin kaikenlaisia outoja hedelmiä valmiiks kuorittuna ja pilkottuna semmosissa tuorepakkauksissa nii eihän me ohi voitu kävellä. Ostin jotain jännää hedelmää, joka oli tosi neutraalin makusta eikä herättänyt kovinkaan vahvoja gastronomisia tuntemuksia. Jos joku tietää nimen nii saa vinkata.

Turismin tuomia etuja on se, että ravintola- ja kahvilatarjonta on vähän laajempi, kuin pienessä paikallisten asuttamassa kaupungissa kuten vaikka Prachuap Khiri Khan. Joka aamu tulikin sit käytyä eri kahviloissa minkä jälkeen mentiin aina rannalle. Pakkohan se oli viimeset rantapäivät pitää ennen suurkaupunkiin paluuta. Illat meni sit kaupungilla kävellessä ja syödessä. Löydettiin niin hyvä ravintola, että siellä oli käytävä kahdesti. Taisin Prachuapissa hehkuttaa hapanimeläkanaa, mutta tää ei kyllä hävinny sille millään tasolla.

Sitten lähettiinkin jo Bangkokiin. Phuketista pääsee sinne vaikka millasilla yöbusseilla ja paras on niin kutsuttu VIP -bussi. Siinä on 2 kerrosta ja vaan 30 paikkaa ja istuimet on leveitä ja jalkatilaa tavallista enemmän. Tästä huvista sai pulittaa n. 30e mikä ei, kuten bussissa todettiin, ollu todellakaan paha hinta reilun 12 tunnin matkasta. Hintaan kuului ruokailu (hyvää thaikkuruokaa, pari eri vaihtoehtoa), kahvi ja jotkut ihme leivokset. 

Nyt ollaan Bangkokissa ja tässä olis vielä pari päivää vapaata ennen perjantaina alkavaa koulua. Eilen tavattiin yks toinen vaihtari, joka itseasiassa asuu samassa rakennuksessa kun me. Tässä nyt sit vaan lomaillaan ja kierretään Bangkokia, tää kaupunki jaksaa yllättää joka päivä.

Koulun alkua jo odottaen

Viivi

Koh Lanta

Huomenna käy meikäläisten tie takaisin kohti Bangkokia, mutta vielä ois tarinoitavaa Lantasta ja Phuketista.

Phi Philtä mentiin tosiaan laivalla Koh Lantalle. Laivassa kiersi paikallisia majoitusvälittäjiä, joilta sai buukata huoneen tai bungalowin. Saatiin sen verran hyvä tarjous, että otettiinkin bungalowi ja kuljetukset siihen päälle. Majotuttiin pieneen bungalowikylään Etelä-Lantalle. Ranta oli ihan vieressä, mutta paljon muuta ei siinä lähiympäristössä ollutkaan. Muutaman kilometrin päässä oli pikkukylä, jossa oli ruokakaupat sun muut. Sinne pääsi kivasti skootterilla, joita saatiin vuokrata tosi halvalla. Bungalowi oli tosi jees, mutta jätti lievät traumat kun yhtenä aamuna löysin vessasta törkeen ison hämähäkin. Se ei ollu semmonen, joita Suomessa näkee vaan enemmänki tarantellaa muistuttava. Hyi.

Bungalowikylässä oli yks ravintola/baari, jota paikan omistajat piti ja siellä tuli vietettyä jonkun verran aikaa. Meikäläinen löysi nimittäin oman lajinsa: biljardin. Sitä tuli pelattua paikan työntekijöiden kanssa muutama erä ja mä en ees ollu huono! Ruoka oli siinä paikassa myös hyvää. Ainut, mihin ehti ehkä vähän kyllästyä muutaman illan aikana oli paikan soittolista. Baarimikko soitti samaa muutamankymmenen biisin listaa joka päivä, joten parit reggaebiisit alkaa olla vähän loppuunkulutettuja.

Lantalla oltiin kolme yötä. Päiviä tuli vietettyä rannalla (idyllinen, ei kauheen iso, pari rantabaaria) ja skootterilla ajellen. Otettiin nimittäin tokana päivänä skootteri päiväks vuokralle ja lähdettiin kiertämään saarta. Koh Lantalla on jonkun verran korkeuseroja ja siellä oli hienoja näköalakahviloita. Pysähdyttiin aamukahville korkeelle jyrkänteelle, josta näki merelle. Käytiin ihan saaren pohjoispäässä, missä on satama ja keskusta ja vielä saaren itäpuolellakin. Siellä oli enemmän paikallisasutusta, koska hyvät rannat on jostain syystä länsipuolella eikä turistit tästä syystä oo levittäytyny itäpuolelle.

Illemmalla kun palattiin bungalowikylään, siellä oli norsu pihassa. Se söi välipalaks palmun sinä aikana kun se siinä oli ja mä sain ratsastaa sillä. Se tunsi monta (thaikielistä) sanaa ja totteli mm. istumiskäskyä. Valtavan suloinen otus. Haluan oman. Nähtiin yhtenä iltana myös joku iso lisko uimassa viereisessä joessa.

Seuraava kohde olikin viimeinen, eli Phuket. Oltiin Phuket Townissa pari yötä ja nyt ollaan oltu Patong Beachillä, josta sitten huomenna kotiin päin.

Rankasta reissaamisesta huolimatta hyvin relaxoituneena

Viivi

Phi Phi

Ao Nangilta matka jatkui laivalla Koh Phi Phille. Sen keskusta sijaitsee kannaksella, joka yhdistää kaks rantaa. Phi Phillä etsittiin aika kauan majotuspaikkaa, joka löytyi lopulta tosi hyvältä paikalta läheltä rantaa.

Phi Phillä ei ole liikennettä juurikaan, vaan siellä esimerkiksi rakennustavara työnnetään kärryillä kapeita katuja pitkin. Myöskään takseja ei näinollen ole. Toisaalta oli ihan kivaa vaihtelua, kun oli rauhallisempaa eikä tarvinnut väistellä skoottereita koko ajan.

Phi Phin rannat oli molemmat ihan jees, mutta meitä lähempänä olevasta tykkäsin enemmän. Toinen oli nimittäin enemmän biletysranta ja siellä soi välillä musiikki aika kovaakin. Varsinkin kun moni vierekkäinen rantabaari huudattaa kilpaa musiikkia, niin ei kuulosta hyvältä. Phi Phi oli muutenkin iltaisin aika elävä paikka, nuorisoa oli paljon ja bileet kesti myöhään. Osattiin onneks ottaa huone sellasesta paikasta, missä kadun äänet ei juurikaan kuulunu.

Phi Philtä käytiin yhtenä päivänä puolpäiväretkellä pitkähäntäveneellä. Ensimmäinen pysähdys oli Maya Bayssa, jossa on kuuluisa The Beach -leffasta tuttu ranta. Turisteja siellä oli toki jonkun verran, mutta hieno paikkahan se on. Seuraavana pysähdyttiin todella kirkasvetisellä lahdella, jossa sai snorklailla. Pitihän sitä sit kokeilla ja oli siistiä. Isoja värikkäitä kaloja, koralleja ja ties mitä. Siellä oli kans jotai outoja kamikaze -kaloja jotka törmäili meihin. Kolmas pysäkki oli matala lahti, jossa mahtavan turkoosia vettä ja siellä sai sit käydä uimassa. Vikana pysähdyttiin apinarannalla, jossa siis oli apinoita vaikka kuinka paljon. Turistit oli niitä tietty ihan onnessaan ruokkimassa, joten ne oli tosi kesyjä. Elämäni tähtihetki nähdä apinoita luonnossa. Siellä oli myös maailman söpöimpiä vauva-apinoita.

Phi Phi oli ihan kiva rento paikka, jossa oli sopivasti elämää ja hyvät rannat. Sieltä jatkettiin matkaa Koh Lantalle, josta myöhemmin oma postaus.

-Viivi

Ao Nang

Viimesenä iltana Koh Samuilla mä sitten tulin kipeeks. Päätä särki ja palelsi ihan ku olis Suomessa ollu. Lähtö meillä oli seuraavana aamuna puol seittemältä.

Olo oli lähtiessä ihan hyvä. Se ei ollu huono vielä laivassakaan, mutta sit kun päästiin Krabin Ao Nangille, alkoi heikottaa. Mulla myös särki päätä ja palelsi. Kävin ekana ostamassa kuumemittarin ja kuumettahan se näytti. Löydettiin bungalowi ja loppupäivä menikin meikäläisen osalta nukkuessa.

Googlettelujen perusteella diagnosoin itelleni denguekuumeen ja päätettiin, että jos oon seuraavana päivänä kipee niin meen lääkäriin. Kuumetta oli aamulla vähän, joten eikun suunta kohti verikokeita. Suomessa verikokeet ei oo juttu eikä mikään, neula kyynärvarteen, imaisu ja se on siinä. Thaimaassa ne tökkii kämmenselkiä. Sattuu nimittäin huomattavasti enemmän kun Suomessa. Yritin kohteliaasti kertoa, että täkäläinen metodi on ihan hirveetä kuraa, mut ei ne hoitajat ymmärtäny englantia.

Verikokeesta ei löytynyt mitään ja olokin alkoi olla parempi. Päätettiin lähteä Railay Beachille ja etsiä sieltä yöpaikka, mut siellä oli täyttä, muutamia kalliita huoneita vaan jäljellä. Palattiin siis Ao Nangille ja otettiin vielä yheks yöks huone sieltä. Mäkin jaksoin sit jo vähän kävellä.

Ao Nang on aika pitkälti suomalaisten miehittämä paikka. Vähän liian usein vastaan käveli suomalaisia ja ravintoloissa oli suomenlippuja. Joidenkin edustalla luki tyyliin "hyvä ruoka parempi mieli tervetuloa meilla suomi".

Ao Nangilta jatkettiin matkaa Phi Phille, siitä myöhemmin.

-Viivi

Koh Samui

Long time no blogi. Tällä hetkellä mennään jo Koh Lantalla, mutta palataas vielä viikon taakse Samuille.

Samuilla olis ollu useampikin ranta ja paikka mihin mennä. Päädyttiin isoimmalle rannalle, Chawengille ja saatiin bungalowi todella hyvältä paikalta. Se oli sekä rannassa että keskustassa. Samuilla on turisteja aika paljon, mutta suomea siellä ei ainakaan hirveesti kuulunu. Länsimaalaisuus näkyy sen sijaan mm. ravintolatarjonnassa. Keskustasta löytyi niin Starbucks, KFC, Burger King kuin mäkkärikin. Turismi näkyy toki myös hinnoissa, mutta siihen oltiin varauduttukin. Viihdyttiin Samuilla kolme yötä ja otettiin ihan vaan rennosti.

Samuilla törmättiin myös siihen Thaimaan toiseen puoleen. Yhtenä iltana löydettiin ittemme kadulta, jonka luonne paljastu nopeemmin kun ehdit sanoa "prostituutio". Se oli nimittäin sitä itteään. Ensin sitä huomaa baarien ulkopuolella norkoilevat nuoret naiset, sitten tajuaa että puolet niistä on miehiä ja sitten näkee baarit joissa on naisten lisäksi lähinnä vanhoja länsimaisia miehiä. Se oli todellista. Siitä johtuen tai siitä huolimatta, että meille flirttailtiin hävyttömän avoimesti, lähdettiin aika nopeasti litomaan.

Saatiin myös huomata tinkimiskulttuurin vahva läsnäolo. Jos myyjä sanoo hinnan ja jäät miettimään hetkeks, myyjä aloittaa tinkimisen itse. Mitä enemmän jaksat vääntää hinnasta, sitä muikeammaks myyjän hymy menee. Hinnathan on usein reilusti yläkanttiin, koska niissä on tinkivaraa jopa yli puolet. Sen takia ei pitäis suostua myyjän ekana ilmoittamaan hintaan eikä myyjä sitä yleensä odotakaan.

Kaupustelijoita oli paljon myös rannalla. Ittensä auringolta suojanneet, vaatteisiin verhoutuneet myyjät loi melkosen kontrastin bikineissä ja uimasortseissa kulkeville turisteille. Ostettavissa oli mm. kaikkea. Oli vaatteita, huiveja, koruja, juotavaa ja syötävää. Monet uskoo kun sanoo ei, mutta on niitäkin jotka jää sitkeesti seisoskelemaan ja inttämään.

Matka Samuilta jatkui kohti Krabia, mutta siitä lisää seuraavassa tekstissä.

-Viivi

Koh Tao

Tää on paras postaus, jota oon tähän mennessä tehnyt. Ei sen takia, että verbaalinen anti olis jotenkin muita tekstejä rikkaampaa tai sisältö radikaalisti poikkeavaa, vaan koska tätä tekstiä kirjoitan rannalla. Toisessa kädessä aamupalan virkaa toimittava mangosmoothie ja edessä hämmästyttävän turkoosi meri. Ja tähän mennessä mehevimmät aallot.

Asiaan. Laiva Chumphonista Koh Taolle oli perillä myöhään iltapäivällä. Laivasta sen verran, että sinne mahtui yllättävän paljon ihmisiä ja siinä oli tähän mennessä matkan pahin ilmastointi. Ekaa kertaa reissun aikana palelluin vähän.

Thaimaassa suosittu asumismuoto turistien keskuudessa on bungalow. Oma käsitykseni bungalowista on aina ollu pieni puumökki, mutta ilmeisesti paikallisen määritelmän mukaan se on mikä tahansa huone, jolla on oma ulko-ovi. Taolla päädyttiin sitten ottamaan sellainen. Huone oli yksinkertainen, mutta sen miniterassilta oli hyvät näkymät, se oli kohtuuhintainen ja hyvällä paikalla. Se sijaitsi Taon suurimman rannan, Sairee Beachin päässä ja siitä oli kaikkialle sopivan lyhyet välimatkat. 

Sairee Beach ei ole kovin leveä, mutta se oli oikein jees ja iltasin kun vesi laski, sen leveys kaksinkertaistui ja siellä oli kaikenlaista tapahtumaa. Turisteja oli melko paljon ja nuorten kuuli puhuvan ainakin suomea, ruotsia, saksaa ja ranskaa. Rannalla oli tuliesityksiä, joissa paikalliset nakkeli palavia kettinkejä ym. ja turistit pääsi hyppimään narua palavalla köydellä. On se hyvä, että keksitään tervehenkistä yhteistä tekemistä. 

Taon ero meidän aiemmin vierailemiin kohteisiin on turisteihin panostaminen. Esimerkiksi Bangkokissa on paljon pieniä yksinkertaisia kojuja, joista paikalliset ostaa paikallisia ruokia. Taolla oli jo paljon enemmän ruokapaikkoja, joissa istutaan pöydässä ja joissa voi tilata amerikkalaisen aamiaisen, pizzaa ja pannukakkuja. (Pannukakut on täällä aika hyviä, joten ei valittamista siltä osin.) Ero näkyy myös yöpymisen hinnassa.

Nyt ollaan Koh Samuilla, josta myöhemmin lisää.

-Viivi

Bungaloweja ja pannukakkuja

Matka jatkuu. Tämänhetkinen sijainti Koh Tao.

Prachuap Khiri Khanista matka jatkui junalla Chumphoniin, joka tunnetaan ainakin lukemani perusteella melko pitkälti läpikulkupaikkana. Chumphonista nimittäin pääsee laivalla suomituristillekin tutuille Koh Taolle, Koh Pha-Nganille ja Koh Samuille.

Matka Prachuapista Chumphoniin kesti junalla muutaman tunnin, ja juna oli vähän parempi kuin meidän ekalla taipaleella. Chumphon paljastui sitten isommaksi kaupungiksi, kuin oltiin kuviteltu ja koettiin siinä muutama hämmennyksen hetki kun Bangkokissa opittu taksin käytön helppous ei pätenytkään tässä kaupungissa. Niitä ei nimittäin juurikaan ollut.0 Reilun pituisen, auringonpaahteessa suoritetun kävelykierroksen päätteeksi suunnistettiin takaisin rautatieasemalle, jossa kuultiin, että laivat saarille lähtee parinkymmenen kilometrin päästä. Saatiin kuitenkin järjestettyä niin kyyti kuin majoituskin ja päälle vielä liput seuraavan päivän Koh Taolle menevään laivaan.

Majoituspaikka oli loistava. Se oli pieni kasa bungaloweja ja respa ihan laivan lähtöpaikan vieressä. Oli hiekkarantaa, oli pannukakkuaamiaista, oli aurinkotuoleja ja maailman söpöin pikku mökki. Tilaa bungaloweissa oli yllättävän paljon siihen nähden, miltä ne näytti ulkoapäin. Laiva Koh Taolle lähti seuraavana päivänä yhdeltä, joten aamupäivä meni auringossa köllötellessä.

Koh Taosta asiaa sitten kun hermot ja netti kestää kuvien lataamisen vähän paremmin.

-Viivi