Helmikuu

Otsikointi ei oo mun alaa, tiedän.

Täällä käy vielä joku. Oli se sitten tahatonta tai tahallista niin kirjoitetaan sitten. Harrastus se kai tämäkin on. Katoin mun kännykässä olevia kuvia ja saatoin ihan vähän soimata itteäni siitä, ettei visuaalista materiaalia oo kertyny viimesen kuukauden aikana nimekskään. Pitää vissiin alkaa ottaa jotain tekotaiteellisia höttökuvia pahvimukeista ja kirjoista.

Kevyttä iltalukemista eli kandimateriaalia.

No mutta kuitenkin. Tekemisen puute ei oo päässy vaivaamaan ja kandiakin on kasassa rapiat viis (5) sivua. Se on kuulkaas neljäsosa eli vois sanoa, että melkeen valmis. Kokouksia mahtuu jokaseen viikkoon ainakin pari ja on mulla joskus joku luentokin. Hommat on tällä hetkellä sievästi ilmastuna levällään, koska tekemistä olis kandin lisäks kurssien ja koulutuspolitiikan muodossa. Oon kuitenkin aika innoissani, koska reilun viikon päästä koittaa Vyyn (yliopiston ylioppilaskunta) 48. vuosijuhlat. En ollu alunperin menossa, mut pakkohan se on mennä CoMediaa edustamaan, varsinkin kun meijän porukka on niin mahtava. Ja koska löysin kivan mekon, se on aivan pätevä syy. Tiedossa siis ankaraa juhlimista.

Sitä ennen olis tulevan viikonlopun pikavisiitti Joensuuhun. Mennään äiteen kanssa vähän festareille. Lunta Ilosaaressa on ykspäivänen festari, jonka kuudesta (?) esiintyjästä mennään kattomaan Amorphista, Viikatetta ja Mustaschia (voi kyllä, se oli niin hyvä viimeks, että pakko nähä uudestaan). Kivaa. Junassa istuminenki on ihan fine, tässä kun nyt on kuitenkin tätä tekemistä jonkun verran. Siinähän tekasee vaikka pätkän kandia.

Ulkoiltua on tullu sen verran mitä kodin ja yliopiston välillä on matkaa. Tää kuva todistaa yhtä niistä harvoista päivistä kun lähin kotiin valosaan aikaan.

Ihan tollasia kivoja juttuja tulossa. Muu aika tuleekin sit hajoiltua aika reippaasti, meinaa nimittäin vuorokaudesta tunnit loppua. Aiemmin täällä tuli myös stressailtua harjottelupaikan löytymistä. Työn alla sekin on, mut mainittakoon että ens viikolla on tiedossa yks työhaastattelu. Siitä lisää sit sen jälkeen.

-Viivi

So it has begun.

Tässä on Viivi. Viiviä kandittaa. Viivi kuvittelee vieläkin tehneensä hyvänkin ratkaisun lähtiessään mukaan ainejärjestöihin, opiskelijapolitiikkaan sun muuhun opintojen edistymisen kannalta tarpeettomaan aktiviteettiin. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että jossain vaiheessa se reporangaksi kuihdutettu jäänne järjen äänestä kerää viimeisetkin voiman rippeensä ja keskittää kaiken energiansa kertoakseen Viiville tämän olleen vähän ajattelematon ja ah, aina niin ohjailtavissa. Jos joku sanoisi, että Viivi, hae Vyyn hallitukseen niin hakiskohan? Kyllä hakis, koska hei, se on varmaan ihan kivaa.

Viivi tutkii kuvallista markkinointiviestintää. Diskurssintutkimus jäi taakse kun huomion vei visuaalinen semiotiikka, ja se on ihan okei. Mutta Viivi ei osaa aloittaa. Viivi istuu aivan liian kylmässä kirjastossa sen hiton kylmää ilmaa hohkaavan ikkunan vieressä ja tuijottaa kohmeessa raksuttavan läppärinsä näyttöä. Kun ei niin ei. Taas kännykässä vilkkuu se pieni toivoa herättävä valo merkkinä siitä, että joku laittaa viestiä. "Kahville Oskuun?" Ja Viivihän lähtee. Seuraavat neljä ja puoli tuntia istutaan kuluttamassa niitä nojatuoleja jotka on sen toisen hiton ikkunan vieressä. "Huomenna laitan kyl enemmän vaatetta." Et muuten laita, kun et vaan koskaan tuu ajatelleeks niin pitkälle. Kahvi on onneks lämmintä, vaikka sitä ei tahdo kahviksi oikeen tunnistaa muusta kuin väristä. Sen pohjaan palaneen levää kasvavan jämän sekaan kun aina kaadetaan tuoretta, niin ei se siitä ole viimeseen vuosikymmeneen päässyt vaihtumaan kokonaan.

Kahteen viikkoon mahtuu kahvinjuonnin lisäksi jos jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Ainejärjestön kokouksesta mennään edustajistoryhmän palaveriin, josta jatketaan edustajiston kokoukseen. Ainejärjestö pitää myös yleiskokouksen ja epävirallisen palaverin. Myös koulutuspoliittiset vastaavat pitävät kokouksen. Ja sitten vielä oppiainekokous viestinnänopettajien kanssa. Jossain vaiheessa Viivi tulee huomaamaan unohtavansa ajat, paikat, tittelit ja oman nimensä.

Luulit tämän päättyvän huonosti, eikö vain? Edeltävä teksti kuulostaa aivan suomalaisen elokuvan epilogilta, jossa kerrotaan itsemurhaan johtaneesta tapahtumaketjusta. Ero siihen on se, että Viivi ei ole vielä tajunnut haalineensa taas kerran tekemistä ihan pikkuisen enemmän kuin olisi kannattanut. Juttu on kuitenkin niin, että Viivillä on kivaa ja Viivi on löytänyt ainejärjestöhommista mahdollisen kutsumuksensa. Hallitseva akkavalta on mahtava ja kaikkien Viivin kavereiden ollessa vaihdossa on vieläkin hienompaa, että uusi hallitus on bondannut niin hyvin. Tiedekunta on ottanut uuden koponsa hyvin vastaan ja oppiainekokouksissa saadaan myös opiskelijan osallistavaa keskustelua aikaiseksi. Kandia on valmiina 1 sivu. Mut siis hei se on jo 1/20 eli melkeen valmis.

Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan tää homma lähtee kehittymään. Tästä voi tulla katastrofi tai paras kevät heti vaihdon jälkeen. Kattokaa ny tota kuvaakin, sehän hymyilee vielä.

En mä vaa tiiä miks tästä tuli tämmönen, nyt lopetan.
-Viivi

Joulu

Huomasin, että julkaistuja tekstejä on 39. Pakko saada se neljäskymmenes vielä. Tässä siis meikäläisen kuulumiset kuvina. Lyhyesti.

Tulin tosiaan viime viikolla Mikkeliin. Tältä täällä näytti sillon.

Mutta koska nyt on ihan vesikelit niin tässäpä sen kunniaks bikinikuva. 

Paljon muuta en piparin leipomisen ohella oo tehnytkään. Tavotteena tosin olikin totaalirelaksoituminen tammikuussa koittavan kandipaniikin pohjustukseks.

Oikein hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta kaikki vielä linjoilla olevat! Syökää, juokaa älkääkä lyökö toisianne. Jatketaan ens vuonna.

-Viivi

Loppusuora

Se olis videoo vaille joululoma.

Syksy alkaa olla kivasti paketissa ja johan se nyt on aikakin. Tänään oli vika tentti, ja harkkatyöt on palautettu yhtä lukuunottamatta. Ainut kesken oleva työ on digimedian kurssille tuleva video, jonka aiheen sai valita itse. Me tehään jokaselle meijän ryhmäläiselle video-CV, mikä paljastu melkoseksi työmaaksi. Tällä viikolla olis kuitenkin tarkotus saada sekin leikeltyä ja liimailtua kasaan. Vielä olis myös vähän pikkujouluilua ja oppiainekokousta ennen lomaa ja Mikkeliin lähtöä.

Käytiin tsiigailemassa Svedjehamnia ja Unescon maailmanperintökohdetta muutama viikko sitten.

Vaasa talven ekan lumimyrskyn jälkeen.

 

Kandikurssi alkoi viime viikolla, eli tekeminen ei missään nimessä oo loppumassa. Pikemminkin se tuntuu lisääntyvän. Energiaa kirjottamiseen ehkä riittäiskin, mutta aihe on vieläkin vähän hakusessa. Jos siis juuri sinulla on hyvä viestinnän kandiaihe takataskussa, juuri nyt on sopiva hetki sen ilmiantamiselle. Parasta olisi, jos aihe liittyisi mediailmiöihin.

Mutta joo, on tässä muutakin. Kandin lisäksi keväällä on tiedossa järjestöhommia Comedia ry:ssä, josta taisinkin jo aiemmin puhua. Koulutuspoliittisena vastaavana meikäläinen järjestää jossain vaiheessa kevättä excursion johonkin kaupunkiin, jossa vieraillaan muutamassa viestinnän alan yrityksessä. Jos siis juuri sinulla on hyviä vierailukohdeideoita takataskussa, juuri nyt on sopiva hetki niiden ilmiantamiselle. Tarkotuksena olis myös järjestää massiivinen palautekysely niin saatais vähän kehitettyä meidän koulutusalaa. Toki Comedia järjestää myös muita tapahtumia, kuten sitsejä, peli-iltoja, kahvihetkiä ja sählyturnaukset eli C-sählyt. 

Suomen kaunein kampus.

Suomen kaunein kampus viikkoa myöhemmin.

Tuoreimpana stressin aiheuttajana on kesätyö-/työharjoittelupaikka. Kolmen vuoden viestinnän opiskelun jälkeen voisi jo olettaa löytyvän oman alan hommia, mutta ei se kuulkaas niin mene. Hakemuksia oon laitellut menemään useamman, mutta kielteisten vastausten tai radiohiljaisuuden lisäksi vaan yhdestä paikasta on tullut toivoa herättävä vastaus. Senkin osalta asia selviää vasta tammi-helmikuussa. Jos siis juuri sinulla on viestinnän alan kesätyö tai harjoittelupaikka takataskussa, juuri nyt on sopiva hetki sen ilmiantamiselle.

Itsenäisyyspäivän työmaa (lue: murto-osa siitä) 

Kaikki kaverit ja tutut ja puolitutut on nyt sit lähdössä vaihtoon, kivat niille. Tästä inspiroituneena oon alkanu suunnitella muutamia reissuja, ettei kevät mene ihan pelkäks kirjastossa istumiseks. Suuntana olis näillä näkymin Pariisi ja osia Ruotsista ja Norjasta, myös kutsu Edinburghiin polttelee mielen päällä. Näistä vielä keskustellaan, mut  hei, sen mä tiiän et maaliskuussa lähetään äitin kans Islantiin! Näihin suunnitelmiin on hyvä päättää syksy, kivaa joulunodotusta ihmiset.

-Viivi

Vujut

Kun maksaa siitä, että joku koskee sun tukkaan, tietää että on hienot kekkerit tulossa.

Juuh. Tutti Ry eli meidän yliopiston teekkareiden ainejärjestö täytti 25 vuotta ja olin kuullu vähän juttua, että teekkareilla tapaa olla aika hyvät vuosijuhlat. En ollu vujuilla ennen ollu, joten päätin, että nää saa olla ensimmäiset. Paikka ei olis voinu olla sopivampi, juhlat nimittäin pidettiin meidän naapurissa yliopistolla Technobotnian labroilla. Sehän nyt on varsinainen tuttilaisuuden mekka, mikä selittää paikkavalinnan. Myös kutsuvierastilaisuus ja jatkot oli yliopistolla. Hiukset kävin laitattamassa tuossa kulman takana, joten kauas ei tarvinnu lähteä. Lähipiiriini kuuluu onneksi useampikin vujukonkari, joten muutamat puuttuvat asiat sain lainailtua. Esimerkiksi Vyyn kuntanauhan ja hartiahuivin sain lainaan.

Kuntanauhasta sen verran, että ne on ne ruusukkeet rinnuksilla. Vuosijuhlilla on tapana tunnustaa väriä, eli omaa alaa ja viestintätieteilijöillä nauha on mustaharmaa eli ihan kohtuullisen tyylikäs. Oman alan nauhan lisäksi yleensä (ei aina koska ei oo pakollinen) pidetään myös oman ylioppilaskunnan nauhaa. Vyyllä se on punakeltanen (ei mätsänny mun mekkoon pätkääkään). Hartiahuivi taas on oltava, jos mekko ei peitä olkapäitä. Olkapäiden on oltava peitettynä tietyn aikaa, kunnes sen saa ottaa pois (pääruoan jälkeen muistaakseni..?). Mekon on oltava pitkä ja hiusten jollain tavalla kiinni, ihan minkä tahansa näkösenä ei sovi huidella ympäriinsä.

Siinä näkyy ne kuntanauhat, ylioppilaskunnan nauha aina ylimmäisenä.

Annoin kampaajalle suht vapaat kädet, tän näkönen tuli.

Naamasta näkee et on vähän vujujännä.

Ja sama ilman huivia.

Koska olen kiltti ja tunnollinen, en laita tänne kuvia joissa on muita (johtuu myös siitä, että olen laiska enkä jaksa kysellä kaikilta lupia). Pyydän jälleen myös anteeksi kuvien laatua, ne on otettu perunalla, koittakaa ymmärtää.

Juhlat oli hienot. Meidän pöytäseurue sattu olemaan oikeen hyvä, siellä oli vähän uutta naamaa ja vanhoja tuttuja ja fiilis oli koko ajan erittäin jees. Illalliselta siirryttiin jatkoille, joissa porukka viihtyi kuka mitenkin myöhään. 

Meillä oli myös sillis, eli silliaamiainen (Mistä se nimi oikeen tulee? Siellä mitään silliä ollu). Vujuja seuraavana päivänä bussi siis kuljettaa vielä/jo pystyssä olevan väen paikkaan x ja siellä saa syödä. Monelle kelpas vielä alkoholikin, mutta lisäks repertuaariin kuului lihapiirakat, kaikki mahdolliset naksut ja naposteltavat, snickers -jäätelöt, ja ties mitä kummallista. Hyvin kelpas. Tarjolla oli myös joku paikallinen bändi. Kotiin menin hieman väsyneenä.

Ei jääny mun viimesiks vuosijuhliks. Oli hauskaa ja vuoden päästä on niinkin hyvä tilaisuus, kuin meidän oman ainejärjestö Comedia Ry:n vujut. Niitä ei ole kun vaan viiden vuoden välein, pienempi järjestö kun ollaan. Comediasta kirjoitan tulevaisuudessa luultavasti lisää, saatan nimittäin kohta olla siellä heilumassa hallituslaisena.

Syksy vetelee kivasti jo viimesiään, mikä tarkottaa että pian alkaa KANDIn kirjottaminen. Sitä odotellessa.

-Viivi

Astetta hektisempi marraskuu

Pitää oikein katsoa kalenterista, että muistaa kirjoittaa kaikesta tapahtuneesta.

Palataan edarivaalien varsinaisiin äänestyspäiviin. Monella taisi mennä meikäläiseen hermo ihan totaalisesti, enkä ihmettele. Henkilökohtaista kampanjointia tuli harrastettua aika aktiivisesti ja tuli kyllä pidettyä huoli, että kaikki muistaa käydä äänestämässä. Meillä oli myös HaHun järjestämä kahvitilaisuus yliopistolla, mutta en koe saaneeni siitä yhtä paljon hyötyä, kuin kaikkien jatkuvasta muistuttelusta. Vaalivalvojaiset pidettiin paikallisessa yhteistyöbaarissa, ja sinne mentiin ajoissa. Kyllä muuten jännitti. Äänet julkaistiin kolmessa erässä; ennakkoäänien eka puolikas, loput ennakot ja lopulta kaikki äänet. Ekan tuloksen mukaan en ollut pääsemässä varsinaiseksi. Samaa näytti vielä toinenkin tulos. Varsinaisina äänestyspäivinä oli kuitenkin tapahtunut, meiltä meni nimittäin entisen neljän varsinaisen sijaan huikeat kuusi ehdokasta edariin varsinaiseksi. Ja siellä se oli. Viivi Sänkiniemi. Eikä edes minimiäänimäärällä. Kyllä siinä tuli huudettua ja halailtua ja kippisteltyä. Tää oli meille voitto, kaikin puolin.

Juhlat ei jatkunu kovinkaan myöhälle, koska kaikilla oli seuraavana päivänä menoa. Niin myös mulla. Iltapäivästä lähdin kaverin kanssa sattumalta samalla junalla Seinäjoelle päin. Siellä äiti oli jo vastassa ja mentiin ruuan ja edarivoittoskumpan kautta hotellille. Se hetki, mikä ehdittiin hotellilla olla, oli meikäläiselle ensimmäinen vapaa hetki pitkään aikaan ja meinasin kyllä nukahtaa. Päästiin kuitenkin liikkeelle ja suuntanahan oli Rytmikorjaamo ja Mustasch. Niille, jotka ei tiedä niin ne on ruotsalainen hard rock -bändi ja niillä on musiikkia joka iskee meillä  niin äitiin kun tyttäreenkin. Tutumpia kipaleita niillä on Bring me everyone ja Thank you for the demon, mutta mainittakoon myös Breaking up with disaster ja Yara's song. Mehän päädyttiin melkeen eturiviin ja kyllä tykättiin.

Kolmantena päivänä, joka oli perjantai, tajusin että mulla täytyy olla joku persoonallisuushäiriö. Keskiviikkona olin poliitikko, torstaina hevirokkari ja perjantaina mentiin cheerleaderina, kun meijän yliopiston joukkueella oli esitys. Treenailen tosiaan cheepparina Wasa Catseissa, mikä on ihan kivaa vaihtelua salilla käymiselle. Perjantaina lähdinkin siis aamusta taas Vaasaan päin, kävin pyörähtämässä kotona ja jatkoin suoraan kenraaliharkkoihin. Illalla keräännyttiin joukkueena laittautumaan ja käytiin vetäsemässä show.

Sen jälkeen onkin saanu elellä melko rauhassa (lue: yliopistolla joka päivä n. kymmenen tuntia kouluhommissa). Lähestyviin Tutin vujuihin on sen verran tullut valmistauduttua, että haalin tutuilta kuntanauhoja ja huiveja lainaan ja kävin hommaamassa ripsenpidennykset. Näytän tappajanukelta.

Vujut taidan jättää seuraavaan kertaan, eihän tätä kukaan jaksa lukea.

-Viivi

Vaalijännä

Joo ei säännöllinen kirjottaminen oo kyllä mun juttu, edellisestä tekstistä taas se pari viikkoa.

No mut täs mä ny kuitenki taas oon. Blogeja seuranneena oon saanu usein lukea, että voivoi kun ei ole ollut aikaa kirjoitella mut hei, joskus ei vaan oo. Tässä nyt kolmatta vuotta yliopistossa opiskelevana voin sanoo, et ylimääränen aika on pikkusen kortilla. Tän vuoden missiona on suorittaa aika paljon enemmän opintopisteitä kun kahtena aiempana vuotena ja sehän näkyy. Enkä ees tee vielä kandia.. Meneillään olevilla kursseilla tehdään kaikkea pientä kivaa, kuten viikkotehtäviä. Saat yhden palautettua nii jo pitäis olla seuraavaa varten lukemassa 300 -sivuista englanninkielistä teosta vuodelta -75. En valita hyödyllisistä töistä, koska ne on hyödyllisiä, mut joskus en vaan tajuu noiden hommien tarkotusta.

Onneks oon kuitenkin haalinu kaikkea muuta ajateltavaa arkeen niin saa keskittyä muuhunkin. Reilu viikko sitten oli tosiaan se vaalipaneeli, jota jännitin etukäteen ihan naurettavan paljon. Kuulin juttua, etta tavoitteena oli saada panelistien välille vähän kitkaa mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja sehän se vasta auttokin ramppikuumeseen. Not. Homma lähti kuitenkin luistamaan ihan kivasti kun pääsi paikan päälle ja tapas muut panelistit. Tentissäkin taisin pärjätä ihan kohtalaisesti. Sain etukäteen ihan mielettömästi tsemppiä muilta ja monet tarjoutui käymään yhdessä läpi todennäköisiä aiheita. Sanoivat myös, että jos et tiedä niin sano se. Parempi jättää homma siihen kuin alkaa selittää jotain aivan väärää settiä. Yksi kysymys olikin sellainen, että siihen ei löytynyt sanottavaa edes tältä suunnalta. Ei siinä, muut lähtivät samalle linjalle, joten en tuntenut itteeni edes kamalan tietämättömäksi. Paneelissa puhuttaneita aiheita olivat esimerkiksi Vyyn jäsenlehti ja sen tulevaisuus, joustavat opiskelumahdollisuudet, sähköinen tenttiminen ja joidenkin koulutusalojen lopettamistarve.

Viime viikolla oli edarivaalien ennakkoäänestys ja tulevalla viikolla viralliset äänestykset. Keskiviikkona on illalla vaalivalvojaiset ja myönnetään, että vähän jännittää. Mähän en alunperin lähtenyt ehdolle kovinkaan tosissani, mut vaalien edetessä kiinnostus opiskelijavaikuttamiseen on kasvanut hurjasti.

Muutenkin ens viikko on harvinaisen täyteen buukattu. Kenellä on niin cool äiti et se pyytää joululahjaks liput Mustaschin keikalle? No mulla. Me mennään torstaina Seinäjoelle, käydään keikalla ja toivottavasti myös juhlistetaan meikäläisen vaalimenestystä.

Kuvia ei nyt heru, ehkä sit taas kun saan mun elämän takasin (vujut kahden viikon päästä!).

Harkkatöihin hajoten

Viivi