Paleltaa niin, että taju lähtee.
Kuulin että mulla on lukijoita. Sain myös toiveen jatkaa kirjoittamista, joten harkinta blogin kohtaloon liittyen jatkuu. Koen kuitenkin velvollisuudekseni päättää tämän vaihdon kunnialla, viimeistä postausta myöten.
Viimeinen viikko Bangkokissa oli tenttejä ja hyvästejä. Tentit meni hyvin, yhden uskoin reputtavani. Taistelin rahoistani ja vihoviimeisen väärinkäsityksen jälkeen takuurahat löysi omistajansa. Pakkasin. Heitin tavaraa pois, osan annoin vielä Thaimaahan jääville. Sanoin heihei. "Oli mahtavaa tutustua, nähdäänkö vielä? Tuuthan käymään, näytän sulle Pariisia." Halattiin, annettiin poskisuukkoja, ne on vieläkin outoja. "Jos tuut Bangkokiin niin voit asua mun luona." "Älä palellu sinne Suomeen." Punnittiin laukkuja, enemmänkin ois saanu olla. Kuivattuja mangoja piti vielä ostaa.
Jatkolento Istanbulista Helsinkiin oli tunnin myöhässä, perillä oltiin vasta yöllä. Mua oltiin vastassa, pääsin kotiin asti. Bangkok +38 astetta, öinen Helsinki +5. Seuraavana päivänä kurkku oli kipeä. Sitä seuraavana oli flunssa. Kolmantena ei jalat kantanu, taju lähti heti aamulla. Koita siinä kotiutua. Kurssien arvosanat tuli. Neljä A:ta, siitä huonosti menneestä tuli C.
Heinäkuu meni töissä.
Paluusta on puoltoista kuukautta. Kyllä, kyllä mä Thaimaata kaipaan, varsinkin näillä kesäkeleillä. Vielä mä sinne palaan.
Parit viimeaikaiset kommentit tästä blogista on lämmittänyt mieltä valtavasti, on mieletöntä tietää, että joku haluaa tietää sun kuulumiset ja seuraa sun elämää niinku se olis mielenkiintoinenkin. Jatkan luultavasti valitulla linjalla, blogin nimeä pitää ehkä jossain kohtaa fiksata.
Kiitos kuluneesta puolesta vuodesta, elämäni on nyt hieman parempi ja sanavarasto hieman laajempi. Koska en osaa kirjoittaa pitkiä vuolaita onnenavautumisia, totean, että life well travelled ja tästä on hyvä jatkaa.
Vieläkin vähän palellen
Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti