Kansainvälinen huono päivä.

Tämä teksti nyt vaan on kirjoitettava.

Eilen illalla yrittäessäni saada kylmää vettä hanasta, sieltä alkoi tulla kuumaa. Kääntäessäni hanan kuumalle, vesi oli vielä kuumempaa. Erikoista, varmaan joku vesilaitoksen vika. Aamulla vettä ei tullut ollenkaan. Kiitos maailma, tämäpä miellyttävää.

Puolen päivän aikaan ollessni yliopistolla, saan viestin että meidän talossa on vesivahinko. Jahas, missä? Alakerran saunatiloissa? Kyllä, alakerta tulvii, mutta hajonnut putki sijaitsee meidän seinän takana. Tähän väliin kännykän näytölle lävähtää kuva meidän (harvinaisen rumasta) kylppäristä, jonka seinässä on reikä ja laattoja irti. Vanha talo, kosteusvaurioita, kylppäri menee uusiksi. Suihkua ja vessaa ei voi luultavasti käyttää moneen viikkoon. Meidän kämppä on ainut, johon vahinko vaikuttaa.

Hyvä uutinen omalla kohdallani on se, että lähden vielä tänään Mikkeliin kandintekolomalle. Positiivista on myös se, että saan vihdoinkin uuden kylppärin.

Samaan aikaan kun meillä on paukkunut vesiputket, on maailmalla räjähtänyt isommin. Kaikki ovat varmaan jo ehtineet lukea Brysselin iskuista, joissa on toistaiseksi kuollut ainakin parikymmentä ihmistä. Nää uhrit ja uhrien omaiset ei pääse kotiin pakoon sitä mitä on tapahtunut, eikä menetettyjen tilalle saada uusia. Olen surkea kirjoittamaan pitkiä "stay positive" -tekstejä, mutta tämä piti kirjoittaa, koska luulin oman päiväni olevan kamala.

En rukoile, mutta toivon voimia iskuista kärsineille.

Peace

-Viivi

Vuosisadan voitto työrintamalla

Kaikki (korkeakouluopiskelijat) (teekkareita lukuunottamatta) tietävät sen jokakeväisen sodan joka harkkapaikoista käydään. Vuorossa on tarina, joka ei päättynyt huonosti.

Kävin joitakin viikkoja sitten työharjoitteluhaastattelussa Ylellä. Pahinta siinä oli, että siitä jäi hyvä fiilis. Haastattelu oli rento, luulin vaikuttavani sopivalta harjoittelijaksi ja niin mun myös annettiin ymmärtää. Puhuttiin siitä, mitä voisin kesän aikana tehdä ja millaisia vuoroja tekisin. Lupasivat soittaa seuraavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavan viikon alussa. Seuraava viikko tehtiin kandia yhdellä silmällä, koska toinen vahtasi puhelinta. Ja en todellakaan liioittele, kysykää niiltä jotka oli paikalla. Oli muuten hyviä kandipiirejä meillä. Anyway, perjantaina aloin olla iltapäivästä jo vähän levoton. Sen takia varmaan tulin kipeäksikin, illalla nousi oikein kuume. Seuraavan viikon alku meni kylmänrauhallisissa fiiliksissä kännykän näyttöä hakaten. Keskiviikkona ei ollut enää alkuviikko, joten soitin itse. Jaa, ei olla vielä päätetty otetaanko yksi vai kaksi harjoittelijaa. Kun tasan kaks viikkoa oli kulunu, soittivat ja totesivat, että toisella hakijalla on enemmän kokemusta ja ikää. Oon kuulemma alkumetreillä. Niimpä just.

Oon pitkin kevättä vaahdonnu siitä, että kun ei ole kokemusta, ei saa töitä, ja kun ei ole töitä, ei saa kokemusta. Hienoa Yle, mahtavaa toimintaa teiltä kun tuette niitä opiskelijoita, jotka yrittää päästä kiinni oman alan töihin. Mitä varten te luulette, että me sitä harjottelutukea saadaan?!? Kiitos olen puhunut.

Toivohan ei ollut siinä vaiheessa kuitenkaan täysin menetetty (vaikka siinä hetkessä kyllä siltä tuntukin). Olin saanut toisen työhaastattelun Vaasan kesäyliopistolle, johon ihan liekeissä laitoin hakemusta kun ilmoituksen näin. Homma vaikutti hyvältä. Tänään siellä sitten kävin, ja sehän on tosiaan meidän tutulla ja turvallisella kampuksella. Ensivaikutelma oli hyvä, haastattelijoita oli kaksi ja vaikuttivat tosi mukavilta. Kertoivat ensin vähän kesäyliopistosta, ja tätähän ei siis tapahdu mm. ikinä. En ainakaan ite oo päässy ennen näkemään sitä päivää, kun haastattelu aloitetaan kertomalla firmasta. Yleensä käsketään hakijan kertoa itse tietonsa firmasta. Pisteet kotiin tästä. Keskusteltiin mahdollisesta työnkuvasta, harjoittelija saa kuulemma vaikuttaa siihen mitä tekee. Voi vähän valita sen mukaan mistä tykkää. Oikeesti? Selvä, Saatoin ottaa ja kysyä lomista, mitä ei siis ikinä tehdä työhaastattelussa. Sama kun kysyis ekana palkasta. Tästä ja esiin tulleesta savolaisuudestani huolimatta puhelin soi vielä samana iltapäivänä. "Jos oot vielä kiinnostunut siitä harjottelupaikasta niin.." "Jeee jesjes kiitoskiitoskiitos" "Juu eli ilmeisesti oot ihan kiinostunut." "Joo. Siis kyllä. Olen. Joo". Tämän jälkeen olin kykeneväinen normaaliin keskusteluun.

Oravanpyörä on nyt siis heitetty päin seinää ja pistetty päreiksi. Tiedossa on kesä Vaasassa, ja työpaikka on 300m päässä. Elokuussa ehdin vähän lomaillakin. Kaiken stressin ja hajotuksen keskellä tää oli ihan jees uutinen. Jos musta ei tuu kandia nii ainakin mahtavan oloinen harkkapaikka on tiedossa.

Kuvia ette saa.

-Viivi

Ebola ja analyysiahdistus

Kerroinkin jo edellisessä tekstissä, että kuume pääs yllättämään. Sain eräältä kanditoverilta diagnoosin, että influenssahan tämä, koska kuume tuli ensin. Luulkoon vaan, ebola tämä on.

Viikonloppu meni ihan harakoille, vaikka kovaa yritinkin saada jotain hyödyllistä aikaseks. Mulla on tällä hetkellä projektina viestintätieteiden palautekysely, joka kuuluu keväisin kopon hommiin. Viikonloppuna kasasin sen julkaistavaan muotoon ja tyrkkäsin kyselyalustalle, ja maanantaina se sit laitettiin julkiseks. Huhtikuun alussa pidän tiedekunnalle palautepäivän, jossa käyn vähän läpi tuloksia.

Jos aurinko paistaa, siitä otetaan kuva. Ei poikkeuksia.

Paljon muuta en viikonlopun aikana saanutkaan tehtyä. Työn alla olis vielä mm. blogiteksti kopon kuulumisista CoMedian blogiin, parin tenttikirjan lukemista, excursion järjestelyä ja niin, se kandi. Eilen alkoi myös vielä yksi kurssi, meikän kandintutkinnon viimeinen itseasiassa. Vähän meinas huvittaa kun se on mediatutkimuksen peruskurssi, ja jatkokurssin oon jo käyny. Siinä johdatellaan semiotiikkaan, mikä tosiaan on mun kandin teorian näkökulma, eli ei ihan täysin uutena asiana tässä vaiheessa tullu. Sillä kurssilla on muutenkin porukkaa fukseista neljännen vuoden opiskelijoihin eli vähän eri tasolla kaikki. No mikäs siinä, aina parempi vaan jos on tuttua asiaa nii saan ite keskittyä kandiin.

Kirjastolla ei tarvii olla yksin, oli kello mitä hyvänsä.

Eilinen oli muutenkin vähän niin ja näin, kun en selvästi ollu vielä parantunu. Iltaa kohden olo meni sen verran kehnoks että skippasin italian tunnin ja tulin kotiin kärsimään. Tänään aamulla luulin, että nyt olis jo parempi mut oikeestaan tää taitaa olla menossa huonompaan päin. Joo, ihan ku mulla olis aikaa sairastaa?! Huomenna olis pari luentoa, joista toiseen haluan mennä ja toiseen pitää mennä. Toinen luento on kandikurssin luento, ja sinne mä haluan. Oon jumissa tällä hetkellä analyysin kanssa, ja nyt kun ollaan päästy maaliskuuhun niin sehän olis ens kuussa sitten kandin palautus. Itku tulee.

Viime viikolla kandi vielä edistyi, ehkä siksi että oli tenttiviikko/hiihtoloma, ja yliopistolla oli vähän tavallista vähemmän väkeä. Pidettiin oikein kandipiirejä parin muun kanssa, ja istuttiin kirjastossa kohtuullisen pitkää päivää. Kävin myös tekemässä taulukkolaskennan eli excelin tentin, ja jos joku jännittää, niin sen tulokset. Excel on humanistien keskuudessa tunnettu sellaisena yhden opintopisteen välttämättömänä pahana, jota kukaan ei pääse ekana vuonna läpi ja sitten se jää roikkumaan kunnes tutkinto on siitä kiinni. Ja tässä se nähdään. Meikä on oikein esimerkkihumanisti.

Jäin taas miettimään, että mistähän se tämäkin teksti sai alkunsa mut ei tässä tilassa mitään oikeesti hyödyllistäkään kykene tekemään. 

Älkää sairastuko.

-Viivi