Lähdettiin lauantaina junalla kohti etelää. Odotusten mukaisesti juna lähti aika reilusti myöhässä, mutta mikäpä kiire meillä ois ollu. Kuuden tunnin matka Bangkokista Prachuapiin maksoi noin 5e. Juna oli aika alkeellinen, siinä oli yksinkertaiset vastakkaiset penkit ja ilmastointina tuulettimet katossa ja ikkunat auki. Matka meni yllättävän kivasti, oli lämmintä ja mukava tuulenvire ja junassa kiersi kaikenlaisia kaupustelijoita, joilla oli kaikkea hedelmistä nuudeliannoksiin ja sanomalehtiin. Pieni ruoka-annos maksoi n. 20snt. Ei paha. Käytävän toisella puolella istu kaks ehkä 13-vuotiasta thaikkulasta, jotka oli sulosia ja tarjos meille pieniä vihreitä pullia.
Oltiin illalla Prachuap Khiri Khanissa ja löydettiin onneks nopeesti halpa hotelli rantabulevardilta. Otettiin huone pariks yöks, hinta 8e/hlö/yö.
Illalla käytiin ystävänpäivän kunniaks hienosti syömässä eli katukojun sijaan istuttiin oikeen pöytään syömään. Elämäni paras hapanimeläkana maksoi 3e. Käytiin myös rannassa kävelemässä ja päädyttiin keräämään simpukoita.
Tänään on sit ollu eka rantapäivä. Prachuap koostuu kolmesta lahdesta, joista keskimmäisellä on kaupunki ja eteläpuolella sijaitsevalla Ao Manaolla on hienoin ranta. Lähdettiin siis Manaolle. Vesi oli yllättäen lämmintä, aurinkotuolit halpoja ja ruoka hyvää. Nähtiin luultavasti myös merimakkara.
Thaimaata sanotaan tuhansien hymyjen maaksi. Se on osottautunut ihan paikkansa pitäväksi väitteeksi, täällä nimittäin hymyillään kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Vakavan näköinen kassakin vaihtaa sekunnissa ilmettä kun itse on kohtelias. Thaikut on myös tosi avuliaita. Hetken jos pyörit epävarmana jossain niin varmasti tullaan neuvomaan tai kysymään mikä on hätänä. Ei pelkoa, että eksyisit ilmajuna-asemalle.
Kielimuurin takaa
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti