Se olis tiistai. Istun pienessä Hua Makilaisessa kahvilassa, josta saa halpoja erikoiskahveja ja tuolit on kaiverrettua puuta. Wifi löytyy, pistorasioita on käytettävissä ja eurooppalaisen asiakkaan ja thaimaalaisen myyjän välinen kielimuuri ylitettiin yllättävän helposti. Puolen tunnin päästä on tapaaminen venäläisen luokkakaverin kanssa, pitäis viimeistellä huomisen esitelmä ja sopia yksityiskohdista. Huomenna onkin tämän viikon ainut koulupäivä, koska eilen ja tänään oli taas jotain lomia. En pysty muistamaan mitä, nimet menee sekaisin, ja ainut jonka muistan on Songkran.
Aamulla iski ihan yhtäkkiä jäätävä myrsky. Ukkonen jyrisi varmaan pari tuntia jatkuvalla syötöllä ja tuuli ulisi niin etten ennen oo sellasta kuullu. Sit se loppu. Ihan tosta noin vaan ku seinään. Olin suunnitellu saavani jotain aikaseks aamulla, mutta ei siitä ois kuitenkaan mitään tullu kun väsytti eilisen Pattayalta paluun takia. Joku noissa lyhyissäkin matkoissa aina väsyttää, bussiasema Bangkokissa on nimittäin sen verran kaukana että sieltä kotiin selviäminen vie yhtä kauan aikaa kuin Pattayalta Bangkokiin tuleminen. Pattayasta tulee varmaan vielä oma tekstinsä, kunhan saan aikaseks.
Viime viikolla kirjottelu jäi vähäiseksi välikokeiden takia. Tai no mulla oli yks koe, mutta muuta tekemistä riitti. Koulujutuista on tullu sen verran vähän kirjoteltua, että voisin niistäkin tehdä jonkun näkösen sepustuksen. Ehkä kirjotan niistä mid termeistä. Mun laskujen mukaan koulupäiviä ois nyt jäljellä 14. Viikkoja Thaimaassa on jäljellä 6. Törkeetä miten aika vaan menee, eihän tässä ehi tekee kaikkea mitä pitäis.
Vähäisten koulupäivien takia arkea ei tuu hirveesti vietettyä, vaan aika menee pitkälti matkustamiseen sun muuhun seikkailuun. Joskus on kuitenkin kiva vaan olla kotona ja tehdä ns. normijuttuja. Meillähän on pihapiirissä uima-allas, joten kuumina päivinä (no niitähän riittää) on aika jees käydä uimassa. Lyhyen taksimatkan päässä on myös semmonen urheilukeskus, jossa voi harrastaa kaikkea mahdollista sulkapallosta balettiin. Käytiinpä yhtenä päivänä suomalaisvahvistuksen kanssa pelaamassa vähän sulkapalloa. Sen kerran kun menin vähän urheilemaan niin nilkka venähti, mutta oli kivaa.
Tähän väliin pahottelut kuvien vaihtelevasta laadusta ja värimaailmasta, osa on käynyt instagrammin veitsen alla (ja ne on otettu kännykällä).
Vähän on tullut Bangkokissakin pyörittyä, paino sanalla vähän. Yhtenä päivänä tuli puheeks kaikennäköset nähtävyydet ja se, ettei me olla niissä juurkaan käyty. Juttuhan on niin, että ne nähtävyydet on täynnä turisteja ja turisteja huijaavia paikallisia. On joitakin paikkoja, joissa voisin vielä käydä ennen Suomeen palaamista, mutta kaikkia en aio todellakaan kiertää. Parasta Bangkokissa on ne paikat, joihin turistit ei mene. Paikallisen elämän seuraaminen on se nähtävyys, jota ite suosittelen tänne matkaaville. Hua Makissa jossa mekin siis asutaan, ei mitään oikeita nähtävyyksiä taida olla, mutta hinnat on pienet, taksikuskit ei yritä huijata, ruoka on hyvää eikä kukaan huuda sun perään "TUKTUK? WHERE YOU GO??! TUKTUK?!? TAXITAXI!?" Joo, ne sanoo sen taxin aina kaks kertaa putkeen. Pari päivääkin kun kuuntelet niin tekis mieli lyödä jokasta taksikuskia jo ennen ku se avaa suunsa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Näytänkö siltä etten osaa pyytää kyytiä kun tarviin sitä? No anyway, nähtävyyksien lähellä ei muutenkaan pitäis ikinä ottaa taksia, tuktukia, mopotaksia tai mitään muutakaan, koska ne hinnat on tuhatkertaset.
Vähänkö tais tulla taas lennokasta tekstiä? No ei se mitään, ens kerralla sit järjestelmällisemmin. Tällä hetkellä poden järkyttävää "aika loppuu kesken" -kriisiä enkä tiiä, miten suunnitella seuraavat viikot, mutta pari juttua viime viikosta on ainakin tulossa.
Paikallisten keskeltä kriisissä eläen
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti