Kaupunki, jossa lapset tervehtii

Oltiin taas vähän tien päällä. Tultiin sunnuntaina takas Bangkokiin ihan vaan lähteäksemme torstaina taas reissuun.

Oltiinpa toissaviikonloppu Bangkokissa, joten menneelle viikonlopulle piti keksiä jotain menemistä. Niimpä varattiin kolmeks yöks majotus Kanchanaburista parin tunnin matkan päästä Bangkokista. Päätös lähteä tähän pieneen paikallisten asuttamaan kaupunkiin synty meidän vaihtarikaveri Julin kehotuksesta. Oli kuulemma mahtava paikka ja paljon tekemistä. Torstaina sit lähettiin sinne.

Olin etukäteen katellu aktiviteettimahollisuuksia, ja perjantaina suunnaks otettiin Erawanin kansallispuisto. Puistossa on vesiputouksia enemmän ku sielu sietää, toisin sanoen 7. Puistossa kulkee reitti, jonka varrella on seitsemän tasoa ja joka tasolla on vesiputous. Reitti muuttuu sitä vaikeakulkuisemmaksi mitä ylemmäs mennään. Mehän kierrettiin kaikki tasot ja vaikka matkaa ei ollut kuin muutama hassu kilometri, teki kulkeminen välillä vähän tiukkaa, koska kuumuus oli melkonen. Kylläpä se silti kannatti, oli nimittäin törkeen hienot maisemat, ja vesiputouksiin pääsi uimaan.

Vesiputouksien altaissa oli yllättävät määrät kaloja. Tiiättekö kun ulkomailla mennään aina niihin jalkahoitoihin, missä jalat laitetaan akvaarioon ja kalat syö niistä kuolleen ihon? Nää kalat teki samaa, eikä ne ollu ihan samaa kokoluokkaa kun ne spa -kalat. Vaikka se ei sattunu missään määrin nii kyl siinä aina vähän säikähtää kun joku nakertaa kantapäätä. Yhellä vesiputouksella hengaili myös apina. Se ei ollu ihan samanlainen,  mihin ollaan törmätty aiemmin. Tää kaveri oli aika röyhkee yksilö ja se kävi penkomassa monet laukut. Yheltä naiselta se yritti repiä eväät käsistä. 

Lauantaille oltiin suunniteltu menevämme tiikeritemppelille. Se on siis munkkien pitämä paikka, jossa on tiikereitä ja niiden kanssa saa ottaa kuvia ja lisämaksusta pääsee syöttämään sun muuta. Koska kyseessä on temppeli, pitää olla tietynlaiset vaatteet. Fiksuna tyttönä olin varautunut pitkillä housuilla ja t-paidalla (polvet ja olkapäät pitää peittää), mutta kuultiinkin meidän hostellilta, että vaatteiden pitää olla vielä tietyn värisetkin. Muuten nappisuoritus, mutta meikäläisen paita ei kelvannut. Värit ei nimittäin saa olla liian kirkkaita, koska se vissiin häiritsee tiikereitä tai jotain. Piti sit lähteä perjantai-iltana etsimään tummaa paitaa ja löydettiin oikein kiva night market, josta Juli oli kans vinkannu. Siellä oli ruokakojujakin pitkät pätkät, oi nam.

Lauantaina otettiin bussi alle ja köröteltiin tiikeritemppelille. Paitsi ettei körötelty, koska bussi jätti parin kilometrin päähän temppelistä ja hommahan oli muuten ihan okei, mutta koko matka meni auringonpaahteessa pitkissä housuissa. Paitsi ettei mennyt, koska joku paikan työntekijä sattu menemään skootterilla ohi ja tarjos kyytiä. Meitä oli sitten kolme siinä skootterin päällä. Ihan perus settiä täällä päin. Kaiken huippu oli se kun se tyyppi ei halunnu rahaa. Täh?! Ei ilmasta kyytiä oo olemassakaan. Paitsi että ilmeisesti on.

Sisäänpääsymaksu oli 600 bahtia eli parisen kymppiä. Oon vähän skeptinen aina näiden tällasten tiikeripaikkojen suhteen, koska monissa niistä eläimiä pidetään huonosti ja rahat menee jonkun ihan muun hyväks. Tää nyt kuitenkin oli temppeli ja kuuleman mukaan rahat käytetään tiikerien hyväks, joten haluan uskoa siihen. Mentiin alueelle, jossa oli tiikereitä useempikin kipale, ja jokanen meni niiden luo oman ohjaajan kanssa. Ohjaajat otti sit kuvia ja piti huolen, ettei turhan montaa raajaa menetettäis. Kokemuksena aika mieletön, en tiiä oisko mun ollu normaalimpaa saada joku paniikkihalvaus tai jotain kun ohjaajat ja tiikerit katto mua oudosti kun lässytin jokaselle eläimelle siellä. 

Temppelialue oli aika iso, ja siellä missä ei ollu tiikereitä, oli muita eläimiä. Siellä vaan kuljeskeli vapaana puhveleita, lehmiä, peuroja, villisikoja ja ties mitä. Kyllä, luultavasti ne oli siellä kasvamassa tiikereiden lounaaks, mut ei ajatella sitä. Ehkä ne ei ollu?

Kanchanaburi noin muuten oli ihan kiva pieni kaupunki. Siellä oli just menossa jonkun sortin pääsiäisjuhlat, joten yks ilta meni juhla-aluetta kierrellessä. Siellä oli kadunpätkä täynnä ruokakojuja ja vaatteiden myyjiä sun muuta. Vaatteet oli törkeen halpoja. Mikä Kanchanaburissa oli poikkeuksellista, oli se että tosi monet lapset tervehti meitä. Enkkua ei kaupungissa paljonkaan osattu, mutta hello kuului tosi usein. Pienetkin lapset tervehti kun mentiin ohi ja mietittiin, kuuluuko paikallisiin tapoihin opettaa lapset tervehtimään kaikkia vieraita, vai kaikkia länsimaalaisia vieraita. Who knows, hauska tapa kuitenkin.

Sunnuntaina tultiin takas Bangkokiin ja maanantai, joka oli vapaapäivä, meni aika pitkälti koulujuttuihin. Nyt yritetään selvitä kahdesta rankasta koulupäivästä ja torstaina lähetään kymmeneks päiväks lomille. Suuntana meillä on Singapore, jossa ollaan viis päivää, ja sen jälkeen mennään viideks päiväks Malesiaan Langkawille rantalomalle. Seuraava teksti tuleekin jo sit Singaporesta (mikäli netti sen sallii).

-Viivi