Pariisi, osa 1

Uskomattoman hektisessä toukokuussa eletään jo viimestä viikkoa. Asiaa olis paljon, mutta alotan parhaasta.

"Se on kylmä ja kova paikka asua." "Ihmiset siellä on tosi töykeitä." "Siellä on pelkkiä turisteja." Ei pidä paikkaansa. Se kokemus, jonka Pariisi mulle tarjos, oli täysin päinvastainen ja ylitti odotukset kevyesti. Vaikka keskiviikkoiltapäivä, jona me Ellin kanssa kaupunkiin saavuttin, oli harmaa ja sateinen, en olis voinu olla enemmän innoissani. Essi, meidän majoittaja ja aivan ihana tyyppi, oli töissä, joten me mentiin kuluttamaan aikaa sellaseen katukahvilaan (Tiiättekö ku kliseisissä Pariisikuvissa on semmonen pikku kahvila ja pikku pöytiä kadulla? Se oli semmonen.). Kun Essi pääsi töistä, mentiin viemään kamat sen täydelliseen pikku yksiöön, joka on kahdeksannessa kerroksessa ja josta näkyy Eiffeltorni.

Illalla sade oli loppunut, ja me lähdettiin kohti latinalaiskorttelia, joka oli Essin mukaan kivaa aluetta. Sillä naisella on hyvä maku, tykkäsin nimittäin itekkin kovasti. Pariisin arkkitehtuuri iskee meikäläiseen ihan täysillä, ja se fiilis, mikä elokuvien Pariisi-skenestä tulee, oli vahva myös paikan päällä. Löydettiin ihana pikku ravintola, jossa sai kolmen ruokalajin illallisen kympillä. Päästiinpä testaamaan kaikkea ranskalaista, kuten sipulikeittoa, etanoita ja creme bruleeta. Istuttiin siinä paikassa varmaan kolme tuntia. 

Riemuidiootit aka pastellikaksoset 

 Pariisin vanhin katu, huomaa vinossa olevat "mahatalot".

Ehdittiin käydä kattomassa vielä Notre Dameakin.

Keskiviikosta ei niin paljon asiaa oliskaan, mutta jos kirjotan koko reissun tähän niin ette jaksa lukea. Asiaa toiminnantäyteisestä torstaista siis seuraavassa osassa.

-Viivi

Hengissä ja jotakuinkin kunnossa

Juu elikkä oli tuommonen vähän hiljasempi kausi blogin osalta.

Melkein kuukausi on mennyt ja voin sanoa, että se on tuntunu vuodelta. On ollu kandiseminaareja, tenttiä, vappuhommia ja ties  mitä. Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että vietän ensimmäistä kesälomapäivää, koska eilen palautin kandin lopullisesti. Maanantaina käyn vielä kirjottelemassa kypsyysnäytteen, minkä jälkeen alkais uhkaavasti näyttää siltä että meikä saa kandin paperit kesäkuussa. Odottelen kyllä vielä yhden tentin tuloksia, mutta se oli ekan/tokan vuoden kurssi eikä suoraan sanottuna ollut kovinkaan vaikee.

Osallistuttiin hallitustyttöjen kanssa vähän vappumölkkyihin. 

Nyt olis siis puoltoista viikkoa lomaa ennen työharjottelun alkua. Tulevana viikonloppuna mennään käymään Helsingissä viemässä kanssa-asujan kamat valmiiks, koska se muuttaa sinne kesäksi harjottelun takia. Kävästään samalla päiväreissulla Tallinnassa ihan vaan koska halpaa ja loma. Ens viikolle on myös tiedossa reissuamista. Oon joskus puoli elämää sitten mietiskellyt, että pitäisi varmaan käydä moikkaamassa kavereita jotka on vaihdossa, koska onhan se nyt hyvä syy reissata. Tällä kertaa päästään onneks idean tasolta käytäntöön, kun lähdetään yhden kaverin kanssa Pariisiin moikkaamaan toista kaveria. Jeeeee!

Kippis hyvälle hallituskeväälle, valmiille kandille ja Pariisille! 

Tän kevään jälkeen on kyllä lievästi sanottuna kaikkensa antanu olo. Pitää varmaan syksyllä harkita vähän tarkemmin tota työmäärän haalimista nii ois hengissä vielä ens vuonnakin. Nyt aattelin hakea tosta lähikaupasta ylihinnotellun jätskin ja mennä tohon takapihan nurmikolle x-asentoon makaamaan. Kattellaan!

-Viivi 

Koulutuspoliittisia saavutuksia

Mun kopohommat alkaa olla tän kevään osalta ohi. Maalis-huhtikuun taite oli melkosta eskaloitumista.

Maaliskuun alussa totesin, että alkaa olla korkea aika tehdä jotain tulevan excursion eli opintoreissun eteen. Niimpä tein jotain, ja siinä kesti lopulta viikko. CoMedia tekee siis keväisin reissun johonkin (=Helsinkiin), missä sitten käydä muutamassa yrityksessä vierailulla. Omien kandihommien takia totesin, että itselleni sopii tasan yksi viikko. Miellyttävää lisähaastetta, sitä kun ei tänä keväänä olekaan ollut. Tänä vuonna lähdettiin siitä ajatuksesta, että vierailukohteet valitaan toiveiden perusteella. Sain toiveeksi viestintätoimisto Milttonin, jonne sitten laitoin sähköpostia.
"Tuo on kyllä tosi kiireinen viikko, meille ei valitettavasti sovi mikään muu aika, kun 31.3 klo 14."
"Sitten me tullaan sillon."

Se oli hyvä alku. Seuraavaksi lähdettiin tavoittelemaan Yleä, jossa kiinnosti niin viestinnällinen näkökulma, kuin myös studiot. Studioille voi mikä tahansa ryhmä varata kierroksen, mutta ajattelin jotain vähän spesifimpää. Laitoin siis viestiä, ja siellähän innostuttiin. Kyselivät, että mitkä asiat kiinnostaa ja koska halutaan tulla. Asia lyötiin lukkoon. Kolmatta paikkaa mietittäessä todettiin haluavamme organisaatioviestintää. Lähdin sitten vaatimattomasti tavoittelemaan ulkoministeriötä.

Laitoin viestiä. Vastasivat, ja soittivat heti perään. "On niin paljon mukavampi jutella näin niin saa kaikki asiat käytyä läpi. Hurjan kiva, että olette kiinnostuneita." Öö, kuka ei olis?

Helsingissä tavattiin sitten porukalla 30.3. Meitä oli semmoset 17, mikä oli ihan sopiva ryhmäkoko. Ulkoministeriössä meille kerrottiin viestinnästä ja maakuvayksikön toiminnasta. Maabrändi on meikäläiselle semmonen kiinnostava juttu ja kysyinkin esityksen jälkeen, tehdäänkö ulkoministeriölle paljon graduja. Ei kuulemma hirveästi, mutta se on mahdollista. Pitää vain olla ajoissa liikkeellä, jotta löydetään aihe, josta on sitten oikeasti hyötyäkin. Pistetään ehdottomasti harkintaan, miettikää kui siistiä ois sanoa, että tein graduni Suomen valtiolle.

Matka jatkui kohti viestintätoimisto Milttonia. Ehdittiin kivasti käydä kahvillakin sitä ennen ihan vaan huomataksemme, että Milttonilla oli myös kahvitarjoilu.

Sopivan hipsteriä mainostoimistohenkistä evästä Milttonilla.

Kuinka usein näkee ihmisiä, jotka oikeesti tykkää niiden työstä ja puhuu siitä pilke silmäkulmassa? Miltton oli aivan uskomattoman inspiroiva paikka, koska kaikki kolme tyyppiä, jotka meille oli puhumassa, puhui asiastaan todella innostuneesti. Pari näistä on päätynyt töihin työharjoittelun kautta, ja se onkin Milttonin tärkein rekrykanava. Yrityksellä on trainee-ohjelma, johon on haku toukokuussa ja joka käynnistyy syksyllä. Hakisin ehdottomasti, jos en olis järjestöhommissa vielä syksyllä. Miltton on siis viestintätoimisto, joka tekee melkein mitä vaan, esim. yritysviestintää ja mainoshommia.

Milttonin jälkeen meillä oli vapaata aikaa, mikä tarkotti melkeen jokaisen kohdalla syömistä ja välikuolemaa. Monet oli heränny aikasin aamujunaan tai tullut yöbussilla, joten meno oli aika väsynyttä. Osa meistä yöpyi omppuhotellissa, ja käytiin sit sillä porukalla vähän syömässä. Illalla mentiin olohuonetta muistuttavaan Navy Jerrys'siin istuskelemaan paikallisten viestijöiden eli Media ry:n kanssa. En oo ite aiemmin tavannu muita viestijöitä, joten oli ihan hauskaa vähän tutustua.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamulla hyvissä ajoin kohti Pasilaa ja Yleä. Myös Ylellä oli järjestetty pientä evästä, mikä oli tosi  jees siinä aamutuimaan. Ensin Ylen viestintäpäällikkö Mika Ojamies vei meidät astetta isompaan kokoustilaan, jossa kuultiin vähän asiaa Ylestä. Paikalla oli myös viestintäharjoittelija Jyväskylän yliopistosta, ja kuultiin, että ottavat Ylellä ihan mielellään harjottelijoita. Tiedän muuten nyt mitä teen ensi keväänä. Jutustelun jälkeen lähdettiin kiertämään studioita, ja ainakin itse olin ihan liekeissä. Noin viikon uutisten vakiokatsojana meinasin revetä liitoksistani kun päästiin ohjelman kuvausstudioon.

Joku on hieman mielissään.

Päästiin myös aamu-tv:n studioille.

Yleltä lähdettiinkin sitten jokainen eri suuntiin. Edellisenä päivänä oltiin tosiaan saatu uutisia, että VR lakkoilee just sillon kun pitäis päästä Vaasaan. Siitä tulikin sit melkonen hässäkkä kun piti yrittää saada liput bussiin. Esimerkiks Onnibussilla liput alko vähenemään ja kallistumaan todella nopeesti uutisen ilmestyttyä. Itse pääsin ihan kivasti ensin päiväbussilla Tampereelle, missä kävin oman oppaani kanssa syömässä ja istuskelemassa maailman söpöimmässä kahvilassa ja josta mun opas sitten tyrkkäs mut oikeeseen bussiin, että pääsin Vaasaan. Mulla oli seuraa Vaasaan asti, joten matka meni iha kivasti.

Täytyy sanoa, että oon ihan uskomattoman ylpeä tosta excusta. VR:ää lukuunottamatta kaikilta katastrofeilta säästyttiin ja palautteen perusteella kaikille jäi tästä jotain käteen. Parasta on kuulla, kun joku sanoo excun vahvistaneen tunnetta siitä, että on oikealla alalla. Itsellenikin kävi näin.

Nyt jatkan kandin hiomista, palautukseen aikaa neljä päivää!

-Viivi

Reykjavik

Tää on taas niitä päiviä kun haluaisin mennä peiton alle piiloon pahaa maailmaa ja tulla ehkä sit ens kuussa pois sieltä. Vesivahinko laajee, rempan arvioitu kesto pitenee, palautepäivä oli stressaava ja kandin palautus on ens viikolla. Kuolen. Itkettää. Nyt on varmaan hyvä hetki miettiä muutaman viikon takaista Islannin reissua, mikä oli super.

Lento kesti noin 3,5 tuntia. Se on semmonen kompakti matka, jonka jaksaa ihan istuakin.

Lentokentältä ajeli jonkun 45min Reykjavikiin. Matkalla nähtiin semmosta perus maaseutua, tasasta kivikkoista maastoa siis.

Just nyt voisin muuttaa tonne keskelle peltoa ja alkaa kasvattaa vaikka lampaita.

Päästiin kaupunkiin ja siinähän se hotelli oli aivan keskustassa torin laidalla. Olin aivan fiiliksissä siitä pikku torista, jota reunusti ihanat värikkäät pikku talot. Lisäks kun tultiin ulos bussista niin jostain tuli aivan täydellinen ruuan tuoksu. Islannissa yks perinteinen pikaruoka on pylsur eli hodarit. Siinä torin laidalla oli kaks grilliä ja sieltähän käytiin heti hakemassa ekat perinneruuat kun oltiin saatu laukut hotellille. Sattuneesta syystä ruuasta ei oo kuvia. Kaikki mitä syötiin, oli niin hyvää että ne hävis ennen ku kerkes ajatellakaan. Testattiin matkan aikana hodareiden lisäks mm. paikallinen fish & chips, bbq ribsit, hain lihaa (vähiten hyvä), kuivakalaa ja lammasta. Oi nam.

Suurimmaks osaks meijän aika meni siinä, että käveltiin ympäriinsä. Reykjavikissa on ihania värikkäitä taloja ja seinämaalauksia (mustatkin talot on jees) ja maisemat oli mahtavat. Yhtenä aamuna käytiin aamukävelyllä keskustan ulkopuolella, ruokittiin sorsia ja joutsenia ja ihmeteltiin vaan.

Reykjavikin nähtävyyksiin kuuluu muun muassa keskustassa sijaitseva kirkko. Muahan ei kirkot kirkkoina juurikaan kiinnosta, mutta siellä olikin näköalapaikka. Niihin pitää aina päästä.

maisemat 5/5

Toinen asia, joka Islannissa pitää kokea, on tietysti kuumat lähteet. Kaikki tietää sen sinisen laguunin, mistä on kuvia kaikkialla. Ei menty sinne, se on turistimesta. Etsiskeltiin sen sijaan niitä paikkoja, missä paikalliset käy, ja päädyttiinkin sit testaamaan kaks eri paikkaa. Voi että. Voisin istua kaiket päivät siellä 40-asteisessa vedessä. Eka paikka oli keskustassa. Se ei ollu niin iso, siinä oli perus uimahalli ja ulkona sit ne kuumat altaat. Toinen paikka olikin kunnon ulkouimala, siellä oli ihan isot altaat ja sit semmosia pienempiä eri lämpösiä altaita. Vesi oli tosiaan niin lämmintä, että siellä tarkeni, vaikka ulkolämpötila oli +6. Sinne mentiin semmosella Hop-On Hop-Off -turistibussilla. Paikan nimi on Laugardalslaug, 

Nää turistibussit on kyl käteviä kun niillä pääsee kaikkiin kauempana oleviin kohteisiin ja näkee samalla maisemia. Varattiin yks päivä sellaselle kierrokselle ja jäätiin pois uimapaikan lisäksi yhdellä ostarilla (ei ostettu tasan mitään) ja Perlanilla, joka on isojen vesisäiliöiden päälle rakennettu näköalapaikka keskustan ulkopuolella.

Ylläoleva kuva on otettu bussista, sanoisin että ei huano.

Asiaa reissusta riittäis varmasti aika paljon enemmänkin, mutta sattuneesta syystä (kandi..) kirjottaminen ei tällä hetkellä jaksa innostaa ihan hirveesti. Tässä nyt kuitenkin pintaraapasu, oli mahtava reissu! Onneks seuraava on jo varattu niin jaksaa taas.

Olis niin kiva kirjottaa enemmänkin, esimerkiksi meidän Helsingin ekskursiosta, jonka mä siis itse järjestin. Tutkinnon loppumetrit ja henkistä jaksamista nakertava remppa kuitenkin raastaa sen verran, että jostain pitää karsia. Kattellaan siis myöhemmin.

-Viivi

Kansainvälinen huono päivä.

Tämä teksti nyt vaan on kirjoitettava.

Eilen illalla yrittäessäni saada kylmää vettä hanasta, sieltä alkoi tulla kuumaa. Kääntäessäni hanan kuumalle, vesi oli vielä kuumempaa. Erikoista, varmaan joku vesilaitoksen vika. Aamulla vettä ei tullut ollenkaan. Kiitos maailma, tämäpä miellyttävää.

Puolen päivän aikaan ollessni yliopistolla, saan viestin että meidän talossa on vesivahinko. Jahas, missä? Alakerran saunatiloissa? Kyllä, alakerta tulvii, mutta hajonnut putki sijaitsee meidän seinän takana. Tähän väliin kännykän näytölle lävähtää kuva meidän (harvinaisen rumasta) kylppäristä, jonka seinässä on reikä ja laattoja irti. Vanha talo, kosteusvaurioita, kylppäri menee uusiksi. Suihkua ja vessaa ei voi luultavasti käyttää moneen viikkoon. Meidän kämppä on ainut, johon vahinko vaikuttaa.

Hyvä uutinen omalla kohdallani on se, että lähden vielä tänään Mikkeliin kandintekolomalle. Positiivista on myös se, että saan vihdoinkin uuden kylppärin.

Samaan aikaan kun meillä on paukkunut vesiputket, on maailmalla räjähtänyt isommin. Kaikki ovat varmaan jo ehtineet lukea Brysselin iskuista, joissa on toistaiseksi kuollut ainakin parikymmentä ihmistä. Nää uhrit ja uhrien omaiset ei pääse kotiin pakoon sitä mitä on tapahtunut, eikä menetettyjen tilalle saada uusia. Olen surkea kirjoittamaan pitkiä "stay positive" -tekstejä, mutta tämä piti kirjoittaa, koska luulin oman päiväni olevan kamala.

En rukoile, mutta toivon voimia iskuista kärsineille.

Peace

-Viivi

Vuosisadan voitto työrintamalla

Kaikki (korkeakouluopiskelijat) (teekkareita lukuunottamatta) tietävät sen jokakeväisen sodan joka harkkapaikoista käydään. Vuorossa on tarina, joka ei päättynyt huonosti.

Kävin joitakin viikkoja sitten työharjoitteluhaastattelussa Ylellä. Pahinta siinä oli, että siitä jäi hyvä fiilis. Haastattelu oli rento, luulin vaikuttavani sopivalta harjoittelijaksi ja niin mun myös annettiin ymmärtää. Puhuttiin siitä, mitä voisin kesän aikana tehdä ja millaisia vuoroja tekisin. Lupasivat soittaa seuraavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavan viikon alussa. Seuraava viikko tehtiin kandia yhdellä silmällä, koska toinen vahtasi puhelinta. Ja en todellakaan liioittele, kysykää niiltä jotka oli paikalla. Oli muuten hyviä kandipiirejä meillä. Anyway, perjantaina aloin olla iltapäivästä jo vähän levoton. Sen takia varmaan tulin kipeäksikin, illalla nousi oikein kuume. Seuraavan viikon alku meni kylmänrauhallisissa fiiliksissä kännykän näyttöä hakaten. Keskiviikkona ei ollut enää alkuviikko, joten soitin itse. Jaa, ei olla vielä päätetty otetaanko yksi vai kaksi harjoittelijaa. Kun tasan kaks viikkoa oli kulunu, soittivat ja totesivat, että toisella hakijalla on enemmän kokemusta ja ikää. Oon kuulemma alkumetreillä. Niimpä just.

Oon pitkin kevättä vaahdonnu siitä, että kun ei ole kokemusta, ei saa töitä, ja kun ei ole töitä, ei saa kokemusta. Hienoa Yle, mahtavaa toimintaa teiltä kun tuette niitä opiskelijoita, jotka yrittää päästä kiinni oman alan töihin. Mitä varten te luulette, että me sitä harjottelutukea saadaan?!? Kiitos olen puhunut.

Toivohan ei ollut siinä vaiheessa kuitenkaan täysin menetetty (vaikka siinä hetkessä kyllä siltä tuntukin). Olin saanut toisen työhaastattelun Vaasan kesäyliopistolle, johon ihan liekeissä laitoin hakemusta kun ilmoituksen näin. Homma vaikutti hyvältä. Tänään siellä sitten kävin, ja sehän on tosiaan meidän tutulla ja turvallisella kampuksella. Ensivaikutelma oli hyvä, haastattelijoita oli kaksi ja vaikuttivat tosi mukavilta. Kertoivat ensin vähän kesäyliopistosta, ja tätähän ei siis tapahdu mm. ikinä. En ainakaan ite oo päässy ennen näkemään sitä päivää, kun haastattelu aloitetaan kertomalla firmasta. Yleensä käsketään hakijan kertoa itse tietonsa firmasta. Pisteet kotiin tästä. Keskusteltiin mahdollisesta työnkuvasta, harjoittelija saa kuulemma vaikuttaa siihen mitä tekee. Voi vähän valita sen mukaan mistä tykkää. Oikeesti? Selvä, Saatoin ottaa ja kysyä lomista, mitä ei siis ikinä tehdä työhaastattelussa. Sama kun kysyis ekana palkasta. Tästä ja esiin tulleesta savolaisuudestani huolimatta puhelin soi vielä samana iltapäivänä. "Jos oot vielä kiinnostunut siitä harjottelupaikasta niin.." "Jeee jesjes kiitoskiitoskiitos" "Juu eli ilmeisesti oot ihan kiinostunut." "Joo. Siis kyllä. Olen. Joo". Tämän jälkeen olin kykeneväinen normaaliin keskusteluun.

Oravanpyörä on nyt siis heitetty päin seinää ja pistetty päreiksi. Tiedossa on kesä Vaasassa, ja työpaikka on 300m päässä. Elokuussa ehdin vähän lomaillakin. Kaiken stressin ja hajotuksen keskellä tää oli ihan jees uutinen. Jos musta ei tuu kandia nii ainakin mahtavan oloinen harkkapaikka on tiedossa.

Kuvia ette saa.

-Viivi

Ebola ja analyysiahdistus

Kerroinkin jo edellisessä tekstissä, että kuume pääs yllättämään. Sain eräältä kanditoverilta diagnoosin, että influenssahan tämä, koska kuume tuli ensin. Luulkoon vaan, ebola tämä on.

Viikonloppu meni ihan harakoille, vaikka kovaa yritinkin saada jotain hyödyllistä aikaseks. Mulla on tällä hetkellä projektina viestintätieteiden palautekysely, joka kuuluu keväisin kopon hommiin. Viikonloppuna kasasin sen julkaistavaan muotoon ja tyrkkäsin kyselyalustalle, ja maanantaina se sit laitettiin julkiseks. Huhtikuun alussa pidän tiedekunnalle palautepäivän, jossa käyn vähän läpi tuloksia.

Jos aurinko paistaa, siitä otetaan kuva. Ei poikkeuksia.

Paljon muuta en viikonlopun aikana saanutkaan tehtyä. Työn alla olis vielä mm. blogiteksti kopon kuulumisista CoMedian blogiin, parin tenttikirjan lukemista, excursion järjestelyä ja niin, se kandi. Eilen alkoi myös vielä yksi kurssi, meikän kandintutkinnon viimeinen itseasiassa. Vähän meinas huvittaa kun se on mediatutkimuksen peruskurssi, ja jatkokurssin oon jo käyny. Siinä johdatellaan semiotiikkaan, mikä tosiaan on mun kandin teorian näkökulma, eli ei ihan täysin uutena asiana tässä vaiheessa tullu. Sillä kurssilla on muutenkin porukkaa fukseista neljännen vuoden opiskelijoihin eli vähän eri tasolla kaikki. No mikäs siinä, aina parempi vaan jos on tuttua asiaa nii saan ite keskittyä kandiin.

Kirjastolla ei tarvii olla yksin, oli kello mitä hyvänsä.

Eilinen oli muutenkin vähän niin ja näin, kun en selvästi ollu vielä parantunu. Iltaa kohden olo meni sen verran kehnoks että skippasin italian tunnin ja tulin kotiin kärsimään. Tänään aamulla luulin, että nyt olis jo parempi mut oikeestaan tää taitaa olla menossa huonompaan päin. Joo, ihan ku mulla olis aikaa sairastaa?! Huomenna olis pari luentoa, joista toiseen haluan mennä ja toiseen pitää mennä. Toinen luento on kandikurssin luento, ja sinne mä haluan. Oon jumissa tällä hetkellä analyysin kanssa, ja nyt kun ollaan päästy maaliskuuhun niin sehän olis ens kuussa sitten kandin palautus. Itku tulee.

Viime viikolla kandi vielä edistyi, ehkä siksi että oli tenttiviikko/hiihtoloma, ja yliopistolla oli vähän tavallista vähemmän väkeä. Pidettiin oikein kandipiirejä parin muun kanssa, ja istuttiin kirjastossa kohtuullisen pitkää päivää. Kävin myös tekemässä taulukkolaskennan eli excelin tentin, ja jos joku jännittää, niin sen tulokset. Excel on humanistien keskuudessa tunnettu sellaisena yhden opintopisteen välttämättömänä pahana, jota kukaan ei pääse ekana vuonna läpi ja sitten se jää roikkumaan kunnes tutkinto on siitä kiinni. Ja tässä se nähdään. Meikä on oikein esimerkkihumanisti.

Jäin taas miettimään, että mistähän se tämäkin teksti sai alkunsa mut ei tässä tilassa mitään oikeesti hyödyllistäkään kykene tekemään. 

Älkää sairastuko.

-Viivi