Bangkok

Huhhuh kuulkaa. Takana muutama tunti matkustamista, ihmettelyä, unta, unenpuutetta, hellettä ja nettikin on nyt saatu jotenkuten toimimaan. Fiilikset on vähintäänkin sekavat, ja kulttuurishokit, ilmastonvaihdokset ja jet lagit painaa päälle. Aloitanpa ihan alusta ja kertaan viimeset vuorokaudet oikeen järjestelmällisesti.

Tiistaina 10.2 lähettiin siis Helsinki-Vantaalta illalla kuuden jälkeen ja suuntana oli Istanbul, josta jatkolennolla Bangkokiin. Lennettiin Turkish Airlinesilla ja voisinpa sanoa, että tää teksti on oodi kyseiselle lentoyhtiölle. Mukavien penkkien lisäks jalkatilaa oli enemmän kuin niillä lentoyhtiöillä, joilla olen ennen lentänyt. Tätä tekstiä kirjoittaa sit ihminen, jonka aiemmat lentokokemuset rajautuvat Finnairiin, Flybeen, Jet Timeen ja ehkä pariin muuhun, joiden nimiä en nyt muista. Turkish Airlinesilla ruokaan oli panostettu enemmän kuin mihin olen tottunut. Lennon alussa jaettiin menu, jossa kerrottiin alkuruoka, kaksi(2!) pääruokaa joista toinen valittiin ja jälkiruoka. Juomat (myös esim. viinit, oluet, soft drinkit) olivat ilmaisia. Jokaisella oli edessään oma näyttö, josta sai katsoa elokuvia tai seurata lentoa kartalta. Yölennolla kaikille jaettiin tyylikkäät metallirasioihin pakatut selviytymispakkaukset, joissa oli mm. hammasharja, korvatulpat, huulirasva, silmälappu ja jarruestesukat :D

Helsinki-Istanbul meni nopeasti. Siinä ehti sopivasti syödä, ihmetellä ja lukea iltapäivälehdet. Istanbulissa meillä piti olla kolme tuntia aikaa, mutta siellä valotaulu ilmottikin Bangkokin lennon olevan myöhässä. Pidentyneen odotusajan takia saatiinkin todeta Istanbulin lentokentän olevan aika törkeen iso ja ehdittiin sit ihan kunnolla kierrellä ja istua Starbucksissa. 

Muutenkin koko matkan ajan vallinnutta megalomaanista hämmennystä ei ainakaan helpottanut se, kun huomattiin Istanbulissa satavan lunta. Lunta?! Kyllä. Ei ihme jos lennot vähän myöhästeli. Suomessakin junat myöhästelee lumen takia ja sitä sentään tulee joka vuosi ihan samalla kaavalla.

Kone Bangkokiin lähti lopulta pari tuntia myöhässä. Se oli semmonen isompi malli, jossa on kolme istuinriviä, 2+4+2. En ollu ite ikinä matkustanu sellasella ja tää eka kertakin meni ihan kivasti, koska saatiin paikat keskeltä semmosen väliseinän takaa. Meidän edessä ei siis istunut ketään ja jalkatila oli niin iso että se mahdollisti jalkojen suoristamisen. Aika täydellistä ottaen huomioon lennon pituuden (n. 9h). 

Bangkokin lentokenttä oli odotusten mukaisesti aika laaja laitos ja siellä oli paljon ihmisiä ja Suomen sääoloihin tottuneelle hieman kuuma. Kuvitelkaa tuhti väsymys, jet lag ja hämmennysjännitys. Oli aika hektistä siinä kun yritettiin selvitä laukkuhihnoille kaiken maailman passintarkastusten ja jonojen läpi ja siitä vielä oikeeseen paikkaan meidän hakijan luo. Ei ensin meinattu löytää tätä tyyppiä ja mietittiin jo että mitähän tehdään mutta kyllä se sit löytyi. Siitä eteenpäin ei tarvinnut enää juurikaan ajatella itse, vaan meidät vietiin hakemaan puhelimiin sim-kortit ja siitä bussille ja kohti asuntoa. 

Saatiin sitten kämppä kymmenennestä kerroksesta. Näkymät on aika huikeet, vähän niinku googlen kuvahaku olis tullut ikkunaan. Parveke toki löytyy myös. Tää asunto on vielä talon kulmassa eli näkymä on kahteen suuntaan. Ilta meni ihmetellessä ja liittymän ja netin kanssa tapellessa. Käytiin myös tutkimassa lähiympäristöä ja ihan mukavasti löydettiinkin ruokakojuja sun muuta. Otettiin meidän ekat kojuruuat, jotka olikin sit Thaimaalaisittain erittäin tulisia.

Tänään on taitettu matkaa kävellen, ilmajunalla ja taksilla. Selväksi tuli, että kaupunki on valtava, ja näkemistä kyllä luulis riittävän muutamaks kuukaudeks. Nyt on kuitenkin vähän opittu kulkemaan ja taksikin oli ihan halpa ja hyvä tapa liikkua kaikesta varoittelusta huolimatta. Pitää vaan tajuta aina tarkistaa, että kuski laittaa mittarin päälle. Paljon ehittiin tehdä, mutta tällä hetkellä ei irtoa enempää sanoja.

Huomenna pitäis selvittää, millä ja mistä lähdetään etelään päin ja reissaamaan. Bussi oli ihan potentiaalinen vaihtoehto siihen asti, että nähtiin tänään miten täynnä ja rupusia ne on. Ehkä mennään sit junalla. Jos löydetään asema.

Netti on tällä hetkellä siinä määrin ongelma, että kuvien lataaminen on tuskaisen hidasta ja tekstiä tulee, mikäli saadaan nettiyhteys. Toistaiseksi kuvien määrä pysyy siis vähän rajallisena. Lisäks ne on valtaosin kännykällä otettu eli laatu ei välttämättä vastaa tosibloggarin tuotosta.

Hämmennyksen varjostamasta ihmetyksestä huolimatta elossa ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa,

Viivi