Lunta Ilosaaressa

Kaikkien outojen tekstien jälkeen on varmaan ihan ok kirjoittaa tyylillä "sitten tein sitä ja tätä".

VR ei pettänyt tälläkään kertaa. Ongelmia oli jo ennen ku päästiin matkaan (henkilökohtanen ennätys). Vaasasta lähti korvaava kalusto, koska alkuperänen oli epäilemättä sökönä. Olin varannu semmosen vaunun päässä olevan yhden hengen paikan, koska olen epäsosiaalinen persoona enkä tule toimeen ihmisten kanssa (aamuisin). Kas vain, tilalla olikin neljän hengen työskentelyhytti. Jippii. Lähtiessä meitä oli siinä onneks vaan kaks yhtä epäsosiaalista raukkaa, mut Seinäjoella se riemu sitten repes. Äiti ja pikkuvanha pikkutyttö. Jippii. Onneks sitä kesti vaan Tampereelle asti. Vaihdon jälkeinen rauhan tuoma euforia sai aikaan jonkunnäkösen piristymisreaktion ja siinä tulikin sitten kirjotettua kandia, luettua tenttiin ja tehtyä yks verkkotehtävä.

Kello oli kymmentä vaille kaks iltapäivällä ja ulkona vallitsevaa säätä kuvas lähinnä fifty shades of grey. Pääsin Joensuuhun ja mietin et miten ois fifty shades of ei. Kamalan lannistava kaupunki, ja ei siis millään pahalla niille jotka siellä asuu tai ylipäänsä viihtyy. No mutta, äiti oli vastassa ja lähettiin käppäilemään hotellille päin. Fun fact: kaupungeissa on aina rautatieasema lähellä keskustaa. Joensuuhun saavuttaessa mietin vaan et missä hitossa se keskusta on. Sehän ei siis ole siinä rautatieaseman vieressä vaan vähän matkan päässä. Todella brutaalia.

Käytiin hotellilla ja syömässä (Torero, erittäin suositeltava espanjalaismesta) ja lähettiin kävelemään urheiluhallille. Ja siellähän oli nyt siis tämmönen Lunta Ilosaaressa, joka on ykspäivänen festari. Lähettiin muka vähän myöhässä niin oltiin just sopivasti kun Viikate alko soittaa. Pohjustuksena voisin tähän väliin kertoa, että oon ollu yhdeksän vuotta kesätöissä Opa-Muurikalla, ensin joitakin kesiä tehtaalla tuotannossa ja tuotannon siirryttyä Kiinaan oon jatkanu varaston puolella. Siellä hallissa on sitten tullu kuunneltua Radio Rockia joka kesä ja siinä sivussa tullut kasvettua yhdessä muun muassa juuri Viikatteen kanssa. Oli siis ihan siistiä kuulla näiden vuosien jälkeen ne kesien hittibiisit livenä. Erityisesti tykkään Viikatteen vanhemmasta tuotannosta, joten esimerkiks Viina, terva ja hauta ja Kuu kaakon yllä oli jees.

Seuraava oli Amorphis, joka on ihan ookoo. Niillä on paljon hyvää tuotantoa ja varsinkin se uudempi ja melodisempi materiaali iskee meikäläiseen. Mun niskat tais tosin mennä sijoiltaan ihan vaan siitä ku katoin sitä moshausta.

Meidän osalta viimenen esiintyjä oli sit se vanha tuttu Mustasch. Huomasin erikoisen ilmiön siinä kun alettiin siirtyä lavan edustaa kohti. Eturivi oli täynnä miniteinejä, jotka epäilemättä odotti illan vikoja esiintyjiä JVG:tä ja Antti Tuiskua. Siinä ne sit nuokku ja räpläs kännyköitä koko setin ajan. Oikeesti, jos kansainvälisesti tunnettu muusikko vittuilee sulle niin kannattais ehkä kerätä ittes ja mennä piiloon. Ralfilta kuulu välispiikkien aikana mm. että "menkää lapset nukkumaan" ja "onko tää keikka noin tylsä". Onneks oltiin ihan niiden vaahtosammuttimien takana nii nähtiin ainaki hyvin.

Huomattavaa karismaattisuutta.

Kotimatka oli semmonen kevyt 9h rupeama, mutta meni yllättävän kivuttomasti. Kandi eteni ja näin junassa tuttujakin. Kaikenkaikkiaan erittäin jees viikonloppu, sai vähän irtiottoa ja äitin kans ny on aina kivaa. Me nähäänkin taas ens kuussa kun lähetään vähän Joensuuta pidemmälle, jee!

Nyt olis sit kaikennäköstä härdelliä, Huomenna meen nimittäin harjottelupaikkahaastatteluun ja ylihuomenna vujuille. Tuplajännä. Raporttia tulee ens viikolla, nyt heihei!

-Viivi