Reykjavik

Tää on taas niitä päiviä kun haluaisin mennä peiton alle piiloon pahaa maailmaa ja tulla ehkä sit ens kuussa pois sieltä. Vesivahinko laajee, rempan arvioitu kesto pitenee, palautepäivä oli stressaava ja kandin palautus on ens viikolla. Kuolen. Itkettää. Nyt on varmaan hyvä hetki miettiä muutaman viikon takaista Islannin reissua, mikä oli super.

Lento kesti noin 3,5 tuntia. Se on semmonen kompakti matka, jonka jaksaa ihan istuakin.

Lentokentältä ajeli jonkun 45min Reykjavikiin. Matkalla nähtiin semmosta perus maaseutua, tasasta kivikkoista maastoa siis.

Just nyt voisin muuttaa tonne keskelle peltoa ja alkaa kasvattaa vaikka lampaita.

Päästiin kaupunkiin ja siinähän se hotelli oli aivan keskustassa torin laidalla. Olin aivan fiiliksissä siitä pikku torista, jota reunusti ihanat värikkäät pikku talot. Lisäks kun tultiin ulos bussista niin jostain tuli aivan täydellinen ruuan tuoksu. Islannissa yks perinteinen pikaruoka on pylsur eli hodarit. Siinä torin laidalla oli kaks grilliä ja sieltähän käytiin heti hakemassa ekat perinneruuat kun oltiin saatu laukut hotellille. Sattuneesta syystä ruuasta ei oo kuvia. Kaikki mitä syötiin, oli niin hyvää että ne hävis ennen ku kerkes ajatellakaan. Testattiin matkan aikana hodareiden lisäks mm. paikallinen fish & chips, bbq ribsit, hain lihaa (vähiten hyvä), kuivakalaa ja lammasta. Oi nam.

Suurimmaks osaks meijän aika meni siinä, että käveltiin ympäriinsä. Reykjavikissa on ihania värikkäitä taloja ja seinämaalauksia (mustatkin talot on jees) ja maisemat oli mahtavat. Yhtenä aamuna käytiin aamukävelyllä keskustan ulkopuolella, ruokittiin sorsia ja joutsenia ja ihmeteltiin vaan.

Reykjavikin nähtävyyksiin kuuluu muun muassa keskustassa sijaitseva kirkko. Muahan ei kirkot kirkkoina juurikaan kiinnosta, mutta siellä olikin näköalapaikka. Niihin pitää aina päästä.

maisemat 5/5

Toinen asia, joka Islannissa pitää kokea, on tietysti kuumat lähteet. Kaikki tietää sen sinisen laguunin, mistä on kuvia kaikkialla. Ei menty sinne, se on turistimesta. Etsiskeltiin sen sijaan niitä paikkoja, missä paikalliset käy, ja päädyttiinkin sit testaamaan kaks eri paikkaa. Voi että. Voisin istua kaiket päivät siellä 40-asteisessa vedessä. Eka paikka oli keskustassa. Se ei ollu niin iso, siinä oli perus uimahalli ja ulkona sit ne kuumat altaat. Toinen paikka olikin kunnon ulkouimala, siellä oli ihan isot altaat ja sit semmosia pienempiä eri lämpösiä altaita. Vesi oli tosiaan niin lämmintä, että siellä tarkeni, vaikka ulkolämpötila oli +6. Sinne mentiin semmosella Hop-On Hop-Off -turistibussilla. Paikan nimi on Laugardalslaug, 

Nää turistibussit on kyl käteviä kun niillä pääsee kaikkiin kauempana oleviin kohteisiin ja näkee samalla maisemia. Varattiin yks päivä sellaselle kierrokselle ja jäätiin pois uimapaikan lisäksi yhdellä ostarilla (ei ostettu tasan mitään) ja Perlanilla, joka on isojen vesisäiliöiden päälle rakennettu näköalapaikka keskustan ulkopuolella.

Ylläoleva kuva on otettu bussista, sanoisin että ei huano.

Asiaa reissusta riittäis varmasti aika paljon enemmänkin, mutta sattuneesta syystä (kandi..) kirjottaminen ei tällä hetkellä jaksa innostaa ihan hirveesti. Tässä nyt kuitenkin pintaraapasu, oli mahtava reissu! Onneks seuraava on jo varattu niin jaksaa taas.

Olis niin kiva kirjottaa enemmänkin, esimerkiksi meidän Helsingin ekskursiosta, jonka mä siis itse järjestin. Tutkinnon loppumetrit ja henkistä jaksamista nakertava remppa kuitenkin raastaa sen verran, että jostain pitää karsia. Kattellaan siis myöhemmin.

-Viivi

Kansainvälinen huono päivä.

Tämä teksti nyt vaan on kirjoitettava.

Eilen illalla yrittäessäni saada kylmää vettä hanasta, sieltä alkoi tulla kuumaa. Kääntäessäni hanan kuumalle, vesi oli vielä kuumempaa. Erikoista, varmaan joku vesilaitoksen vika. Aamulla vettä ei tullut ollenkaan. Kiitos maailma, tämäpä miellyttävää.

Puolen päivän aikaan ollessni yliopistolla, saan viestin että meidän talossa on vesivahinko. Jahas, missä? Alakerran saunatiloissa? Kyllä, alakerta tulvii, mutta hajonnut putki sijaitsee meidän seinän takana. Tähän väliin kännykän näytölle lävähtää kuva meidän (harvinaisen rumasta) kylppäristä, jonka seinässä on reikä ja laattoja irti. Vanha talo, kosteusvaurioita, kylppäri menee uusiksi. Suihkua ja vessaa ei voi luultavasti käyttää moneen viikkoon. Meidän kämppä on ainut, johon vahinko vaikuttaa.

Hyvä uutinen omalla kohdallani on se, että lähden vielä tänään Mikkeliin kandintekolomalle. Positiivista on myös se, että saan vihdoinkin uuden kylppärin.

Samaan aikaan kun meillä on paukkunut vesiputket, on maailmalla räjähtänyt isommin. Kaikki ovat varmaan jo ehtineet lukea Brysselin iskuista, joissa on toistaiseksi kuollut ainakin parikymmentä ihmistä. Nää uhrit ja uhrien omaiset ei pääse kotiin pakoon sitä mitä on tapahtunut, eikä menetettyjen tilalle saada uusia. Olen surkea kirjoittamaan pitkiä "stay positive" -tekstejä, mutta tämä piti kirjoittaa, koska luulin oman päiväni olevan kamala.

En rukoile, mutta toivon voimia iskuista kärsineille.

Peace

-Viivi

Vuosisadan voitto työrintamalla

Kaikki (korkeakouluopiskelijat) (teekkareita lukuunottamatta) tietävät sen jokakeväisen sodan joka harkkapaikoista käydään. Vuorossa on tarina, joka ei päättynyt huonosti.

Kävin joitakin viikkoja sitten työharjoitteluhaastattelussa Ylellä. Pahinta siinä oli, että siitä jäi hyvä fiilis. Haastattelu oli rento, luulin vaikuttavani sopivalta harjoittelijaksi ja niin mun myös annettiin ymmärtää. Puhuttiin siitä, mitä voisin kesän aikana tehdä ja millaisia vuoroja tekisin. Lupasivat soittaa seuraavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavan viikon alussa. Seuraava viikko tehtiin kandia yhdellä silmällä, koska toinen vahtasi puhelinta. Ja en todellakaan liioittele, kysykää niiltä jotka oli paikalla. Oli muuten hyviä kandipiirejä meillä. Anyway, perjantaina aloin olla iltapäivästä jo vähän levoton. Sen takia varmaan tulin kipeäksikin, illalla nousi oikein kuume. Seuraavan viikon alku meni kylmänrauhallisissa fiiliksissä kännykän näyttöä hakaten. Keskiviikkona ei ollut enää alkuviikko, joten soitin itse. Jaa, ei olla vielä päätetty otetaanko yksi vai kaksi harjoittelijaa. Kun tasan kaks viikkoa oli kulunu, soittivat ja totesivat, että toisella hakijalla on enemmän kokemusta ja ikää. Oon kuulemma alkumetreillä. Niimpä just.

Oon pitkin kevättä vaahdonnu siitä, että kun ei ole kokemusta, ei saa töitä, ja kun ei ole töitä, ei saa kokemusta. Hienoa Yle, mahtavaa toimintaa teiltä kun tuette niitä opiskelijoita, jotka yrittää päästä kiinni oman alan töihin. Mitä varten te luulette, että me sitä harjottelutukea saadaan?!? Kiitos olen puhunut.

Toivohan ei ollut siinä vaiheessa kuitenkaan täysin menetetty (vaikka siinä hetkessä kyllä siltä tuntukin). Olin saanut toisen työhaastattelun Vaasan kesäyliopistolle, johon ihan liekeissä laitoin hakemusta kun ilmoituksen näin. Homma vaikutti hyvältä. Tänään siellä sitten kävin, ja sehän on tosiaan meidän tutulla ja turvallisella kampuksella. Ensivaikutelma oli hyvä, haastattelijoita oli kaksi ja vaikuttivat tosi mukavilta. Kertoivat ensin vähän kesäyliopistosta, ja tätähän ei siis tapahdu mm. ikinä. En ainakaan ite oo päässy ennen näkemään sitä päivää, kun haastattelu aloitetaan kertomalla firmasta. Yleensä käsketään hakijan kertoa itse tietonsa firmasta. Pisteet kotiin tästä. Keskusteltiin mahdollisesta työnkuvasta, harjoittelija saa kuulemma vaikuttaa siihen mitä tekee. Voi vähän valita sen mukaan mistä tykkää. Oikeesti? Selvä, Saatoin ottaa ja kysyä lomista, mitä ei siis ikinä tehdä työhaastattelussa. Sama kun kysyis ekana palkasta. Tästä ja esiin tulleesta savolaisuudestani huolimatta puhelin soi vielä samana iltapäivänä. "Jos oot vielä kiinnostunut siitä harjottelupaikasta niin.." "Jeee jesjes kiitoskiitoskiitos" "Juu eli ilmeisesti oot ihan kiinostunut." "Joo. Siis kyllä. Olen. Joo". Tämän jälkeen olin kykeneväinen normaaliin keskusteluun.

Oravanpyörä on nyt siis heitetty päin seinää ja pistetty päreiksi. Tiedossa on kesä Vaasassa, ja työpaikka on 300m päässä. Elokuussa ehdin vähän lomaillakin. Kaiken stressin ja hajotuksen keskellä tää oli ihan jees uutinen. Jos musta ei tuu kandia nii ainakin mahtavan oloinen harkkapaikka on tiedossa.

Kuvia ette saa.

-Viivi

Ebola ja analyysiahdistus

Kerroinkin jo edellisessä tekstissä, että kuume pääs yllättämään. Sain eräältä kanditoverilta diagnoosin, että influenssahan tämä, koska kuume tuli ensin. Luulkoon vaan, ebola tämä on.

Viikonloppu meni ihan harakoille, vaikka kovaa yritinkin saada jotain hyödyllistä aikaseks. Mulla on tällä hetkellä projektina viestintätieteiden palautekysely, joka kuuluu keväisin kopon hommiin. Viikonloppuna kasasin sen julkaistavaan muotoon ja tyrkkäsin kyselyalustalle, ja maanantaina se sit laitettiin julkiseks. Huhtikuun alussa pidän tiedekunnalle palautepäivän, jossa käyn vähän läpi tuloksia.

Jos aurinko paistaa, siitä otetaan kuva. Ei poikkeuksia.

Paljon muuta en viikonlopun aikana saanutkaan tehtyä. Työn alla olis vielä mm. blogiteksti kopon kuulumisista CoMedian blogiin, parin tenttikirjan lukemista, excursion järjestelyä ja niin, se kandi. Eilen alkoi myös vielä yksi kurssi, meikän kandintutkinnon viimeinen itseasiassa. Vähän meinas huvittaa kun se on mediatutkimuksen peruskurssi, ja jatkokurssin oon jo käyny. Siinä johdatellaan semiotiikkaan, mikä tosiaan on mun kandin teorian näkökulma, eli ei ihan täysin uutena asiana tässä vaiheessa tullu. Sillä kurssilla on muutenkin porukkaa fukseista neljännen vuoden opiskelijoihin eli vähän eri tasolla kaikki. No mikäs siinä, aina parempi vaan jos on tuttua asiaa nii saan ite keskittyä kandiin.

Kirjastolla ei tarvii olla yksin, oli kello mitä hyvänsä.

Eilinen oli muutenkin vähän niin ja näin, kun en selvästi ollu vielä parantunu. Iltaa kohden olo meni sen verran kehnoks että skippasin italian tunnin ja tulin kotiin kärsimään. Tänään aamulla luulin, että nyt olis jo parempi mut oikeestaan tää taitaa olla menossa huonompaan päin. Joo, ihan ku mulla olis aikaa sairastaa?! Huomenna olis pari luentoa, joista toiseen haluan mennä ja toiseen pitää mennä. Toinen luento on kandikurssin luento, ja sinne mä haluan. Oon jumissa tällä hetkellä analyysin kanssa, ja nyt kun ollaan päästy maaliskuuhun niin sehän olis ens kuussa sitten kandin palautus. Itku tulee.

Viime viikolla kandi vielä edistyi, ehkä siksi että oli tenttiviikko/hiihtoloma, ja yliopistolla oli vähän tavallista vähemmän väkeä. Pidettiin oikein kandipiirejä parin muun kanssa, ja istuttiin kirjastossa kohtuullisen pitkää päivää. Kävin myös tekemässä taulukkolaskennan eli excelin tentin, ja jos joku jännittää, niin sen tulokset. Excel on humanistien keskuudessa tunnettu sellaisena yhden opintopisteen välttämättömänä pahana, jota kukaan ei pääse ekana vuonna läpi ja sitten se jää roikkumaan kunnes tutkinto on siitä kiinni. Ja tässä se nähdään. Meikä on oikein esimerkkihumanisti.

Jäin taas miettimään, että mistähän se tämäkin teksti sai alkunsa mut ei tässä tilassa mitään oikeesti hyödyllistäkään kykene tekemään. 

Älkää sairastuko.

-Viivi

#vyy48

Voi vuju, tulipa juhlittua. Taas jäi kuvasaldo itkettävän pieneks. 

Vujujännästä kärsittiin taas reippaasti ennen juhlia, vaikka eihän niissä varsinaisesti mitään jännitettävää oo. Alotetaas nyt ihan lauantaiaamusta. Mulla oli varattu keskustasta kampaaja kymmeneks. Paikan nimi on Flow ja menin sinne ku on kuulemma hyvä. No oli se hyvä, Kivat tyypit ja tuttujakin tuli ja meni (kaikki vujuille menossa).

Annoin aikalailla vapaat kädet, pari kuvaa näytin ja käskin soveltamaan.

Ja hyvähän siitä tuli. Oli muuten kestävä kampaus.

Iltapäivällä kasa humanisteja pakkautui vielä yhden humanistin kämppään ottamaan lasit pihisevää ja laittamaan itteään kuosiin. Neljältä oltiin valmiina Åbo Akademilla, jossa kutsuvierastilaisuus ja illallinen pidettiin. Kyl te nää tiiätte, vastahan mä olin Tutin vujuilla. Kutsuvierastilaisuus eli cocktailtilaisuus eli kokkarit on siis se missä järjestöt sun muut onnittelee synttärisankaria eli Vaasan yliopiston ylioppilaskuntaa (ja vie sille viinaa, me ei viety). Kokkareiden jälkeen sai käydä otattamassa kuvia ja voi pojat, kylläpä kuvaaja taas sai meikäläisen fotogeenisyyden loistamaan (not). 

Puolet CoMedian hallituksesta, kattokaa ny kui ihania! (Tää kuva on muutenkin kaikkialla nii menköön)

Siinä vaiheessa kun päästiin illalliselle, meinasin kuolla nälkään. Funny thing: koska mentiin tyttöporukalla nii en tienny yhtään, kuka on mun avec. Oltiin laitettu pöytäseuruetoiveeks meidän porukka, ja kas vain, kukaan ei istunu mua lähelläkään. Käänne tähän kohtaan. Mun avec oli ihan mahtava Jari, johon oon tutustunu viime syksynä edarijuttujen kautta. Seurue oli hyvin hallarivoittoinen, mikä ei ikinä oo huono juttu. Ruuasta sen verran, että hyvin vuohenjuustopainotteinen alkuruoka oli mun mielestä vähän juustonvastaisia henkilöitä syrjivä (söin silti, oli se ihan hyvää) ja pääruokana oli jotain hyvää lihaa ja valkosipulikermaperunoita muistuttava setti, jossa myös oli juustoa (hieman epäileviä ilmeitä tähän väliin, hyvää sekin kyllä oli). Jälkkäriin kuului jäätelöä, marjoja ja suklaatryffeliä (jota hehkutettiin tamperelaisen vieraan kanssa kovasti). Illallinen meni tosi nopeesti ja pian lähettiinki jatkoille Dompalle (eli ylioppilastalolle kampukselle). Jatkot on jatkot, kyl te tiiätte.

Tääkin kuva on kaikkialla, mut hyvä niin. Kattokaa kui kivaa meil on.

Seuraavan päivän hehkeää oloa mentiin korjailemaan takas Dompalle, missä oli sillis (silliaamiainen, kyl te tiiätte). Päivä meni siinä syödessä ja istuskellessa. Kuvia ette saa. 

Tää viikonloppu menee kuumeessa kotona, minkä takia panostus tekstiin on vähän niin ja näin. Paine julkaista materiaalia on kuitenkin olemassa, joten olkaa hyvä. Ehkä innostun kirjottelemaan vielä jotain muutakin.

Nyt jatkan sairaana olemista ja kroonista stressaamista.

-Viivi

Lunta Ilosaaressa

Kaikkien outojen tekstien jälkeen on varmaan ihan ok kirjoittaa tyylillä "sitten tein sitä ja tätä".

VR ei pettänyt tälläkään kertaa. Ongelmia oli jo ennen ku päästiin matkaan (henkilökohtanen ennätys). Vaasasta lähti korvaava kalusto, koska alkuperänen oli epäilemättä sökönä. Olin varannu semmosen vaunun päässä olevan yhden hengen paikan, koska olen epäsosiaalinen persoona enkä tule toimeen ihmisten kanssa (aamuisin). Kas vain, tilalla olikin neljän hengen työskentelyhytti. Jippii. Lähtiessä meitä oli siinä onneks vaan kaks yhtä epäsosiaalista raukkaa, mut Seinäjoella se riemu sitten repes. Äiti ja pikkuvanha pikkutyttö. Jippii. Onneks sitä kesti vaan Tampereelle asti. Vaihdon jälkeinen rauhan tuoma euforia sai aikaan jonkunnäkösen piristymisreaktion ja siinä tulikin sitten kirjotettua kandia, luettua tenttiin ja tehtyä yks verkkotehtävä.

Kello oli kymmentä vaille kaks iltapäivällä ja ulkona vallitsevaa säätä kuvas lähinnä fifty shades of grey. Pääsin Joensuuhun ja mietin et miten ois fifty shades of ei. Kamalan lannistava kaupunki, ja ei siis millään pahalla niille jotka siellä asuu tai ylipäänsä viihtyy. No mutta, äiti oli vastassa ja lähettiin käppäilemään hotellille päin. Fun fact: kaupungeissa on aina rautatieasema lähellä keskustaa. Joensuuhun saavuttaessa mietin vaan et missä hitossa se keskusta on. Sehän ei siis ole siinä rautatieaseman vieressä vaan vähän matkan päässä. Todella brutaalia.

Käytiin hotellilla ja syömässä (Torero, erittäin suositeltava espanjalaismesta) ja lähettiin kävelemään urheiluhallille. Ja siellähän oli nyt siis tämmönen Lunta Ilosaaressa, joka on ykspäivänen festari. Lähettiin muka vähän myöhässä niin oltiin just sopivasti kun Viikate alko soittaa. Pohjustuksena voisin tähän väliin kertoa, että oon ollu yhdeksän vuotta kesätöissä Opa-Muurikalla, ensin joitakin kesiä tehtaalla tuotannossa ja tuotannon siirryttyä Kiinaan oon jatkanu varaston puolella. Siellä hallissa on sitten tullu kuunneltua Radio Rockia joka kesä ja siinä sivussa tullut kasvettua yhdessä muun muassa juuri Viikatteen kanssa. Oli siis ihan siistiä kuulla näiden vuosien jälkeen ne kesien hittibiisit livenä. Erityisesti tykkään Viikatteen vanhemmasta tuotannosta, joten esimerkiks Viina, terva ja hauta ja Kuu kaakon yllä oli jees.

Seuraava oli Amorphis, joka on ihan ookoo. Niillä on paljon hyvää tuotantoa ja varsinkin se uudempi ja melodisempi materiaali iskee meikäläiseen. Mun niskat tais tosin mennä sijoiltaan ihan vaan siitä ku katoin sitä moshausta.

Meidän osalta viimenen esiintyjä oli sit se vanha tuttu Mustasch. Huomasin erikoisen ilmiön siinä kun alettiin siirtyä lavan edustaa kohti. Eturivi oli täynnä miniteinejä, jotka epäilemättä odotti illan vikoja esiintyjiä JVG:tä ja Antti Tuiskua. Siinä ne sit nuokku ja räpläs kännyköitä koko setin ajan. Oikeesti, jos kansainvälisesti tunnettu muusikko vittuilee sulle niin kannattais ehkä kerätä ittes ja mennä piiloon. Ralfilta kuulu välispiikkien aikana mm. että "menkää lapset nukkumaan" ja "onko tää keikka noin tylsä". Onneks oltiin ihan niiden vaahtosammuttimien takana nii nähtiin ainaki hyvin.

Huomattavaa karismaattisuutta.

Kotimatka oli semmonen kevyt 9h rupeama, mutta meni yllättävän kivuttomasti. Kandi eteni ja näin junassa tuttujakin. Kaikenkaikkiaan erittäin jees viikonloppu, sai vähän irtiottoa ja äitin kans ny on aina kivaa. Me nähäänkin taas ens kuussa kun lähetään vähän Joensuuta pidemmälle, jee!

Nyt olis sit kaikennäköstä härdelliä, Huomenna meen nimittäin harjottelupaikkahaastatteluun ja ylihuomenna vujuille. Tuplajännä. Raporttia tulee ens viikolla, nyt heihei!

-Viivi

Helmikuu

Otsikointi ei oo mun alaa, tiedän.

Täällä käy vielä joku. Oli se sitten tahatonta tai tahallista niin kirjoitetaan sitten. Harrastus se kai tämäkin on. Katoin mun kännykässä olevia kuvia ja saatoin ihan vähän soimata itteäni siitä, ettei visuaalista materiaalia oo kertyny viimesen kuukauden aikana nimekskään. Pitää vissiin alkaa ottaa jotain tekotaiteellisia höttökuvia pahvimukeista ja kirjoista.

Kevyttä iltalukemista eli kandimateriaalia.

No mutta kuitenkin. Tekemisen puute ei oo päässy vaivaamaan ja kandiakin on kasassa rapiat viis (5) sivua. Se on kuulkaas neljäsosa eli vois sanoa, että melkeen valmis. Kokouksia mahtuu jokaseen viikkoon ainakin pari ja on mulla joskus joku luentokin. Hommat on tällä hetkellä sievästi ilmastuna levällään, koska tekemistä olis kandin lisäks kurssien ja koulutuspolitiikan muodossa. Oon kuitenkin aika innoissani, koska reilun viikon päästä koittaa Vyyn (yliopiston ylioppilaskunta) 48. vuosijuhlat. En ollu alunperin menossa, mut pakkohan se on mennä CoMediaa edustamaan, varsinkin kun meijän porukka on niin mahtava. Ja koska löysin kivan mekon, se on aivan pätevä syy. Tiedossa siis ankaraa juhlimista.

Sitä ennen olis tulevan viikonlopun pikavisiitti Joensuuhun. Mennään äiteen kanssa vähän festareille. Lunta Ilosaaressa on ykspäivänen festari, jonka kuudesta (?) esiintyjästä mennään kattomaan Amorphista, Viikatetta ja Mustaschia (voi kyllä, se oli niin hyvä viimeks, että pakko nähä uudestaan). Kivaa. Junassa istuminenki on ihan fine, tässä kun nyt on kuitenkin tätä tekemistä jonkun verran. Siinähän tekasee vaikka pätkän kandia.

Ulkoiltua on tullu sen verran mitä kodin ja yliopiston välillä on matkaa. Tää kuva todistaa yhtä niistä harvoista päivistä kun lähin kotiin valosaan aikaan.

Ihan tollasia kivoja juttuja tulossa. Muu aika tuleekin sit hajoiltua aika reippaasti, meinaa nimittäin vuorokaudesta tunnit loppua. Aiemmin täällä tuli myös stressailtua harjottelupaikan löytymistä. Työn alla sekin on, mut mainittakoon että ens viikolla on tiedossa yks työhaastattelu. Siitä lisää sit sen jälkeen.

-Viivi