"Se on kylmä ja kova paikka asua." "Ihmiset siellä on tosi töykeitä." "Siellä on pelkkiä turisteja." Ei pidä paikkaansa. Se kokemus, jonka Pariisi mulle tarjos, oli täysin päinvastainen ja ylitti odotukset kevyesti. Vaikka keskiviikkoiltapäivä, jona me Ellin kanssa kaupunkiin saavuttin, oli harmaa ja sateinen, en olis voinu olla enemmän innoissani. Essi, meidän majoittaja ja aivan ihana tyyppi, oli töissä, joten me mentiin kuluttamaan aikaa sellaseen katukahvilaan (Tiiättekö ku kliseisissä Pariisikuvissa on semmonen pikku kahvila ja pikku pöytiä kadulla? Se oli semmonen.). Kun Essi pääsi töistä, mentiin viemään kamat sen täydelliseen pikku yksiöön, joka on kahdeksannessa kerroksessa ja josta näkyy Eiffeltorni.
Illalla sade oli loppunut, ja me lähdettiin kohti latinalaiskorttelia, joka oli Essin mukaan kivaa aluetta. Sillä naisella on hyvä maku, tykkäsin nimittäin itekkin kovasti. Pariisin arkkitehtuuri iskee meikäläiseen ihan täysillä, ja se fiilis, mikä elokuvien Pariisi-skenestä tulee, oli vahva myös paikan päällä. Löydettiin ihana pikku ravintola, jossa sai kolmen ruokalajin illallisen kympillä. Päästiinpä testaamaan kaikkea ranskalaista, kuten sipulikeittoa, etanoita ja creme bruleeta. Istuttiin siinä paikassa varmaan kolme tuntia.
Riemuidiootit aka pastellikaksoset
Pariisin vanhin katu, huomaa vinossa olevat "mahatalot".
Ehdittiin käydä kattomassa vielä Notre Dameakin.
Keskiviikosta ei niin paljon asiaa oliskaan, mutta jos kirjotan koko reissun tähän niin ette jaksa lukea. Asiaa toiminnantäyteisestä torstaista siis seuraavassa osassa.
-Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti