Viikonloppu meni ihan harakoille, vaikka kovaa yritinkin saada jotain hyödyllistä aikaseks. Mulla on tällä hetkellä projektina viestintätieteiden palautekysely, joka kuuluu keväisin kopon hommiin. Viikonloppuna kasasin sen julkaistavaan muotoon ja tyrkkäsin kyselyalustalle, ja maanantaina se sit laitettiin julkiseks. Huhtikuun alussa pidän tiedekunnalle palautepäivän, jossa käyn vähän läpi tuloksia.
Jos aurinko paistaa, siitä otetaan kuva. Ei poikkeuksia.
Paljon muuta en viikonlopun aikana saanutkaan tehtyä. Työn alla olis vielä mm. blogiteksti kopon kuulumisista CoMedian blogiin, parin tenttikirjan lukemista, excursion järjestelyä ja niin, se kandi. Eilen alkoi myös vielä yksi kurssi, meikän kandintutkinnon viimeinen itseasiassa. Vähän meinas huvittaa kun se on mediatutkimuksen peruskurssi, ja jatkokurssin oon jo käyny. Siinä johdatellaan semiotiikkaan, mikä tosiaan on mun kandin teorian näkökulma, eli ei ihan täysin uutena asiana tässä vaiheessa tullu. Sillä kurssilla on muutenkin porukkaa fukseista neljännen vuoden opiskelijoihin eli vähän eri tasolla kaikki. No mikäs siinä, aina parempi vaan jos on tuttua asiaa nii saan ite keskittyä kandiin.
Kirjastolla ei tarvii olla yksin, oli kello mitä hyvänsä.
Eilinen oli muutenkin vähän niin ja näin, kun en selvästi ollu vielä parantunu. Iltaa kohden olo meni sen verran kehnoks että skippasin italian tunnin ja tulin kotiin kärsimään. Tänään aamulla luulin, että nyt olis jo parempi mut oikeestaan tää taitaa olla menossa huonompaan päin. Joo, ihan ku mulla olis aikaa sairastaa?! Huomenna olis pari luentoa, joista toiseen haluan mennä ja toiseen pitää mennä. Toinen luento on kandikurssin luento, ja sinne mä haluan. Oon jumissa tällä hetkellä analyysin kanssa, ja nyt kun ollaan päästy maaliskuuhun niin sehän olis ens kuussa sitten kandin palautus. Itku tulee.
Viime viikolla kandi vielä edistyi, ehkä siksi että oli tenttiviikko/hiihtoloma, ja yliopistolla oli vähän tavallista vähemmän väkeä. Pidettiin oikein kandipiirejä parin muun kanssa, ja istuttiin kirjastossa kohtuullisen pitkää päivää. Kävin myös tekemässä taulukkolaskennan eli excelin tentin, ja jos joku jännittää, niin sen tulokset. Excel on humanistien keskuudessa tunnettu sellaisena yhden opintopisteen välttämättömänä pahana, jota kukaan ei pääse ekana vuonna läpi ja sitten se jää roikkumaan kunnes tutkinto on siitä kiinni. Ja tässä se nähdään. Meikä on oikein esimerkkihumanisti.
Jäin taas miettimään, että mistähän se tämäkin teksti sai alkunsa mut ei tässä tilassa mitään oikeesti hyödyllistäkään kykene tekemään.
Älkää sairastuko.
-Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti