Tässä on Viivi. Viiviä kandittaa. Viivi kuvittelee vieläkin tehneensä hyvänkin ratkaisun lähtiessään mukaan ainejärjestöihin, opiskelijapolitiikkaan sun muuhun opintojen edistymisen kannalta tarpeettomaan aktiviteettiin. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että jossain vaiheessa se reporangaksi kuihdutettu jäänne järjen äänestä kerää viimeisetkin voiman rippeensä ja keskittää kaiken energiansa kertoakseen Viiville tämän olleen vähän ajattelematon ja ah, aina niin ohjailtavissa. Jos joku sanoisi, että Viivi, hae Vyyn hallitukseen niin hakiskohan? Kyllä hakis, koska hei, se on varmaan ihan kivaa.
Viivi tutkii kuvallista markkinointiviestintää. Diskurssintutkimus jäi taakse kun huomion vei visuaalinen semiotiikka, ja se on ihan okei. Mutta Viivi ei osaa aloittaa. Viivi istuu aivan liian kylmässä kirjastossa sen hiton kylmää ilmaa hohkaavan ikkunan vieressä ja tuijottaa kohmeessa raksuttavan läppärinsä näyttöä. Kun ei niin ei. Taas kännykässä vilkkuu se pieni toivoa herättävä valo merkkinä siitä, että joku laittaa viestiä. "Kahville Oskuun?" Ja Viivihän lähtee. Seuraavat neljä ja puoli tuntia istutaan kuluttamassa niitä nojatuoleja jotka on sen toisen hiton ikkunan vieressä. "Huomenna laitan kyl enemmän vaatetta." Et muuten laita, kun et vaan koskaan tuu ajatelleeks niin pitkälle. Kahvi on onneks lämmintä, vaikka sitä ei tahdo kahviksi oikeen tunnistaa muusta kuin väristä. Sen pohjaan palaneen levää kasvavan jämän sekaan kun aina kaadetaan tuoretta, niin ei se siitä ole viimeseen vuosikymmeneen päässyt vaihtumaan kokonaan.
Kahteen viikkoon mahtuu kahvinjuonnin lisäksi jos jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Ainejärjestön kokouksesta mennään edustajistoryhmän palaveriin, josta jatketaan edustajiston kokoukseen. Ainejärjestö pitää myös yleiskokouksen ja epävirallisen palaverin. Myös koulutuspoliittiset vastaavat pitävät kokouksen. Ja sitten vielä oppiainekokous viestinnänopettajien kanssa. Jossain vaiheessa Viivi tulee huomaamaan unohtavansa ajat, paikat, tittelit ja oman nimensä.
Luulit tämän päättyvän huonosti, eikö vain? Edeltävä teksti kuulostaa aivan suomalaisen elokuvan epilogilta, jossa kerrotaan itsemurhaan johtaneesta tapahtumaketjusta. Ero siihen on se, että Viivi ei ole vielä tajunnut haalineensa taas kerran tekemistä ihan pikkuisen enemmän kuin olisi kannattanut. Juttu on kuitenkin niin, että Viivillä on kivaa ja Viivi on löytänyt ainejärjestöhommista mahdollisen kutsumuksensa. Hallitseva akkavalta on mahtava ja kaikkien Viivin kavereiden ollessa vaihdossa on vieläkin hienompaa, että uusi hallitus on bondannut niin hyvin. Tiedekunta on ottanut uuden koponsa hyvin vastaan ja oppiainekokouksissa saadaan myös opiskelijan osallistavaa keskustelua aikaiseksi. Kandia on valmiina 1 sivu. Mut siis hei se on jo 1/20 eli melkeen valmis.
Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan tää homma lähtee kehittymään. Tästä voi tulla katastrofi tai paras kevät heti vaihdon jälkeen. Kattokaa ny tota kuvaakin, sehän hymyilee vielä.
En mä vaa tiiä miks tästä tuli tämmönen, nyt lopetan.
-Viivi
