Se oli ihan tavallinen keskiviikkoaamu. Journalismin tunti oli alkamassa, istuin jo luokassa parin thaikkukaverin kanssa. Vaihdettiin kuulumisia, luin samalla uutisia netistä. Yhtäkkiä journalismin opettaja seisoi meidän pöydän edessä ja selitti jotain radiosta. tajusin satunnaisia sanoja, mutta pointti meni ohi. Pojat vieressä reagoi tyyliin "Wooow, that's very cool!". Pyysin toistamaan ja ope ja pojat selitää mulle Thai PBS:stä, joka on thaimaalainen radiokanava. On niillä vissiin jotain muutakin mediatoimintaa, ainakin uutisia lähettävät. Selitys päättyi kysymykseen, "Do you wanna come with me?" Vastasin että mikä ettei ja tajusin, että olin just lupautunut radioon. Kysyin, millon tää olis ja vastaus oli että nyt. Jahas. Sillä lailla.
Lähdettiin opettajan ja yhden toisen kansainvälisen opiskelijan, sekä toisen ryhmän kanssa PBS:lle ja jätettiin muut tekemään ryhmätöitä. Jossain välissä mulle selvis, että paikassa tullaan olemaan koko päivä, ja ettei se ookaan radiolähetys mihin ollaan menossa. Matka kesti varmaan tunnin, taidettiin ajaa ihan Bangkokin toiselle puolelle. Päästiin perille ja ekana mentiin syömään opettajan piikkiin. Tää journalismin opettaja on nainen ja se tekee opettajan työn lisäks radiohommia. Sillä on viikonloppusin oma aamushow Good morning Bangkok. Mä oon ainut vaihtari sen kurssilla, mun lisäks on sit pari kansainvälistä tutkinto-opiskelijaa. Tällä kurssilla on helppoa olla hyvä, koska monet thaikkuopiskelijat ei oo kauheen aktiivisia, eikä niiden englanti oo kovin pitkälle kehittynyttä. Tää ope arvostaa aktiivisuutta, kansanvälisyyttä ja oikeestaan kaikkea sitä, mitä muualle opiskelemaan lähteny edustaa. Se tykkäs PBS:lläkin monesti korostaa, että mä ja tää toinen (venäläinen tutkinto-opiskelija) ollaan hänen journalismioppilaitaan.
Anyway. Päivä alkoi kierroksella PBS:llä. Koska toinen ryhmä oli bilingual -opiskelijoita (opiskelevat sekä thaiksi että englanniksi, enkku ei niillä oo kauheen hyvä vielä), oli kierros thaiksi. Meille ei-thaimaalaisille oli kuitenkin hommattu oma tulkki, mikä oli tosi jees. Nähtiin mm. paikka, jossa kuvataan uutisia. Siellä meni hetki, koska jokasen piti saada kuva itestään uutistenlukijan paikalla. Kierroksen jälkeen oli tauko, jonka jälkeen mentiin taas uutistilaan. Meille kerrottiin, että hetken päästä on alkamassa uutiset ja me tullaan olemaan liveyleisönä. Uutispöydän edessä oli tuoleja katsomona ja meidät istutettiin siihen. Eturivin piti istua tietyllä tavalla, jalat ei saanu olla ristissä, vaan niiden pitää olla vierekkäin. Uutistenlukijan hiuksia laitettiin ihan törkeen kauan. Kameroita aseteltiin ja sitten niitä aseteltiin vielä uudestaan. Valoja säädettiin ja sitten niitä vielä vähän säädettiin. Kuulin että paria meistä tullaan haastattelemaan uutisiin, koska ollaan spesiaalivieraita, mutta koska uutiset on thaiksi, haastateltavat on thaiopiskelijoita. Niitäkin valkattiin kauan ennen uutisten alkua, koska piti varmistaa, että haastateltavat osaa sanoa jotain eikä mee kauhusta kankeeks. Uutiset alko ja olihan se aika siistiä.
Seuraavaks meidät vietiin kirjastoon, jossa me istuttiin pitkään pöytään, jonka päässä istui kaksi miestä. Sen verran tajusin, että ne kirjotti jotkut sopimukset, koska niillä oli paperit edessä, ne kirjotti jotain, vaihtoi paperit ja kirjotti taas. Tilaisuudesta otettiin kuvia ja miehet kätteli ja taas otettiin kuvia. Tilaisuuden alussa ne puhui jotain, mutta koska se oli thaiksi, tilaisuuden tarkoitus jäi meille vähän epäselväksi. Jos en ihan hirveesti erehdy, niin sopimus saattoi koskea Stamfordin yliopistoa ja Thai PBS:ää, ihan vaan koska me oltiin mukana tässä.
Väliaika, kahvia ja pullaa.
Tauon jälkeen mentiin kuuntelemaan PBS:n expert advisoria. Joku oli sanonu, että tyyppi on BBC:ltä ja siinä uskossa olinkin aika kauan ennen kuin asian oikea laita jossain kohtaa selvisi. Puhuja oli mies, ja tää oli kuulemma eka kerta kun sitä oli pyydetty luennoimaan mistään. Se ite sanokin, että älkää häiriintykö jos tää ei oo kovin luontevaa. Mies kertoi vähän rekrystä ja siitä, mitä tarvitaan työhön pääsemiseen. Se puhui moniosaamisen tärkeydestä nykyajan mediahommissa ja siitä, että journalismin oppii kyllä lyhyessä koulutuksessa, kunhan tekniset taidot löytyy. Meidän journalismin opettaja tais vetää palkokasvin nenään tästä, koska se sai aikaseks melko kiivaan keskustelun journalismin opiskelun tärkeydestä.
Yks asia, mikä thaiopiskelijoissa on pahasti vikana, on puhujan kunnioittamisen puute. Me nyt oltiin kuitenkin päästy vieraiks arvostettuun mediataloon, niin eikö voi hetken aikaa kuunnella? Nää opiskelijat nimittäin ramppas vessassa ja puhu keskenään välillä aika äänekkäästikin. No anyway. Luento loppui ja mies sanoi, että mikäli joku on kiinnostunut työskentelemisestä mediassa, hänelle saa vapaasti laittaa sähköpostia. Jäin tätä sitten miettimään ja kävipä niin, että laitoin seuraavana päivänä tiedustelua mahdollisuudesta päästä lyhyeen työharjoitteluun vaikka jo tulevana kesänä (mielellään tosin Eurooppaan).
Epäselväks jäi, onko tarjolla työtä Euroopassa, mutta vastauksena sain pyynnön lähettää mun CV:n, journalismin opettajan suosituksen, passin kopion ja työaikatoiveen. Englanninkielisten uutisten puolelta löytyy kuulemma varmasti jotain mulle sopivaa "And we can also assign you to make some stories if you wish. I will forward your request to my colleagues." Oikeesti?
Semmonen päivä. Huomenna pyydän journalismin opettajalta suosituksen (En jaksa oottaa et nään sen ilmeen, tää on just sitä mihin se mua kovaa kannusti. Se repee liitoksistaan.) ja laitan vähän viestiä menemään. Jännä nähä, löytyykö Euroopasta mahdollisuutta tehdä tätä vai pitääkö palata Bangkokiin elokuussa (ei mulla oo varaa).
Mahdollisuuksien ääreltä
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti