#vyy48

Voi vuju, tulipa juhlittua. Taas jäi kuvasaldo itkettävän pieneks. 

Vujujännästä kärsittiin taas reippaasti ennen juhlia, vaikka eihän niissä varsinaisesti mitään jännitettävää oo. Alotetaas nyt ihan lauantaiaamusta. Mulla oli varattu keskustasta kampaaja kymmeneks. Paikan nimi on Flow ja menin sinne ku on kuulemma hyvä. No oli se hyvä, Kivat tyypit ja tuttujakin tuli ja meni (kaikki vujuille menossa).

Annoin aikalailla vapaat kädet, pari kuvaa näytin ja käskin soveltamaan.

Ja hyvähän siitä tuli. Oli muuten kestävä kampaus.

Iltapäivällä kasa humanisteja pakkautui vielä yhden humanistin kämppään ottamaan lasit pihisevää ja laittamaan itteään kuosiin. Neljältä oltiin valmiina Åbo Akademilla, jossa kutsuvierastilaisuus ja illallinen pidettiin. Kyl te nää tiiätte, vastahan mä olin Tutin vujuilla. Kutsuvierastilaisuus eli cocktailtilaisuus eli kokkarit on siis se missä järjestöt sun muut onnittelee synttärisankaria eli Vaasan yliopiston ylioppilaskuntaa (ja vie sille viinaa, me ei viety). Kokkareiden jälkeen sai käydä otattamassa kuvia ja voi pojat, kylläpä kuvaaja taas sai meikäläisen fotogeenisyyden loistamaan (not). 

Puolet CoMedian hallituksesta, kattokaa ny kui ihania! (Tää kuva on muutenkin kaikkialla nii menköön)

Siinä vaiheessa kun päästiin illalliselle, meinasin kuolla nälkään. Funny thing: koska mentiin tyttöporukalla nii en tienny yhtään, kuka on mun avec. Oltiin laitettu pöytäseuruetoiveeks meidän porukka, ja kas vain, kukaan ei istunu mua lähelläkään. Käänne tähän kohtaan. Mun avec oli ihan mahtava Jari, johon oon tutustunu viime syksynä edarijuttujen kautta. Seurue oli hyvin hallarivoittoinen, mikä ei ikinä oo huono juttu. Ruuasta sen verran, että hyvin vuohenjuustopainotteinen alkuruoka oli mun mielestä vähän juustonvastaisia henkilöitä syrjivä (söin silti, oli se ihan hyvää) ja pääruokana oli jotain hyvää lihaa ja valkosipulikermaperunoita muistuttava setti, jossa myös oli juustoa (hieman epäileviä ilmeitä tähän väliin, hyvää sekin kyllä oli). Jälkkäriin kuului jäätelöä, marjoja ja suklaatryffeliä (jota hehkutettiin tamperelaisen vieraan kanssa kovasti). Illallinen meni tosi nopeesti ja pian lähettiinki jatkoille Dompalle (eli ylioppilastalolle kampukselle). Jatkot on jatkot, kyl te tiiätte.

Tääkin kuva on kaikkialla, mut hyvä niin. Kattokaa kui kivaa meil on.

Seuraavan päivän hehkeää oloa mentiin korjailemaan takas Dompalle, missä oli sillis (silliaamiainen, kyl te tiiätte). Päivä meni siinä syödessä ja istuskellessa. Kuvia ette saa. 

Tää viikonloppu menee kuumeessa kotona, minkä takia panostus tekstiin on vähän niin ja näin. Paine julkaista materiaalia on kuitenkin olemassa, joten olkaa hyvä. Ehkä innostun kirjottelemaan vielä jotain muutakin.

Nyt jatkan sairaana olemista ja kroonista stressaamista.

-Viivi

Lunta Ilosaaressa

Kaikkien outojen tekstien jälkeen on varmaan ihan ok kirjoittaa tyylillä "sitten tein sitä ja tätä".

VR ei pettänyt tälläkään kertaa. Ongelmia oli jo ennen ku päästiin matkaan (henkilökohtanen ennätys). Vaasasta lähti korvaava kalusto, koska alkuperänen oli epäilemättä sökönä. Olin varannu semmosen vaunun päässä olevan yhden hengen paikan, koska olen epäsosiaalinen persoona enkä tule toimeen ihmisten kanssa (aamuisin). Kas vain, tilalla olikin neljän hengen työskentelyhytti. Jippii. Lähtiessä meitä oli siinä onneks vaan kaks yhtä epäsosiaalista raukkaa, mut Seinäjoella se riemu sitten repes. Äiti ja pikkuvanha pikkutyttö. Jippii. Onneks sitä kesti vaan Tampereelle asti. Vaihdon jälkeinen rauhan tuoma euforia sai aikaan jonkunnäkösen piristymisreaktion ja siinä tulikin sitten kirjotettua kandia, luettua tenttiin ja tehtyä yks verkkotehtävä.

Kello oli kymmentä vaille kaks iltapäivällä ja ulkona vallitsevaa säätä kuvas lähinnä fifty shades of grey. Pääsin Joensuuhun ja mietin et miten ois fifty shades of ei. Kamalan lannistava kaupunki, ja ei siis millään pahalla niille jotka siellä asuu tai ylipäänsä viihtyy. No mutta, äiti oli vastassa ja lähettiin käppäilemään hotellille päin. Fun fact: kaupungeissa on aina rautatieasema lähellä keskustaa. Joensuuhun saavuttaessa mietin vaan et missä hitossa se keskusta on. Sehän ei siis ole siinä rautatieaseman vieressä vaan vähän matkan päässä. Todella brutaalia.

Käytiin hotellilla ja syömässä (Torero, erittäin suositeltava espanjalaismesta) ja lähettiin kävelemään urheiluhallille. Ja siellähän oli nyt siis tämmönen Lunta Ilosaaressa, joka on ykspäivänen festari. Lähettiin muka vähän myöhässä niin oltiin just sopivasti kun Viikate alko soittaa. Pohjustuksena voisin tähän väliin kertoa, että oon ollu yhdeksän vuotta kesätöissä Opa-Muurikalla, ensin joitakin kesiä tehtaalla tuotannossa ja tuotannon siirryttyä Kiinaan oon jatkanu varaston puolella. Siellä hallissa on sitten tullu kuunneltua Radio Rockia joka kesä ja siinä sivussa tullut kasvettua yhdessä muun muassa juuri Viikatteen kanssa. Oli siis ihan siistiä kuulla näiden vuosien jälkeen ne kesien hittibiisit livenä. Erityisesti tykkään Viikatteen vanhemmasta tuotannosta, joten esimerkiks Viina, terva ja hauta ja Kuu kaakon yllä oli jees.

Seuraava oli Amorphis, joka on ihan ookoo. Niillä on paljon hyvää tuotantoa ja varsinkin se uudempi ja melodisempi materiaali iskee meikäläiseen. Mun niskat tais tosin mennä sijoiltaan ihan vaan siitä ku katoin sitä moshausta.

Meidän osalta viimenen esiintyjä oli sit se vanha tuttu Mustasch. Huomasin erikoisen ilmiön siinä kun alettiin siirtyä lavan edustaa kohti. Eturivi oli täynnä miniteinejä, jotka epäilemättä odotti illan vikoja esiintyjiä JVG:tä ja Antti Tuiskua. Siinä ne sit nuokku ja räpläs kännyköitä koko setin ajan. Oikeesti, jos kansainvälisesti tunnettu muusikko vittuilee sulle niin kannattais ehkä kerätä ittes ja mennä piiloon. Ralfilta kuulu välispiikkien aikana mm. että "menkää lapset nukkumaan" ja "onko tää keikka noin tylsä". Onneks oltiin ihan niiden vaahtosammuttimien takana nii nähtiin ainaki hyvin.

Huomattavaa karismaattisuutta.

Kotimatka oli semmonen kevyt 9h rupeama, mutta meni yllättävän kivuttomasti. Kandi eteni ja näin junassa tuttujakin. Kaikenkaikkiaan erittäin jees viikonloppu, sai vähän irtiottoa ja äitin kans ny on aina kivaa. Me nähäänkin taas ens kuussa kun lähetään vähän Joensuuta pidemmälle, jee!

Nyt olis sit kaikennäköstä härdelliä, Huomenna meen nimittäin harjottelupaikkahaastatteluun ja ylihuomenna vujuille. Tuplajännä. Raporttia tulee ens viikolla, nyt heihei!

-Viivi

Helmikuu

Otsikointi ei oo mun alaa, tiedän.

Täällä käy vielä joku. Oli se sitten tahatonta tai tahallista niin kirjoitetaan sitten. Harrastus se kai tämäkin on. Katoin mun kännykässä olevia kuvia ja saatoin ihan vähän soimata itteäni siitä, ettei visuaalista materiaalia oo kertyny viimesen kuukauden aikana nimekskään. Pitää vissiin alkaa ottaa jotain tekotaiteellisia höttökuvia pahvimukeista ja kirjoista.

Kevyttä iltalukemista eli kandimateriaalia.

No mutta kuitenkin. Tekemisen puute ei oo päässy vaivaamaan ja kandiakin on kasassa rapiat viis (5) sivua. Se on kuulkaas neljäsosa eli vois sanoa, että melkeen valmis. Kokouksia mahtuu jokaseen viikkoon ainakin pari ja on mulla joskus joku luentokin. Hommat on tällä hetkellä sievästi ilmastuna levällään, koska tekemistä olis kandin lisäks kurssien ja koulutuspolitiikan muodossa. Oon kuitenkin aika innoissani, koska reilun viikon päästä koittaa Vyyn (yliopiston ylioppilaskunta) 48. vuosijuhlat. En ollu alunperin menossa, mut pakkohan se on mennä CoMediaa edustamaan, varsinkin kun meijän porukka on niin mahtava. Ja koska löysin kivan mekon, se on aivan pätevä syy. Tiedossa siis ankaraa juhlimista.

Sitä ennen olis tulevan viikonlopun pikavisiitti Joensuuhun. Mennään äiteen kanssa vähän festareille. Lunta Ilosaaressa on ykspäivänen festari, jonka kuudesta (?) esiintyjästä mennään kattomaan Amorphista, Viikatetta ja Mustaschia (voi kyllä, se oli niin hyvä viimeks, että pakko nähä uudestaan). Kivaa. Junassa istuminenki on ihan fine, tässä kun nyt on kuitenkin tätä tekemistä jonkun verran. Siinähän tekasee vaikka pätkän kandia.

Ulkoiltua on tullu sen verran mitä kodin ja yliopiston välillä on matkaa. Tää kuva todistaa yhtä niistä harvoista päivistä kun lähin kotiin valosaan aikaan.

Ihan tollasia kivoja juttuja tulossa. Muu aika tuleekin sit hajoiltua aika reippaasti, meinaa nimittäin vuorokaudesta tunnit loppua. Aiemmin täällä tuli myös stressailtua harjottelupaikan löytymistä. Työn alla sekin on, mut mainittakoon että ens viikolla on tiedossa yks työhaastattelu. Siitä lisää sit sen jälkeen.

-Viivi

So it has begun.

Tässä on Viivi. Viiviä kandittaa. Viivi kuvittelee vieläkin tehneensä hyvänkin ratkaisun lähtiessään mukaan ainejärjestöihin, opiskelijapolitiikkaan sun muuhun opintojen edistymisen kannalta tarpeettomaan aktiviteettiin. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että jossain vaiheessa se reporangaksi kuihdutettu jäänne järjen äänestä kerää viimeisetkin voiman rippeensä ja keskittää kaiken energiansa kertoakseen Viiville tämän olleen vähän ajattelematon ja ah, aina niin ohjailtavissa. Jos joku sanoisi, että Viivi, hae Vyyn hallitukseen niin hakiskohan? Kyllä hakis, koska hei, se on varmaan ihan kivaa.

Viivi tutkii kuvallista markkinointiviestintää. Diskurssintutkimus jäi taakse kun huomion vei visuaalinen semiotiikka, ja se on ihan okei. Mutta Viivi ei osaa aloittaa. Viivi istuu aivan liian kylmässä kirjastossa sen hiton kylmää ilmaa hohkaavan ikkunan vieressä ja tuijottaa kohmeessa raksuttavan läppärinsä näyttöä. Kun ei niin ei. Taas kännykässä vilkkuu se pieni toivoa herättävä valo merkkinä siitä, että joku laittaa viestiä. "Kahville Oskuun?" Ja Viivihän lähtee. Seuraavat neljä ja puoli tuntia istutaan kuluttamassa niitä nojatuoleja jotka on sen toisen hiton ikkunan vieressä. "Huomenna laitan kyl enemmän vaatetta." Et muuten laita, kun et vaan koskaan tuu ajatelleeks niin pitkälle. Kahvi on onneks lämmintä, vaikka sitä ei tahdo kahviksi oikeen tunnistaa muusta kuin väristä. Sen pohjaan palaneen levää kasvavan jämän sekaan kun aina kaadetaan tuoretta, niin ei se siitä ole viimeseen vuosikymmeneen päässyt vaihtumaan kokonaan.

Kahteen viikkoon mahtuu kahvinjuonnin lisäksi jos jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Ainejärjestön kokouksesta mennään edustajistoryhmän palaveriin, josta jatketaan edustajiston kokoukseen. Ainejärjestö pitää myös yleiskokouksen ja epävirallisen palaverin. Myös koulutuspoliittiset vastaavat pitävät kokouksen. Ja sitten vielä oppiainekokous viestinnänopettajien kanssa. Jossain vaiheessa Viivi tulee huomaamaan unohtavansa ajat, paikat, tittelit ja oman nimensä.

Luulit tämän päättyvän huonosti, eikö vain? Edeltävä teksti kuulostaa aivan suomalaisen elokuvan epilogilta, jossa kerrotaan itsemurhaan johtaneesta tapahtumaketjusta. Ero siihen on se, että Viivi ei ole vielä tajunnut haalineensa taas kerran tekemistä ihan pikkuisen enemmän kuin olisi kannattanut. Juttu on kuitenkin niin, että Viivillä on kivaa ja Viivi on löytänyt ainejärjestöhommista mahdollisen kutsumuksensa. Hallitseva akkavalta on mahtava ja kaikkien Viivin kavereiden ollessa vaihdossa on vieläkin hienompaa, että uusi hallitus on bondannut niin hyvin. Tiedekunta on ottanut uuden koponsa hyvin vastaan ja oppiainekokouksissa saadaan myös opiskelijan osallistavaa keskustelua aikaiseksi. Kandia on valmiina 1 sivu. Mut siis hei se on jo 1/20 eli melkeen valmis.

Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan tää homma lähtee kehittymään. Tästä voi tulla katastrofi tai paras kevät heti vaihdon jälkeen. Kattokaa ny tota kuvaakin, sehän hymyilee vielä.

En mä vaa tiiä miks tästä tuli tämmönen, nyt lopetan.
-Viivi

Joulu

Huomasin, että julkaistuja tekstejä on 39. Pakko saada se neljäskymmenes vielä. Tässä siis meikäläisen kuulumiset kuvina. Lyhyesti.

Tulin tosiaan viime viikolla Mikkeliin. Tältä täällä näytti sillon.

Mutta koska nyt on ihan vesikelit niin tässäpä sen kunniaks bikinikuva. 

Paljon muuta en piparin leipomisen ohella oo tehnytkään. Tavotteena tosin olikin totaalirelaksoituminen tammikuussa koittavan kandipaniikin pohjustukseks.

Oikein hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta kaikki vielä linjoilla olevat! Syökää, juokaa älkääkä lyökö toisianne. Jatketaan ens vuonna.

-Viivi

Loppusuora

Se olis videoo vaille joululoma.

Syksy alkaa olla kivasti paketissa ja johan se nyt on aikakin. Tänään oli vika tentti, ja harkkatyöt on palautettu yhtä lukuunottamatta. Ainut kesken oleva työ on digimedian kurssille tuleva video, jonka aiheen sai valita itse. Me tehään jokaselle meijän ryhmäläiselle video-CV, mikä paljastu melkoseksi työmaaksi. Tällä viikolla olis kuitenkin tarkotus saada sekin leikeltyä ja liimailtua kasaan. Vielä olis myös vähän pikkujouluilua ja oppiainekokousta ennen lomaa ja Mikkeliin lähtöä.

Käytiin tsiigailemassa Svedjehamnia ja Unescon maailmanperintökohdetta muutama viikko sitten.

Vaasa talven ekan lumimyrskyn jälkeen.

 

Kandikurssi alkoi viime viikolla, eli tekeminen ei missään nimessä oo loppumassa. Pikemminkin se tuntuu lisääntyvän. Energiaa kirjottamiseen ehkä riittäiskin, mutta aihe on vieläkin vähän hakusessa. Jos siis juuri sinulla on hyvä viestinnän kandiaihe takataskussa, juuri nyt on sopiva hetki sen ilmiantamiselle. Parasta olisi, jos aihe liittyisi mediailmiöihin.

Mutta joo, on tässä muutakin. Kandin lisäksi keväällä on tiedossa järjestöhommia Comedia ry:ssä, josta taisinkin jo aiemmin puhua. Koulutuspoliittisena vastaavana meikäläinen järjestää jossain vaiheessa kevättä excursion johonkin kaupunkiin, jossa vieraillaan muutamassa viestinnän alan yrityksessä. Jos siis juuri sinulla on hyviä vierailukohdeideoita takataskussa, juuri nyt on sopiva hetki niiden ilmiantamiselle. Tarkotuksena olis myös järjestää massiivinen palautekysely niin saatais vähän kehitettyä meidän koulutusalaa. Toki Comedia järjestää myös muita tapahtumia, kuten sitsejä, peli-iltoja, kahvihetkiä ja sählyturnaukset eli C-sählyt. 

Suomen kaunein kampus.

Suomen kaunein kampus viikkoa myöhemmin.

Tuoreimpana stressin aiheuttajana on kesätyö-/työharjoittelupaikka. Kolmen vuoden viestinnän opiskelun jälkeen voisi jo olettaa löytyvän oman alan hommia, mutta ei se kuulkaas niin mene. Hakemuksia oon laitellut menemään useamman, mutta kielteisten vastausten tai radiohiljaisuuden lisäksi vaan yhdestä paikasta on tullut toivoa herättävä vastaus. Senkin osalta asia selviää vasta tammi-helmikuussa. Jos siis juuri sinulla on viestinnän alan kesätyö tai harjoittelupaikka takataskussa, juuri nyt on sopiva hetki sen ilmiantamiselle.

Itsenäisyyspäivän työmaa (lue: murto-osa siitä) 

Kaikki kaverit ja tutut ja puolitutut on nyt sit lähdössä vaihtoon, kivat niille. Tästä inspiroituneena oon alkanu suunnitella muutamia reissuja, ettei kevät mene ihan pelkäks kirjastossa istumiseks. Suuntana olis näillä näkymin Pariisi ja osia Ruotsista ja Norjasta, myös kutsu Edinburghiin polttelee mielen päällä. Näistä vielä keskustellaan, mut  hei, sen mä tiiän et maaliskuussa lähetään äitin kans Islantiin! Näihin suunnitelmiin on hyvä päättää syksy, kivaa joulunodotusta ihmiset.

-Viivi

Vujut

Kun maksaa siitä, että joku koskee sun tukkaan, tietää että on hienot kekkerit tulossa.

Juuh. Tutti Ry eli meidän yliopiston teekkareiden ainejärjestö täytti 25 vuotta ja olin kuullu vähän juttua, että teekkareilla tapaa olla aika hyvät vuosijuhlat. En ollu vujuilla ennen ollu, joten päätin, että nää saa olla ensimmäiset. Paikka ei olis voinu olla sopivampi, juhlat nimittäin pidettiin meidän naapurissa yliopistolla Technobotnian labroilla. Sehän nyt on varsinainen tuttilaisuuden mekka, mikä selittää paikkavalinnan. Myös kutsuvierastilaisuus ja jatkot oli yliopistolla. Hiukset kävin laitattamassa tuossa kulman takana, joten kauas ei tarvinnu lähteä. Lähipiiriini kuuluu onneksi useampikin vujukonkari, joten muutamat puuttuvat asiat sain lainailtua. Esimerkiksi Vyyn kuntanauhan ja hartiahuivin sain lainaan.

Kuntanauhasta sen verran, että ne on ne ruusukkeet rinnuksilla. Vuosijuhlilla on tapana tunnustaa väriä, eli omaa alaa ja viestintätieteilijöillä nauha on mustaharmaa eli ihan kohtuullisen tyylikäs. Oman alan nauhan lisäksi yleensä (ei aina koska ei oo pakollinen) pidetään myös oman ylioppilaskunnan nauhaa. Vyyllä se on punakeltanen (ei mätsänny mun mekkoon pätkääkään). Hartiahuivi taas on oltava, jos mekko ei peitä olkapäitä. Olkapäiden on oltava peitettynä tietyn aikaa, kunnes sen saa ottaa pois (pääruoan jälkeen muistaakseni..?). Mekon on oltava pitkä ja hiusten jollain tavalla kiinni, ihan minkä tahansa näkösenä ei sovi huidella ympäriinsä.

Siinä näkyy ne kuntanauhat, ylioppilaskunnan nauha aina ylimmäisenä.

Annoin kampaajalle suht vapaat kädet, tän näkönen tuli.

Naamasta näkee et on vähän vujujännä.

Ja sama ilman huivia.

Koska olen kiltti ja tunnollinen, en laita tänne kuvia joissa on muita (johtuu myös siitä, että olen laiska enkä jaksa kysellä kaikilta lupia). Pyydän jälleen myös anteeksi kuvien laatua, ne on otettu perunalla, koittakaa ymmärtää.

Juhlat oli hienot. Meidän pöytäseurue sattu olemaan oikeen hyvä, siellä oli vähän uutta naamaa ja vanhoja tuttuja ja fiilis oli koko ajan erittäin jees. Illalliselta siirryttiin jatkoille, joissa porukka viihtyi kuka mitenkin myöhään. 

Meillä oli myös sillis, eli silliaamiainen (Mistä se nimi oikeen tulee? Siellä mitään silliä ollu). Vujuja seuraavana päivänä bussi siis kuljettaa vielä/jo pystyssä olevan väen paikkaan x ja siellä saa syödä. Monelle kelpas vielä alkoholikin, mutta lisäks repertuaariin kuului lihapiirakat, kaikki mahdolliset naksut ja naposteltavat, snickers -jäätelöt, ja ties mitä kummallista. Hyvin kelpas. Tarjolla oli myös joku paikallinen bändi. Kotiin menin hieman väsyneenä.

Ei jääny mun viimesiks vuosijuhliks. Oli hauskaa ja vuoden päästä on niinkin hyvä tilaisuus, kuin meidän oman ainejärjestö Comedia Ry:n vujut. Niitä ei ole kun vaan viiden vuoden välein, pienempi järjestö kun ollaan. Comediasta kirjoitan tulevaisuudessa luultavasti lisää, saatan nimittäin kohta olla siellä heilumassa hallituslaisena.

Syksy vetelee kivasti jo viimesiään, mikä tarkottaa että pian alkaa KANDIn kirjottaminen. Sitä odotellessa.

-Viivi