Kyllä, niin se nyt vaan on. Koti-ikävää vieläkin ootellessa. Kun tässä ite reissaan ja lomailen niin aattelin tehä teille tämmösen puolivälitekstin valmiiks kun en välttamättä kovinkaan paljon ehdi tien päällä kirjottelemaan. Päätin tehdä tästä semmosen yleispätevän katsauksen siihen, mikä Bangkokissa ja Thaimaassa noin yleensäkin viehättää. Eli mitä rakastan Thaimaassa?
Sää
No se. Luuliko joku etten mainitsis sitä heti ekana? Viimesen parin kuukauden aikana on satanut kahtena päivänä (mikä sekin oli upea kokemus). Lämpotila oli jo helmikuussa kolmenkympin pintaan, mutta paikallisten mukaan pahimmat helteet on just nyt. Eroa ei mun mielestä kovinkaan helposti ees huomaa, mutta täällä kirjotettiin helteista lehdessäkin. Ihan niinku meillä on joka talvi ne samat "taas tuli talvi" -jutut. Mutta joo, rakastan tätä.
Big city
Bangkok on iso. Täällä on ihmisiä kolmen Suomen verran (tai kahden, riippuu keltä kysyy). Täällä on kaupunginosia enemmän kun ehtii neljässä kuukaudessa käydä. Takseja on 150 000. Seven eleven -minimarketteja on 4 000. Se mikä tässä paikassa on mahtavaa, on se, etta joka päivä voi löytää jotain uutta ja tätä paikkaa ei koskaan opi oikeesti tuntemaan. Vaasan jälkeen erittäin tervetullut kokemus.
Ihmiset
Thaimaata sanotaan tuhansien hymyjen maaksi. Tajusin ekojen viikkojen aikana sanonnan alkuperän ja allekirjotan sen täysin. Jos meet tyhjään kauppaan ja kassa on tylsistyneen näkönen, saat varmasti hymyn kun luot katsekontaktin. Mitä luulette, mitä suomalainen kassa tekis? Sekin on ihailtavaa, miten monet englantia osaamattomat yrittää kovasti auttaa vaikka yhteista kieltä ei olis ollenkaan. Myös kurssikaverit on huippuja. Parhaiten tutustuu paikallisiin opiskelijoihin niillä kursseilla, joilla ei oo muita vaihtareita (yllätys?). Mulla ne kurssit on kriittinen ajattelu ja journalismi. Paikalliset humanistit on hauskoja ja avoimia (ainakin ne joihin mä oon tutustunu) ja yllättäen poikia. Tytöt on hiljasempia ja vaikeempia tutustua. Journalismin kurssilla mulla onkin jo kasa kavereita ja niiden mielestä mun nimi on valtavan hauska. Lempinimiä mulla on mm. Weewee, Vivi ja Ivy. (Muut vaihtarit ja kansainväliset opiskelijat on toki myös oma lukunsa, koska ne on mahtavia. Niistä ehkä joskus lisää.)
Ruoka
No tietenkin. Sweet and sour chicken, riisiä ja reilusti ananasta. Ei voi mennä pieleen.
Kaupunki vs. ranta
Jos Bangkok on kaupunkikokemuksena mieletön, niin loytyypä täältä Thaimaasta sitten niitä rantojakin. Rakastan sitä etta näin isosta kaupungista pääsee muutamassa tunnissa niin upeille rannoille. Parhaathan löytyy kun näkee vähän vaivaa, mutta yleensä se on sen arvosta.
Markkinat
Niin päivä- kuin yömarkkinatkin. Ne nyt vaan on niin siistejä, varsinkin ne joihin turistit ei eksy ollenkaan. Ensin kierrät riemuidioottina vaate-, kenkä, kello- ja ihan mitä vaan muitakin kojuja ja sit meet syömään ruokakojupuolelle. Se tunnelma ruokamarkkinoilla on just jotain sellasta kun niissa ruokaohjelmissa, missä julkkiskokkireissumiesteeveekasvo kiertää maailmaa ja maistelee ötököitä. Itsehan maistoin heinäsirkkaa.
Elämää kaikkina vuorokaudenaikoina.
En oo vielä oikeen käsittany, millon nää ihmiset nukkuu. Ruokaa on kuitenkin saatavilla ympäri vuorokauden ja ruokamarkkinoitakin löytyy unirytminsa menettäneille. Sillon kun tultiin Phuketista yöbussilla Bangkokiin, oltiin perillä ehkä neljän viiden aikaan. Väsymyksen läpikin jaksoin ihmetellä taksimatkalla näkyneitä markkinoita ja hereilla kukkuvia lapsia. Siis mitä, eiks nää lapsetkaan nuku? Senkö takia thaikut on niin pieniä?
Hinnat
Parinkymmenen kilometrin taksimatka ruuhka-aikana on ehkä kuuden euron arvonen. Ja ruuhka-aikana aikaa kuluu puolesta tunnista tuntiin. Lähiravintoloista saa oikein päteviä ruoka-annoksia eurolla. Koulukengiksi ostetuista nahkatennareista jouduin maksamaan vitosen. Paitoja saa katumarkkinoilta parilla eurolla. Vuokra meillä on 70e per nuppi per kuukausi. (Eri asia on turistikohteet, joissa hinnat on moninkertaisia.). Matalat hinnat ei tosin oo mikään ihme kun miettii näiden ihmisten tuloja. Bangkok Postissa oli artikkeli siitä, että täällä haluttais joku peruspäiväpalkan tapainen 300 bahtista 360:een bahtiin. Tää tarkottaa n. kymmenen euron päiväpalkkaa ja korotus ois pari euroa.
Smoothiet
Ja niitähän saa joka nurkalta. Kaikenlaiset hedelmäsmoothiet ja fruit slushit on parasta, Voisin elää niillä. Hinta on yleensa eurosta pariin euroon ja ne on usein aika valtavia. Tein elämäni löydön kun tajusin et meidän naapurissa on smoothiekoju ja sieltä saa kaiken muun lisaks Oreo milk shakea.
Tulipahan settiä. Noita tulis varmaan enemmänkin mieleen, mut ehkä kasaan tällasen samanlaisen sit joskus myöhemmin uudestaan. Ois ihan jees kirjottaa muitakin tällasia spesiaalijuttuja, eikä aina vaan tarinoita siitä, mitä milläkin viikolla on tehty. Lukijakunta täällä meinaa olla melkeen yhtä hiljasta ku thaikut oppitunnilla, mutta ois kiva kuulla toiveita tai ideoita. Tai sit mä vaan kerron mitä tein milläkin viikolla.
Seuraavaks juttua Singaporesta ja Malesiasta. Voi olla, että jutut tulee vasta ens viikolla tän viikon lomailun takia joten siihen asti se on moro ja onnittelut viimesimmästä takatalvesta.
-Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti