Hyvin alkanut viikko

Toissayönä oli mun tähänastisen elämän pahin myrsky. Jyrinä tuntu sielussa asti ja taivas välähteli sekunnin välein parin tunnin ajan. Tuuli oli niin kova, että kymmenennen kerroksen asukkaana oikeasti pelkäsin ikkunoiden hajoavan. Hatarasti tiivistetyn huoneen läpi kulkeva tuuli heilutti vessan ovea paikallaan ja siitä kolinasta olis voinu päätellä että joku pyrkii ulos sieltä vessasta. Meikälänenhän ei nukkunut. Kuulin juttua, että jotkut oli vedellyt sikeitä eikä edes tiennyt koko myrskystä, en usko.

Aamulla oli tulva. Pihalla ja lähikaduilla vettä oli parikymmentä senttiä. Ihmeteltiin pariin kertaan Bangkokin viemäröintiä. Tiet oli tukossa, kuulemma joku onnettomuus. Yhdistetään se muutenkiin ruuhkaiseen Hua Makin aamuun, tuloksena 15 minuutin koulumatka kesti joillakin 3h. Itse selvisin 40 minuutilla. Liikenne siis todellakin seisoi.

Changilainen koirakin tietää, että sadekausi on tulossa. Nyt sen huomaa Bangkokissakin.

Koululla menin kyselemään registration officesta, olisko deposit -kuitti jo tullut. Me maksettiin Bangkokiin tullessa määrätty summa rahaa koululle ja nyt meidän pitäis saada siitä aika iso lohko takaisin. Yksityisen koulun byrokratia kuitenkin vaikeuttaa hieman rahan saantia, onhan se nyt voitto jos joku ei vaivaudu vaikean paperisodan takia deposittiaan hakemaan takaisin. Ensin pitää täyttää lomake ja haalia allekirjoituksia. Mulla kävi hyvin kun vaihtarivastaava lupas hommata nimet mulle ja toimittaa paperin oikeeseen paikkaan. Nyt, kahta viikkoa myöhemmin mulle oli tarkoitus olla kuitti, jolla voin jostain tietystä pankista mennä hakemaan rahoja. Mutta kappas vaan, ei löytynyt. Ei ollut kuulemma meikäläisen paperia tullut. Tätä on nyt selvitelty kaks päivää. Minähän en luovuta, raha on aina rahaa. Taistelu jatkuu.

Tänä aamuna koettiin aivan uudenlaisia kauhunhetkiä. Heräsin siihen, että oli kuuma. Siis mitä? Meillähän on ilmastointi. No katos vaan, edellisyönä oli ollut taas jonkunasteinen myräkkä, ja meidän ilmastointipömpeli oli hajonnut. Uskokaa vaikka huviksenne, ei täällä eletä ilman ilmastointia.

Pääsin ilmastoimatonta kämppää pakoon koululle, jossa mulla oli esitelmä aiheesta, jonka tiesin puoliksi. Tiedonkulku oli ollut hieman vajavaista ja edellisviikolla olin pois tunnilta. Aihe oli eräs luottokorttifirma ja se, kuinka asiakashankintaa voitaisi kehittää. Tunnin alussa joku tän firman jehu ilmestyi luokkaan kuuntelemaan esitelmiä ja meikäläistä hävetti jo valmiiksi.

Aihe oli kuitenkin melko helppo. Improvisoinnilla ja yllättävän hyvällä Power Pointilla päästiin pitkälle ja lopulta saatiinkin kiitosta itse edustajalta. Päästiin tunnilta etuajassa. Loppupäivän aikana ehdittiin siivoamaan, pyykkäämään, uimaan ja ilmoittamaan hajonneesta ilmastoinnista. Tunti vikailmoituksen jälkeen meidän ovelle tuli iloinen pikku huoltomies, joka laittoi jäähdytyksen kuntoon. Ilmastointi toimii ja huomenna on viimeinen varsinainen koulupäivä.

Neljä tenttiä on vielä edessä ja deposittisota jatkuu, mutta ehkä mä selviän.

-Viivi

Koh Chang

Kahden viikon päästä lennetään Suomeen. Vikat lomat on nyt lusittu ja edessä häämöttää kolme esitelmää ja neljä tenttiä. Sitä ennen Chang.

Rannalle oli vielä päästävä. Näkemättömiä paikkoja riittää, joten vikat vapaat käytettiin hyväksi ja lähdettiin vielä yhteen uuteen kohteeseen. Koh Chang on kiva pikku saari Pattayasta eteläänpäin, ja sen nimi muuten tarkoittaa elefanttia. Enimmäkseen se on vuorta ja metsää, mutta rannikolla on kyliä, ja saarta kiertää tie jonka varrelle nää kylät on kasvanu. Jonkun selittämättömän ilmastollisen tekijän vuoksi Thaimaan saarten länsipuolille on syntynyt kaikki hiekkarannat ja itäpuolet on enimmäkseen mangrovemetsää. Changillakin rannat ja resorttikylät löytyy lännestä, kun taas itäpuoli on paikallisten asuttamaa.

Koska kyseessä oli viimenen loma, haluttiin vaan ottaa ihan rennosti. Suurin osa ajasta oltiinkin rannalla, jossa oli muuten tilaa aika kivasti. Koh Chang ei oo vielä kovin tunnettu länsimaalaisten keskuudessa ja sadekausihan on pian alkamassa. High season eli vilkas sesonki loppuu toukokuun tai kesäkuun alussa, riippuu keneltä kysyy, mutta low season on nyt kuitenkin selvästi alkanut, sen verran vähän ihmisiä saarella enää lomaili.

Lähestyvä sadekausi näkyi yöllisinä myrskyinä. Useampana yönä aattelin ikkunoiden hajoavan sisään sen rankkasateen ja tuulen takia, ja kerran ukkonen ei edes kuulostanut ukkoselta kun se jyrisi niin kovaa. Päivisin keli oli ihan perus paahtava. Vikana päivänä nähtiin kaikki normaaliksi luokiteltavat luonnonilmiöt. Aamupäivällä aurinko paahtoi tavalliseen tapaan, sitten alkoi kerääntyä pilviä, sitä seurasi sade. Aurinko paistoi edelleen. Tuuli myös kovaa. Saaren päälle tuli sateenkaari, joka kruunas täydellisesti sen omituisen kelin.

Parina päivänä vuokrattiin skootteri ja tutkittiin saarta. Kivoja rantoja löytyi useampi ja tähän aikaan vuodesta niillä kaikilla saa olla aikalailla rauhassa. Koh Chang muistuttaa vähän Koh Lantaa, siellä oli nimittäin samanlaisia rantaa myöten kulkevia mäkisiä ja mutkaisia teitä ja näköalapaikkoja. Ne mäet on oikeasti jyrkkiä. Alaspäin mennessä olin varma, että skootteri kaatuu eteenpäin sen jyrkän kulman takia. Ne maisemat on kuitenkin upeita. Välillä tie kulki keskellä viidakkoa, välillä kylissä ja välillä korkeilla paikoilla, joista näki merelle. Viidakko-osuuksilla tienvarret oli ajoittain täynnä apinoita, näköalapaikoilla piti varoa niiden muutamien turistien selfietikkuja.

Thaimaassa on paljon koiria, mutta Changilla niitä tuntu olevan vielä tuplasti enemmän. Seven elevenien edustoilla niitä näkee jostain syystä paljon, ja rannalla niitä oli enemmän kuin ihmisiä (joita ei tosin ollut hirveästi). Ne myös hakeutu usein siihen meidän lähimaastoon kun mentiin rannalle, ovat vissiin aika turistiystävällisiä (tai turistit ruokkii niitä).

Tää tyyppi oli erityisen seurallinen. Itseasiassa se melkeen säikäytti mut melkeen hengiltä kun keskityin lukemiseen ja kun käännyin niin mun selän takana näytti tältä. 

Jos suunnittelet matkaa Thaimaahan niin unohda suosiolla Pattaya ja Phuket. Täällä on niin paljon hienompiakin paikkoja, joissa voi lisäks nähdä jopa vähän paikallisiakin. Changille pääsee Bangkokista helposti, eikä tää oo vielä ainakaan mikään turistirysä. Paras tapa nähdä maata on tietenkin reppureissaaminen, mutta ihan parin viikon valmismatkailijallekin löytyy ihan oikeita thaimaalaisia kohteita. 

Nyt on koittanut sitten se aika kun katsotaaan kaikki Youtubevideot aiheesta "Bangkokin parhaat nähtävyydet". Pakkohan se on vielä viimesen parin viikon aikana yrittää nähdä uusia paikkoja, koska täältä niitä löytyy. Aika tuntuu vaan uhkaavasti loppuvan, koska kaikki koulujututhan tehdään vikoilla viikoilla. Tekemistä nyt siis ainakin riittää.

-Viivi