Pariisi, osa 3

Mitä mä teen kaikki illat ku en saa yhtä tekstiä kirjotettua? Nyt kyllä tungen loppureissun tähän.

Perjantaille meillä olikin vähän spesiaalimpaa ohjelmaa, Essi oli nimittäin sopinu, että päästään vierailemaan Suomen Pariisin suurlähetystössä. Meillä oli kuitenkin aikaa ennen vierailua, ja kulutettiin se kiertämällä vähän kauppoja ja kävelemällä Seinen rantaa pitkin kohti kohdetta. En tiiä paljonko matkaa lopulta tuli, mutta musta tuntuu että se oli aika pitkä. :D

Mahtava seinämateriaaliratkaisu.

Suurlähetystön olohuone. Tai joku semmonen.

Suomen suurlähetystö on kuulemma yksi tyylikkäimmistä Pariisissa. Sisustuksessa on teemana vuodenajat ja suomalainen suunnittelu ja paikka oli kyllä ihan hieno. Tavattiin myös itse Suomen suurlähettiläs. Hörpättiin kahvit, ihmeteltiin paikkoja ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Koska keli näytti varsin hyvältä ja satuttiin olemaan Seinen rannalla, päätettiin lähteä jokilaivalle. Siinä näki ihan kivasti sellasta, mitä ei ehkä muuten näkisi. 

Iltapäivästä alkoi vähän sadella, joten lähdettiin takas kaupoille. Käytiin mm. testaamassa paikalliset macaronsit siinä Essiä odotellessa. Illalla käytiin vähän kuikuilemassa seuraavan päivän kohdetta, Montmartrea ja käytiin siellä sitten syömässä vähän italialaista. Oli molto bene.

Mikkelin metroasema Pariisissa!

Seuraava päivä aloitettiin lätkämatsilla pubissa. Just sopivasti oli mm -kisojen Suomi-Ranska peli tuona päivänä, joten mehän mentiin paikalliseen muiden suomalaisten kanssa ja huudettiin Suomi nihkeään voittoon. Siitä lähdettiin jatkamaan kohti Montmartrea. 

Faktaa: Montmartre eli "marttyyrien vuori" on kukkula, ja yksi mun suosikkialueista Pariisissa. Tiiättekö sen leffan Amelie? Se on kuvattu kyseisellä alueella, enkuks se nimi taitaakin olla Amelie from Montmartre. Outo mutta hyvä leffa. Anyways. En oo mitään museoita ja kirkkoja kiertelevää tyyppiä, mutta Sacre Coeurin kirkko oli melko vaikuttava ja se me sitten käytiin kiertämässä. Alueella oli markkinat ja kirkon edustan portailla istuskeli paljon porukkaa, joten mekin käytiin ostamassa mansikoita ja halpaa skumppaa ja istuttiin sinne muiden sekaan. 

Sama mesta hämärällä.

Ylläolevassa maailman söpöimmässä kahvilassa käytiin lounaalla syömässä taas vähän paikallista. Tällä kertaa testattiin lohiquiche, eli semmonen suolanen piirakka. Ei kuulkaa yliopistokahvilan suolaset piirakat paljon maistu tämän jälkeen.

Ja sitten se Amelien kahvila. Elokuvan yks tärkeistä paikoista on ylläoleva kahvila ja sinne oli päästävä. Täydellisen ranskalaisen fiiliksen lisäksi sieltä sai erittäin hyvää kahvia ja ihania jälkiruokia (nää jutut näyttää olevan aika ruokapainotteisia..). Creme brulee oli meikäläisellä vielä ottamatta, joten sillä mentiin. Kattokaa nyt tota mun ilmettä, kui kivaa toisella voi olla? :D

Moulin Rouge ei ees mahtunu kokonaan kuvaan.

Päivä meni kierrellessä Montmartrea ja kaikista Pariisin ihanista paikoista tälle kukkulalle päätin muuttaa sitten kun musta joku kaunis päivä tulee niin rikas, että voin käyttää päivät istuskellen katukahviloissa juomassa kahvia ja viiniä. Loppukaneettina voisin todeta, että Pariisi oli paljon enemmän kun odotin, ja että palaan kyllä vielä. Kiitos Essille ja Ellille, oli mahtava reissu! 

<3: Viivi

Pariisi, osa 2

Hetki siinä menikin, mutta tässä tää ois. Testaan yleisön pyynnöstä isoja kuvia, laadulla ei palkintoja voiteta mut kestäkää se.

Oltiin siis Pariisissa. Essillä oli torstaina aikanen herätys töiden takia, joten me lähdettiin samalla oven avauksella, että ehditään käydä kaikkialla. Ekana suunnattiin kohti pakollisinta eli Eiffeliä. Jonoa ei siinä vaiheessa aamua vielä hirveesti ollu, joten päästiin aika sujuvasti hissille ja ylöspäin. Sen kerran kun sinne mennään, niin sitten mennään ylös asti.

Kuvan pilvet ovat harhaanjohtavia, oikeesti tuolla oli kuuma ja välillä aurinkokin paisteli.

Ylhäällä heiluttiin kartan kanssa sen verran, että päätettiin lähteä seuraavaksi kohti Riemukaarta ja Avenua des Champs-Élyséetä. Oikeestaan löydettiin Elysee ihan vahingossa. Aikamme siellä ihmeteltyämme todettiin, että on ruoka-aika. Istuttiin siis katukahvilaan syömään baguettea, kuinkas muutenkaan. 

Riemuidiootti Riemukaarella.

Seuraavaksi päätettiin ottaa suunnaksi Louvre. Tässä vaiheessa oltiin jo kävelty jonkun verran ja metropysäkkikin sattu just sopivasti kohdalle niin sillähän lähdettiin. Kun tultiin metrosta ulos, päädyttiin johonkin ostoskeskukseen. Löydettiin kyltti, joka ohjeisti Louvreen ja mehän vaan käveltiin sisään. Jälkeenpäin kuultiin, että sinne joutuu tavallisesti jonottamaan tuntikausia, ja ollaankin mietitty että mitä tehtiin väärin. Ei myöskään jouduttu maksamaan mitään, koska alle 25-vuotiaat pääsee passia näyttämällä ilmaiseksi. Lipuntarkastuksessa mun passia kattonut nainen alkoi kysellä multa, että milloin on paras aika mennä Suomeen ja muuta mukavaa. Takana oli siinä vaiheessa vähän jonoa niin eipä tuota hirveen pitkästi viitsinyt ruveta valistamaan. Käskin mennä kesällä kun on valoisaa. :D 

Louvre oli ihan tajuttoman kokonen. Käytävien seinillä on oikeasti paljon sitä taidetta ja ne käytävät jatkuu joka suuntaan ihan loputtomina. Eihän tuota ole mitenkään mahollista kiertää kokonaan. No mehän ajateltiin etsiä se yksi ja ainoa Mona Lisa. Kyllä sitä haettiinkin ja olihan sitä muutama muukin tullu kattomaan. Tässä se nyt on, ihan teitä varten otin kuvankin oikeen. Oli muuten yllättävän pieni taulu.

Louvresta lähdettiin kävelemään kohti latinalaiskorttelia. Essi oli näyttänyt meille paikan, josta saa superhyviä crepesejä, ja koska Essin maku on osoittautunut pettämättömäksi, sinne lähdettiin. Oltiin yhdellä sillalla kävelemässä, kun kuulin sellaista täydellistä haitarimusiikkia, mitä kaikissa Ranskaan sijoittuvissa leffoissa soi. Siellä istui pieni vanha pappa soittamassa ja mun oli aivan pakko antaa sille rahaa, koska se oli tehny mun päivästä täydellisen.

Parasta.

Illalla käytiin Essin kanssa syömässä ja loppuilta juotiin viiniä siellä ihanassa pikku yksiössä. Perjantain ja lauantain taidan jättää myöhemmälle, koska onpahan teilläkin joku syy tulla taas kurkistelemaan. Joskus voisin ehkä myös kertoo, mitä mulle tällä hetkellä kuuluu.

-Viivi

Pariisi, osa 1

Uskomattoman hektisessä toukokuussa eletään jo viimestä viikkoa. Asiaa olis paljon, mutta alotan parhaasta.

"Se on kylmä ja kova paikka asua." "Ihmiset siellä on tosi töykeitä." "Siellä on pelkkiä turisteja." Ei pidä paikkaansa. Se kokemus, jonka Pariisi mulle tarjos, oli täysin päinvastainen ja ylitti odotukset kevyesti. Vaikka keskiviikkoiltapäivä, jona me Ellin kanssa kaupunkiin saavuttin, oli harmaa ja sateinen, en olis voinu olla enemmän innoissani. Essi, meidän majoittaja ja aivan ihana tyyppi, oli töissä, joten me mentiin kuluttamaan aikaa sellaseen katukahvilaan (Tiiättekö ku kliseisissä Pariisikuvissa on semmonen pikku kahvila ja pikku pöytiä kadulla? Se oli semmonen.). Kun Essi pääsi töistä, mentiin viemään kamat sen täydelliseen pikku yksiöön, joka on kahdeksannessa kerroksessa ja josta näkyy Eiffeltorni.

Illalla sade oli loppunut, ja me lähdettiin kohti latinalaiskorttelia, joka oli Essin mukaan kivaa aluetta. Sillä naisella on hyvä maku, tykkäsin nimittäin itekkin kovasti. Pariisin arkkitehtuuri iskee meikäläiseen ihan täysillä, ja se fiilis, mikä elokuvien Pariisi-skenestä tulee, oli vahva myös paikan päällä. Löydettiin ihana pikku ravintola, jossa sai kolmen ruokalajin illallisen kympillä. Päästiinpä testaamaan kaikkea ranskalaista, kuten sipulikeittoa, etanoita ja creme bruleeta. Istuttiin siinä paikassa varmaan kolme tuntia. 

Riemuidiootit aka pastellikaksoset 

 Pariisin vanhin katu, huomaa vinossa olevat "mahatalot".

Ehdittiin käydä kattomassa vielä Notre Dameakin.

Keskiviikosta ei niin paljon asiaa oliskaan, mutta jos kirjotan koko reissun tähän niin ette jaksa lukea. Asiaa toiminnantäyteisestä torstaista siis seuraavassa osassa.

-Viivi

Hengissä ja jotakuinkin kunnossa

Juu elikkä oli tuommonen vähän hiljasempi kausi blogin osalta.

Melkein kuukausi on mennyt ja voin sanoa, että se on tuntunu vuodelta. On ollu kandiseminaareja, tenttiä, vappuhommia ja ties  mitä. Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että vietän ensimmäistä kesälomapäivää, koska eilen palautin kandin lopullisesti. Maanantaina käyn vielä kirjottelemassa kypsyysnäytteen, minkä jälkeen alkais uhkaavasti näyttää siltä että meikä saa kandin paperit kesäkuussa. Odottelen kyllä vielä yhden tentin tuloksia, mutta se oli ekan/tokan vuoden kurssi eikä suoraan sanottuna ollut kovinkaan vaikee.

Osallistuttiin hallitustyttöjen kanssa vähän vappumölkkyihin. 

Nyt olis siis puoltoista viikkoa lomaa ennen työharjottelun alkua. Tulevana viikonloppuna mennään käymään Helsingissä viemässä kanssa-asujan kamat valmiiks, koska se muuttaa sinne kesäksi harjottelun takia. Kävästään samalla päiväreissulla Tallinnassa ihan vaan koska halpaa ja loma. Ens viikolle on myös tiedossa reissuamista. Oon joskus puoli elämää sitten mietiskellyt, että pitäisi varmaan käydä moikkaamassa kavereita jotka on vaihdossa, koska onhan se nyt hyvä syy reissata. Tällä kertaa päästään onneks idean tasolta käytäntöön, kun lähdetään yhden kaverin kanssa Pariisiin moikkaamaan toista kaveria. Jeeeee!

Kippis hyvälle hallituskeväälle, valmiille kandille ja Pariisille! 

Tän kevään jälkeen on kyllä lievästi sanottuna kaikkensa antanu olo. Pitää varmaan syksyllä harkita vähän tarkemmin tota työmäärän haalimista nii ois hengissä vielä ens vuonnakin. Nyt aattelin hakea tosta lähikaupasta ylihinnotellun jätskin ja mennä tohon takapihan nurmikolle x-asentoon makaamaan. Kattellaan!

-Viivi 

Koulutuspoliittisia saavutuksia

Mun kopohommat alkaa olla tän kevään osalta ohi. Maalis-huhtikuun taite oli melkosta eskaloitumista.

Maaliskuun alussa totesin, että alkaa olla korkea aika tehdä jotain tulevan excursion eli opintoreissun eteen. Niimpä tein jotain, ja siinä kesti lopulta viikko. CoMedia tekee siis keväisin reissun johonkin (=Helsinkiin), missä sitten käydä muutamassa yrityksessä vierailulla. Omien kandihommien takia totesin, että itselleni sopii tasan yksi viikko. Miellyttävää lisähaastetta, sitä kun ei tänä keväänä olekaan ollut. Tänä vuonna lähdettiin siitä ajatuksesta, että vierailukohteet valitaan toiveiden perusteella. Sain toiveeksi viestintätoimisto Milttonin, jonne sitten laitoin sähköpostia.
"Tuo on kyllä tosi kiireinen viikko, meille ei valitettavasti sovi mikään muu aika, kun 31.3 klo 14."
"Sitten me tullaan sillon."

Se oli hyvä alku. Seuraavaksi lähdettiin tavoittelemaan Yleä, jossa kiinnosti niin viestinnällinen näkökulma, kuin myös studiot. Studioille voi mikä tahansa ryhmä varata kierroksen, mutta ajattelin jotain vähän spesifimpää. Laitoin siis viestiä, ja siellähän innostuttiin. Kyselivät, että mitkä asiat kiinnostaa ja koska halutaan tulla. Asia lyötiin lukkoon. Kolmatta paikkaa mietittäessä todettiin haluavamme organisaatioviestintää. Lähdin sitten vaatimattomasti tavoittelemaan ulkoministeriötä.

Laitoin viestiä. Vastasivat, ja soittivat heti perään. "On niin paljon mukavampi jutella näin niin saa kaikki asiat käytyä läpi. Hurjan kiva, että olette kiinnostuneita." Öö, kuka ei olis?

Helsingissä tavattiin sitten porukalla 30.3. Meitä oli semmoset 17, mikä oli ihan sopiva ryhmäkoko. Ulkoministeriössä meille kerrottiin viestinnästä ja maakuvayksikön toiminnasta. Maabrändi on meikäläiselle semmonen kiinnostava juttu ja kysyinkin esityksen jälkeen, tehdäänkö ulkoministeriölle paljon graduja. Ei kuulemma hirveästi, mutta se on mahdollista. Pitää vain olla ajoissa liikkeellä, jotta löydetään aihe, josta on sitten oikeasti hyötyäkin. Pistetään ehdottomasti harkintaan, miettikää kui siistiä ois sanoa, että tein graduni Suomen valtiolle.

Matka jatkui kohti viestintätoimisto Milttonia. Ehdittiin kivasti käydä kahvillakin sitä ennen ihan vaan huomataksemme, että Milttonilla oli myös kahvitarjoilu.

Sopivan hipsteriä mainostoimistohenkistä evästä Milttonilla.

Kuinka usein näkee ihmisiä, jotka oikeesti tykkää niiden työstä ja puhuu siitä pilke silmäkulmassa? Miltton oli aivan uskomattoman inspiroiva paikka, koska kaikki kolme tyyppiä, jotka meille oli puhumassa, puhui asiastaan todella innostuneesti. Pari näistä on päätynyt töihin työharjoittelun kautta, ja se onkin Milttonin tärkein rekrykanava. Yrityksellä on trainee-ohjelma, johon on haku toukokuussa ja joka käynnistyy syksyllä. Hakisin ehdottomasti, jos en olis järjestöhommissa vielä syksyllä. Miltton on siis viestintätoimisto, joka tekee melkein mitä vaan, esim. yritysviestintää ja mainoshommia.

Milttonin jälkeen meillä oli vapaata aikaa, mikä tarkotti melkeen jokaisen kohdalla syömistä ja välikuolemaa. Monet oli heränny aikasin aamujunaan tai tullut yöbussilla, joten meno oli aika väsynyttä. Osa meistä yöpyi omppuhotellissa, ja käytiin sit sillä porukalla vähän syömässä. Illalla mentiin olohuonetta muistuttavaan Navy Jerrys'siin istuskelemaan paikallisten viestijöiden eli Media ry:n kanssa. En oo ite aiemmin tavannu muita viestijöitä, joten oli ihan hauskaa vähän tutustua.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamulla hyvissä ajoin kohti Pasilaa ja Yleä. Myös Ylellä oli järjestetty pientä evästä, mikä oli tosi  jees siinä aamutuimaan. Ensin Ylen viestintäpäällikkö Mika Ojamies vei meidät astetta isompaan kokoustilaan, jossa kuultiin vähän asiaa Ylestä. Paikalla oli myös viestintäharjoittelija Jyväskylän yliopistosta, ja kuultiin, että ottavat Ylellä ihan mielellään harjottelijoita. Tiedän muuten nyt mitä teen ensi keväänä. Jutustelun jälkeen lähdettiin kiertämään studioita, ja ainakin itse olin ihan liekeissä. Noin viikon uutisten vakiokatsojana meinasin revetä liitoksistani kun päästiin ohjelman kuvausstudioon.

Joku on hieman mielissään.

Päästiin myös aamu-tv:n studioille.

Yleltä lähdettiinkin sitten jokainen eri suuntiin. Edellisenä päivänä oltiin tosiaan saatu uutisia, että VR lakkoilee just sillon kun pitäis päästä Vaasaan. Siitä tulikin sit melkonen hässäkkä kun piti yrittää saada liput bussiin. Esimerkiks Onnibussilla liput alko vähenemään ja kallistumaan todella nopeesti uutisen ilmestyttyä. Itse pääsin ihan kivasti ensin päiväbussilla Tampereelle, missä kävin oman oppaani kanssa syömässä ja istuskelemassa maailman söpöimmässä kahvilassa ja josta mun opas sitten tyrkkäs mut oikeeseen bussiin, että pääsin Vaasaan. Mulla oli seuraa Vaasaan asti, joten matka meni iha kivasti.

Täytyy sanoa, että oon ihan uskomattoman ylpeä tosta excusta. VR:ää lukuunottamatta kaikilta katastrofeilta säästyttiin ja palautteen perusteella kaikille jäi tästä jotain käteen. Parasta on kuulla, kun joku sanoo excun vahvistaneen tunnetta siitä, että on oikealla alalla. Itsellenikin kävi näin.

Nyt jatkan kandin hiomista, palautukseen aikaa neljä päivää!

-Viivi

Reykjavik

Tää on taas niitä päiviä kun haluaisin mennä peiton alle piiloon pahaa maailmaa ja tulla ehkä sit ens kuussa pois sieltä. Vesivahinko laajee, rempan arvioitu kesto pitenee, palautepäivä oli stressaava ja kandin palautus on ens viikolla. Kuolen. Itkettää. Nyt on varmaan hyvä hetki miettiä muutaman viikon takaista Islannin reissua, mikä oli super.

Lento kesti noin 3,5 tuntia. Se on semmonen kompakti matka, jonka jaksaa ihan istuakin.

Lentokentältä ajeli jonkun 45min Reykjavikiin. Matkalla nähtiin semmosta perus maaseutua, tasasta kivikkoista maastoa siis.

Just nyt voisin muuttaa tonne keskelle peltoa ja alkaa kasvattaa vaikka lampaita.

Päästiin kaupunkiin ja siinähän se hotelli oli aivan keskustassa torin laidalla. Olin aivan fiiliksissä siitä pikku torista, jota reunusti ihanat värikkäät pikku talot. Lisäks kun tultiin ulos bussista niin jostain tuli aivan täydellinen ruuan tuoksu. Islannissa yks perinteinen pikaruoka on pylsur eli hodarit. Siinä torin laidalla oli kaks grilliä ja sieltähän käytiin heti hakemassa ekat perinneruuat kun oltiin saatu laukut hotellille. Sattuneesta syystä ruuasta ei oo kuvia. Kaikki mitä syötiin, oli niin hyvää että ne hävis ennen ku kerkes ajatellakaan. Testattiin matkan aikana hodareiden lisäks mm. paikallinen fish & chips, bbq ribsit, hain lihaa (vähiten hyvä), kuivakalaa ja lammasta. Oi nam.

Suurimmaks osaks meijän aika meni siinä, että käveltiin ympäriinsä. Reykjavikissa on ihania värikkäitä taloja ja seinämaalauksia (mustatkin talot on jees) ja maisemat oli mahtavat. Yhtenä aamuna käytiin aamukävelyllä keskustan ulkopuolella, ruokittiin sorsia ja joutsenia ja ihmeteltiin vaan.

Reykjavikin nähtävyyksiin kuuluu muun muassa keskustassa sijaitseva kirkko. Muahan ei kirkot kirkkoina juurikaan kiinnosta, mutta siellä olikin näköalapaikka. Niihin pitää aina päästä.

maisemat 5/5

Toinen asia, joka Islannissa pitää kokea, on tietysti kuumat lähteet. Kaikki tietää sen sinisen laguunin, mistä on kuvia kaikkialla. Ei menty sinne, se on turistimesta. Etsiskeltiin sen sijaan niitä paikkoja, missä paikalliset käy, ja päädyttiinkin sit testaamaan kaks eri paikkaa. Voi että. Voisin istua kaiket päivät siellä 40-asteisessa vedessä. Eka paikka oli keskustassa. Se ei ollu niin iso, siinä oli perus uimahalli ja ulkona sit ne kuumat altaat. Toinen paikka olikin kunnon ulkouimala, siellä oli ihan isot altaat ja sit semmosia pienempiä eri lämpösiä altaita. Vesi oli tosiaan niin lämmintä, että siellä tarkeni, vaikka ulkolämpötila oli +6. Sinne mentiin semmosella Hop-On Hop-Off -turistibussilla. Paikan nimi on Laugardalslaug, 

Nää turistibussit on kyl käteviä kun niillä pääsee kaikkiin kauempana oleviin kohteisiin ja näkee samalla maisemia. Varattiin yks päivä sellaselle kierrokselle ja jäätiin pois uimapaikan lisäksi yhdellä ostarilla (ei ostettu tasan mitään) ja Perlanilla, joka on isojen vesisäiliöiden päälle rakennettu näköalapaikka keskustan ulkopuolella.

Ylläoleva kuva on otettu bussista, sanoisin että ei huano.

Asiaa reissusta riittäis varmasti aika paljon enemmänkin, mutta sattuneesta syystä (kandi..) kirjottaminen ei tällä hetkellä jaksa innostaa ihan hirveesti. Tässä nyt kuitenkin pintaraapasu, oli mahtava reissu! Onneks seuraava on jo varattu niin jaksaa taas.

Olis niin kiva kirjottaa enemmänkin, esimerkiksi meidän Helsingin ekskursiosta, jonka mä siis itse järjestin. Tutkinnon loppumetrit ja henkistä jaksamista nakertava remppa kuitenkin raastaa sen verran, että jostain pitää karsia. Kattellaan siis myöhemmin.

-Viivi