Kaikki (korkeakouluopiskelijat) (teekkareita lukuunottamatta) tietävät sen jokakeväisen sodan joka harkkapaikoista käydään. Vuorossa on tarina, joka ei päättynyt huonosti.
Kävin joitakin viikkoja sitten työharjoitteluhaastattelussa Ylellä. Pahinta siinä oli, että siitä jäi hyvä fiilis. Haastattelu oli rento, luulin vaikuttavani sopivalta harjoittelijaksi ja niin mun myös annettiin ymmärtää. Puhuttiin siitä, mitä voisin kesän aikana tehdä ja millaisia vuoroja tekisin. Lupasivat soittaa seuraavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavan viikon alussa. Seuraava viikko tehtiin kandia yhdellä silmällä, koska toinen vahtasi puhelinta. Ja en todellakaan liioittele, kysykää niiltä jotka oli paikalla. Oli muuten hyviä kandipiirejä meillä. Anyway, perjantaina aloin olla iltapäivästä jo vähän levoton. Sen takia varmaan tulin kipeäksikin, illalla nousi oikein kuume. Seuraavan viikon alku meni kylmänrauhallisissa fiiliksissä kännykän näyttöä hakaten. Keskiviikkona ei ollut enää alkuviikko, joten soitin itse. Jaa, ei olla vielä päätetty otetaanko yksi vai kaksi harjoittelijaa. Kun tasan kaks viikkoa oli kulunu, soittivat ja totesivat, että toisella hakijalla on enemmän kokemusta ja ikää. Oon kuulemma alkumetreillä. Niimpä just.
Oon pitkin kevättä vaahdonnu siitä, että kun ei ole kokemusta, ei saa töitä, ja kun ei ole töitä, ei saa kokemusta. Hienoa Yle, mahtavaa toimintaa teiltä kun tuette niitä opiskelijoita, jotka yrittää päästä kiinni oman alan töihin. Mitä varten te luulette, että me sitä harjottelutukea saadaan?!? Kiitos olen puhunut.
Toivohan ei ollut siinä vaiheessa kuitenkaan täysin menetetty (vaikka siinä hetkessä kyllä siltä tuntukin). Olin saanut toisen työhaastattelun Vaasan kesäyliopistolle, johon ihan liekeissä laitoin hakemusta kun ilmoituksen näin. Homma vaikutti hyvältä. Tänään siellä sitten kävin, ja sehän on tosiaan meidän tutulla ja turvallisella kampuksella. Ensivaikutelma oli hyvä, haastattelijoita oli kaksi ja vaikuttivat tosi mukavilta. Kertoivat ensin vähän kesäyliopistosta, ja tätähän ei siis tapahdu mm. ikinä. En ainakaan ite oo päässy ennen näkemään sitä päivää, kun haastattelu aloitetaan kertomalla firmasta. Yleensä käsketään hakijan kertoa itse tietonsa firmasta. Pisteet kotiin tästä. Keskusteltiin mahdollisesta työnkuvasta, harjoittelija saa kuulemma vaikuttaa siihen mitä tekee. Voi vähän valita sen mukaan mistä tykkää. Oikeesti? Selvä, Saatoin ottaa ja kysyä lomista, mitä ei siis ikinä tehdä työhaastattelussa. Sama kun kysyis ekana palkasta. Tästä ja esiin tulleesta savolaisuudestani huolimatta puhelin soi vielä samana iltapäivänä. "Jos oot vielä kiinnostunut siitä harjottelupaikasta niin.." "Jeee jesjes kiitoskiitoskiitos" "Juu eli ilmeisesti oot ihan kiinostunut." "Joo. Siis kyllä. Olen. Joo". Tämän jälkeen olin kykeneväinen normaaliin keskusteluun.
Oravanpyörä on nyt siis heitetty päin seinää ja pistetty päreiksi. Tiedossa on kesä Vaasassa, ja työpaikka on 300m päässä. Elokuussa ehdin vähän lomaillakin. Kaiken stressin ja hajotuksen keskellä tää oli ihan jees uutinen. Jos musta ei tuu kandia nii ainakin mahtavan oloinen harkkapaikka on tiedossa.
Kuvia ette saa.
-Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti