Palataan edarivaalien varsinaisiin äänestyspäiviin. Monella taisi mennä meikäläiseen hermo ihan totaalisesti, enkä ihmettele. Henkilökohtaista kampanjointia tuli harrastettua aika aktiivisesti ja tuli kyllä pidettyä huoli, että kaikki muistaa käydä äänestämässä. Meillä oli myös HaHun järjestämä kahvitilaisuus yliopistolla, mutta en koe saaneeni siitä yhtä paljon hyötyä, kuin kaikkien jatkuvasta muistuttelusta. Vaalivalvojaiset pidettiin paikallisessa yhteistyöbaarissa, ja sinne mentiin ajoissa. Kyllä muuten jännitti. Äänet julkaistiin kolmessa erässä; ennakkoäänien eka puolikas, loput ennakot ja lopulta kaikki äänet. Ekan tuloksen mukaan en ollut pääsemässä varsinaiseksi. Samaa näytti vielä toinenkin tulos. Varsinaisina äänestyspäivinä oli kuitenkin tapahtunut, meiltä meni nimittäin entisen neljän varsinaisen sijaan huikeat kuusi ehdokasta edariin varsinaiseksi. Ja siellä se oli. Viivi Sänkiniemi. Eikä edes minimiäänimäärällä. Kyllä siinä tuli huudettua ja halailtua ja kippisteltyä. Tää oli meille voitto, kaikin puolin.
Juhlat ei jatkunu kovinkaan myöhälle, koska kaikilla oli seuraavana päivänä menoa. Niin myös mulla. Iltapäivästä lähdin kaverin kanssa sattumalta samalla junalla Seinäjoelle päin. Siellä äiti oli jo vastassa ja mentiin ruuan ja edarivoittoskumpan kautta hotellille. Se hetki, mikä ehdittiin hotellilla olla, oli meikäläiselle ensimmäinen vapaa hetki pitkään aikaan ja meinasin kyllä nukahtaa. Päästiin kuitenkin liikkeelle ja suuntanahan oli Rytmikorjaamo ja Mustasch. Niille, jotka ei tiedä niin ne on ruotsalainen hard rock -bändi ja niillä on musiikkia joka iskee meillä niin äitiin kun tyttäreenkin. Tutumpia kipaleita niillä on Bring me everyone ja Thank you for the demon, mutta mainittakoon myös Breaking up with disaster ja Yara's song. Mehän päädyttiin melkeen eturiviin ja kyllä tykättiin.
Kolmantena päivänä, joka oli perjantai, tajusin että mulla täytyy olla joku persoonallisuushäiriö. Keskiviikkona olin poliitikko, torstaina hevirokkari ja perjantaina mentiin cheerleaderina, kun meijän yliopiston joukkueella oli esitys. Treenailen tosiaan cheepparina Wasa Catseissa, mikä on ihan kivaa vaihtelua salilla käymiselle. Perjantaina lähdinkin siis aamusta taas Vaasaan päin, kävin pyörähtämässä kotona ja jatkoin suoraan kenraaliharkkoihin. Illalla keräännyttiin joukkueena laittautumaan ja käytiin vetäsemässä show.
Sen jälkeen onkin saanu elellä melko rauhassa (lue: yliopistolla joka päivä n. kymmenen tuntia kouluhommissa). Lähestyviin Tutin vujuihin on sen verran tullut valmistauduttua, että haalin tutuilta kuntanauhoja ja huiveja lainaan ja kävin hommaamassa ripsenpidennykset. Näytän tappajanukelta.
Vujut taidan jättää seuraavaan kertaan, eihän tätä kukaan jaksa lukea.
-Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti