Hong Kong, osa 2

Raitiovaunuja ja pilvenpiirtäjiä.

Ekana päivänä tutkittiin Hong Kongia ylhäältä päin, seuraavat päivät meni kaupunkia kiertäessä. Hong Kongin keskusta saaren puolella on keskittynyt rannan tuntumaan, joten se on vähän semmonen pitkulainen. Rannan myötäisesti kulkee kaksikerroksisia raitiovaunuja, ja niistä näkee keskustaa aika kivasti. Hong Kongissa (niinku aika monessa muussakin kaupungissa) oli selkeitä rikkaita alueita, köyhempiä alueita, tavisten alueita ja kaikenmaailman hipsterialueita. Jo raitiovaunumatkan aikana katukuva ehti muuttua bisnesalueesta kauppa-alueeksi ja pikkukiinaksi.

Raitiovaunuilla matkustaminen on tuolla tosi halpaa (vaikkakin myönnettäköön, että oon sen verran maalta ettei vertailukohtia oo kovinkaan paljon). Honkkarissa on käytössä Octopus -kortti, johon voi ladata rahaa ja se käy kaikkeen julkiseen liikenteeseen (bussit, raitsikat, metro..). Hankittiin itekin sellaset kortit ja tuli niitä kyllä käytettyäkin aika tiuhaan.

Perjantaina kilometrejä kertyi jalkatuntuman mukaan liikaa, mutta lauantaina iski sade, joten sillon pyrittiinkin sitten enemmän sisätiloihin. Raitsikoilla ajettiin kumpanakin päivänä, pois jäätiin paikoissa jotka näytti hyvältä. Kowloonin puolellakin tuli kierrettyä.

Nyt kun tässä on muutama suurkaupunki tullut nähtyä niin alkaa hahmottua se kontrasti, joka niiden välillä on. Bangkok, Singapore ja Hong Kong on kaikki ihan erilaisia. Siinä missä Bangkok on laajalla alueella ja yhtä kaaosta liikenteen ja kaikkien katukojujen takia, Hong Kong on keskittynyt yllättävän pienelle alueelle, ja siellä liikenne toimii paremmin suunnitellun julkisen liikenteen takia. Honkkarin kadut on siistejä ja jollain tavalla paljon rauhallisempia kuin Bangkokin. Sitten taas on Singapore, jossa siisteyskontrolli on ehkä jopa vähän liioiteltua.

Kirjottaminen ei tunnu nyt oikeen sujuvan, joten jätän tämän vaan tähän ja jatkan kouluhommia. Jäljellä olis enää kolme viikkoa, joten tekemistähän löytyy. Ens viikolla on meidän vikat lomat ja sit pian onkin lopputentit. Vähiin käy.

-Viivi

Hong Kong

En olis antanu itelleni anteeks jos en olis lähteny.

Noniin. Tälle keväälle tuli sitten käytyä vielä neljännessä maassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta meikäläiselle Hong Kong on yhtä kuin Kiina. Joo, sillä on oma hallinto ja se on ollut Kiinan alaisuudessa vasta vuodesta 1997 asti, mutta Kiinaa se silti on. Suurin osa asukkaista on kiinalaisia ja onhan se muutenkin niinku Kiinassa olis. Sanonko vielä kerran Kiina?

Lento Bangkokista Honkkariin kestää huimat kaksi tuntia. Mentiin tällä kertaa Cathay Pacificilla, josta on pakko sanoa sen verran, että jalkatilaa oli paljon ja ruoka oli hyvää. Harvoin saa jälkiruuaksi hedelmiä ja suklaata. Palatessa meillä oli aamulento, ja myös aamutarjoilut oli oikein hyvät.

Hong Kongin lentokenttä on melko kaukana kaupungista, mutta sieltä pääsee tosi kätevästi metrolla keskustaan asti. Oltiin illalla perillä, ja lähdettiin keekoilemaan ympäri Hong Kongia tavotteena löytää ho(s)tellihuone, me kun ollaan todettu että turha niitä on etukäteen varailla. Tuli vähän suhailtua edestakasin ja istuttua hetki maailman törkyisimmässä mäkkärissä ennen kuin löydettiin huone hostellista yllättävän hyvältä paikalta. Huone oli pienin mitä oon ikinä nähnyt, mutta todella siisti ja hyvin varusteltu.

Seuraavan päivän agenda oli löytää näköalapaikka, josta kaikki ne Googlen kuvahaun kuvat on otettu. Hong Kong koostuu saman nimisestä saaresta ja Kowloonin niemimaasta, ja keskustaa löytyy kummaltakin puolelta. Välissä olevan merikaistaleen yli pääsee maisemalaivalla, joka maksaa hävyttömät parikymmentä senttiä. Alikin pääsee, nimittäin metrolla. Oltiin  luettu jostain, että Hong Kongissa on maailman pisimmät rullaportaat, ja nehän oli löydettävä. Aikoinaan kukkulalta alas töihin tulevia työläisiä varten rakennetut portaat on rullaporraspätkiä, joiden välillä voi jäädä pois. Aamulla portaat kulkee alaspäin ja aamupäivän/keskipäivän aikoihin ne vaihtaa suuntaa ja kulkee loppupäivän ylöspäin. Me mentiin niillä koko matka alhaalta ylös ja siinä  matkalla on kyllä vaikka ja mitä. Tyylikkäitä ravintoloita, pubeja, fitnessruokakauppoja, hipsterikahviloita, marketteja ja ties mitä pikkuliikkeitä.

Ylhäällä jatkettiin matkaa ja löydettiin Zoological & Botanical garden, joka oli siis puisto, jossa oli myös eläimiä. Enimmäkseen siellä oli kaikenlaisia apinoita. Sisäänpääsymaksua ei peruttu ja jäinkin vähän miettimään, että millanen eläintenhoitopolitiikka tässä paikassa oli.

Puiston jälkeen löydettiin se mitä oltiin hakemassa. Näköalapaikalle pääsee semmosella lyhyellä junalla, joka kulkee ylös jyrkkää rinnettä. Porukkaa oli kuin opiskelijoita perjantaisin Vaasasta lähtevässä kello kolmen junassa, mutta ei siinä onneks kauaa tarvinnu kuitenkaan odotella. Ostettiin liput, joihin kuuluu pääsymaksu näköalatasanteelle ja sinne mentiin ekana ku päästiin ylös. Siellä ylhäällähän ei tietenkään ole pelkästään se näköalapaikka vaan tietysti myös ostoskeskus ja ties mitä muuta. Päästiin ylös valosaan aikaan, mutta aateltiin, että eiköhän me sen verran saada tapettua aikaa, että saadaan myös kuvia pimeällä kun kaupungin valot näkyy. Siinähän se meni kivasti kun käytiin syömässä ja kahvilla ja pyörimässä lähikorvessa.

Yrittäkää selvitä, tiedostan kyllä hävyttömän huonon laadun. Kuva ei missään nimessä tee oikeutta maisemille jotka tuolla ylhäällä oli.

Tietysti pimeän tultua ihmisiä oli järkyttävät määrät ottamassa kuvia ja kun kaikki oli saanu kuvansa, kaikki halus samaan aikaan alas. Jonoa junaan oli siinä määrin, että päätettiin mennä alas kävelytietä pitkin. Noh. Se mäkihän on aika jyrkkä. Riittää varmaan kun sanon, että seuraavana päivänä sattu jalkoihin. Mut ei se mitään, arvatkaa vaan miltä näytti ne jotka käveli ylöspäin.

Pakko lopettaa tähän, eihän tätä kukaan jaksa lukea. Jatkuu seuraavassa osassa.

-Viivi

Välitentit

Tai no yks tentti.

Kyllä mä kouluakin käyn. Oikeesti. Ei tää pelkkää lomailua oo. Paitsi että huomenna lähetään Hong Kongiin neljäks päiväks. Aattelin nyt kuitenkin kirjottaa vähän opiskeluista ja midterm -viikosta eli välitenteistä.

Meikäläisellä kävi tosiaan sen verran hyvä säkä, että tasan yks mun opettajista piti ihan oikeen kokeen. Kurssin nimi on College English 2, ja siellä opetellaan akateemista kirjottamista. Itsehän olen tässä kaksi vuotta akateemisia tekstejä tuottanut, eli ei voi sanoa, että kurssi ainakaan liian vaikee olis. Haastavinta siinä on ehkä se, että täällä käytetään APAn (American Psychological Association) kirjotusohjeita, jotka poikkeaa jossain määrin siitä mihin oon tottunu. Vähän piti siis jotain tunneilla tehdäkin. Se vaan että muiden (eli thai)opiskelijoiden lähtötaso on vähän huonompi kun meidän vaihtareiden, minkä takia asioita toistetaan aika monta kertaa ja ne käydään läpi ihan alusta asti. Välikoehan oli sitten aika helppo. Juttuhan on vielä niin, että mä en tosiaankaan tarvii mitään hyvää numeroa, riittää että pääsen kurssit läpi. Tämä siksi, että kun vaihdossa käydyt kurssit hyväksiluetaan Suomessa, niistä tulee suoritusotteeseen merkintä "hyväksytty". Numerot ei siis tuu mulla missään näkymään.

Muut opettajat korvaa välitentit kaikenlaisilla muilla tehtävillä, esitelmillä ja ryhmätöillä. Esimerkiksi myyntijohtamisen kurssilla ei tenttejä ole ollenkaan, vaan siellä luetaan artikkeleita ja keskustellaan niistä ja tehdään erilaisia case study -tehtäviä. Tunnille pitää yleensä lukea joku artikkeli, joskus parikin. Ei ne mielenkiintosia ole, mutta kyl niitä lukee kun tietää että tenttejä ei oo.

Journalismin kurssilla meidän mid terminä oli artikkelin kirjottaminen. Ryhmissä. Suomessa opiskelevat varmaan tajuaa, että 700 sanaa on aika vähän muutenkin, mutta että sitä tekstiä on tekemässä 5 opiskelijaa? Nyt joku raja. Mun ryhmässä oli meikäläisen lisäks neljä thaiopiskelijaa ja vaikka ne on thaimaalaisille ominaisella tavalla valtavan kohteliaita ja hienotunteisia, en voi jättää sanomatta että ne on myös vähän yksinkertaisia. Asiaan luultavasti vaikuttaa melko olennaisesti se, että kurssi on englanniksi. Ohjeet menee niiltä monelta varmaan vähän ohi, mutta luulisi, että kaikki osaa yhden artikkelin kirjoittaa. Homma päätyi meidän ryhmän osalta siihen, että jouduin kirjoittamaan koko jutun uusiksi poikien saatua aikaiseksi jonkin sortin 300 -sanaisen raportin tapaisen. Ei sillä, että se olis kovinkaan työlästä ollut, alle puolessa tunnissahan sellaisen tekaisee.

Kriittisessä ajattelussa meillä ei virallisesti ollut mid termiä ollenkaan, mutta kurssin aikana tehdään muutamia kotiesseitä. Alussa se kuulosti työläältä, kun opettaja sanoi että kirjoitetaan useampi essee. Tottakai olin varautunut kirjoittamaan monen sivun pituisia syvällisiä pohdintoja, mutta meiltäpä vaaditaan tosiaan niinkin paljon kuin sivun pituisia tekstejä. Ja kuulin yhdellä tunnilla jonkun valittavan siitä, miten paljon kurssi teettää työtä. Oikeesti? Kaks viikkoa aikaa kirjoittaa yksi (1!) sivu aiheesta, jota saa pohtia ja miettiä aika vapaasti, sellasenhan tekee vartissa.

Sitten on vielä johtamisen perusteet, jossa ei myöskään oo ollenkaan kokeita. Tää kurssi teettää kyllä enemmän työtä kuin muut, mutta kaikki jutut tehdään ryhmissä, ja mid termit ja final examit suoritetaan esitelmän muodossa. Meininki on vähän niinku yläasteella, opettaja tykkää nimittäin kysellä edelliskerran aiheesta seuraavan tunnin alussa ja jakaa bonuspisteitä sun muita ekstroja.

Niille, jotka miettii vaihtoon lähtöä ja vapaa-aika ja matkustelu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti Thaimaata. Tää kevät on ollu valtavan hektinen eikä aika oo ikinä menny näin nopeesti. Koulua mulla on kolme päivää viikossa, monella muulla vaan kaks. Tällä lukukaudella on vielä erityisen paljon lomia, mikä edistää kivasti matkustelun mahdollisuutta. Läsnäolopakko kursseilla on 80%, enkä mä oo käyttäny vielä ollenkaan poissaoloja. Nyt kun aikaa on jäljellä reilut viis viikkoa, voi olla, että tulee parit omat lomat otettua ja lähdettyä vielä johonkin tän Hong Kongin reissun jälkeen.

-Viivi

Suomituristina Pattayalla

Kun suomalainen kattoo lätkää, se tarvii muita suomalaisia seuraks.

Tuli tossa toissaviikonloppuna lähdettyä taas vähän Pattayalla käymään, ihan vaan ku sinne on niin lyhyt matka. Ainakin yks juttu mulla taitaa kyseisestä paikasta jo ollakin, mutta tää käynti olikin vähän erilainen kuin eka. Ajateltiin, että mennään vaan ja etitään paikan päältä joku kohtuuhintainen hostelli, mutta satuinkin vahingossa törmäämään netin ihmeellisessä maailmassa halpaan hyvällä paikalla olevaan hotelliin, jossa oli sauna! Tätä ei voi missata, huone oli pakko varata etukäteen.

Oltiin Pattayalla jo torstaina aamupäivästä, mentiin rannalle ja aateltiin illalla päästä saunaan. Sepä ei yllättäen toiminutkaan ja respasta saatiin kuulla, että korjaajaa on odoteltu. Jahas, noniin. Onneks Google on kaveri ja aika nopeesti löytyikin Jomtien Sauna, joka on Pattayan toisen rannan, Jomtien Beachin puolella. Perjantaina lähettiin tietysti suunnistamaan sinne ja vaikka tuntu että paikka on keskellä ei mitään niin kyllä kannatti.

Jomtienin takamailta löytyi paikka, jossa lopulta vietettiin parikin päivää. Sisäänpääsy maksaa 200 bahtia eli semmosen 6e ja sisältää saunan, höyrysaunan, uima-altaan ja kylmävesialtaan käytön koko päivän ajan. Ruokakin on hyvää ja suht halpaa. Kuulin juttua, että saunan lauteet ois suomalaista puuta ja kiuas Harvialta. Paikan omistajan kansallisuus jäi lopulta hieman hämärän peittoon, mutta jäätiin siihen käsitykseen että tyyppi on venäläinen.

Sauna oli löydetty, jäljellä oli toinen suomituristimissio. Jääkiekon mm-kisathan alkoi sopivasti sinä viikonloppuna kun oltiin Pattayalla, joten siinäpä erittäin hyvä syy etsiä kunnon Suomibaari. En juurikaan lätkää seuraa, mutta mm-kisat tulee keväisin kateltua. Terveisiä vaan Karjala-baariin, pisteet sinne ilmaisesta biljardista. Pari matsia tuli siinä käytyä katsomassa.

Paljon muuta ei tällä reissulla tullu sitten tehtyäkään, mitä nyt vähän rannalla oltiin. Takas tultiin maanantaina, tiistai oli vapaa, ja keskiviikkona oli se esitelmä josta edellisessä tekstissä puhuinkin. Loppuviikko olikin sit taas vapaata, päätettiin kerrankin jäädä Bangkokiin ja kiertää paikkoja täällä. Nyt olis tässä nää maanantai ja tiistai koulua ja keskiviikkona lähetään Hong Kongiin! Sitä ennen ehkä vielä jotain juttua niistä mid termeistä.

-Viivi

Mitä kuuluu?

Edellisestä onkin jo aikaa. Hengissä ollaan.

Se olis tiistai. Istun pienessä Hua Makilaisessa kahvilassa, josta saa halpoja erikoiskahveja ja tuolit on kaiverrettua puuta. Wifi löytyy, pistorasioita on käytettävissä ja eurooppalaisen asiakkaan ja thaimaalaisen myyjän välinen kielimuuri ylitettiin yllättävän helposti. Puolen tunnin päästä on tapaaminen venäläisen luokkakaverin kanssa, pitäis viimeistellä huomisen esitelmä ja sopia yksityiskohdista. Huomenna onkin tämän viikon ainut koulupäivä, koska eilen ja tänään oli taas jotain lomia. En pysty muistamaan mitä, nimet menee sekaisin, ja ainut jonka muistan on Songkran. 

Aamulla iski ihan yhtäkkiä jäätävä myrsky. Ukkonen jyrisi varmaan pari tuntia jatkuvalla syötöllä ja tuuli ulisi niin etten ennen oo sellasta kuullu. Sit se loppu. Ihan tosta noin vaan ku seinään. Olin suunnitellu saavani jotain aikaseks aamulla, mutta ei siitä ois kuitenkaan mitään tullu kun väsytti eilisen Pattayalta paluun takia. Joku noissa lyhyissäkin matkoissa aina väsyttää, bussiasema Bangkokissa on nimittäin sen verran kaukana että sieltä kotiin selviäminen vie yhtä kauan aikaa kuin Pattayalta Bangkokiin tuleminen. Pattayasta tulee varmaan vielä oma tekstinsä, kunhan saan aikaseks.

Viime viikolla kirjottelu jäi vähäiseksi välikokeiden takia. Tai no mulla oli yks koe, mutta muuta tekemistä riitti. Koulujutuista on tullu sen verran vähän kirjoteltua, että voisin niistäkin tehdä jonkun näkösen sepustuksen. Ehkä kirjotan niistä mid termeistä. Mun laskujen mukaan koulupäiviä ois nyt jäljellä 14. Viikkoja Thaimaassa on jäljellä 6. Törkeetä miten aika vaan menee, eihän tässä ehi tekee kaikkea mitä pitäis. 

Vähäisten koulupäivien takia arkea ei tuu hirveesti vietettyä, vaan aika menee pitkälti matkustamiseen sun muuhun seikkailuun. Joskus on kuitenkin kiva vaan olla kotona ja tehdä ns. normijuttuja. Meillähän on pihapiirissä uima-allas, joten kuumina päivinä (no niitähän riittää) on aika jees käydä uimassa. Lyhyen taksimatkan päässä on myös semmonen urheilukeskus, jossa voi harrastaa kaikkea mahdollista sulkapallosta balettiin. Käytiinpä yhtenä päivänä suomalaisvahvistuksen kanssa pelaamassa vähän sulkapalloa. Sen kerran kun menin vähän urheilemaan niin nilkka venähti, mutta oli kivaa.  

Tähän väliin pahottelut kuvien vaihtelevasta laadusta ja värimaailmasta, osa on käynyt instagrammin veitsen alla (ja ne on otettu kännykällä).

 

Vähän on tullut Bangkokissakin pyörittyä, paino sanalla vähän. Yhtenä päivänä tuli puheeks kaikennäköset nähtävyydet ja se, ettei me olla niissä juurkaan käyty. Juttuhan on niin, että ne nähtävyydet on täynnä turisteja ja turisteja huijaavia paikallisia. On joitakin paikkoja, joissa voisin vielä käydä ennen Suomeen palaamista, mutta kaikkia en aio todellakaan kiertää. Parasta Bangkokissa on ne paikat, joihin turistit ei mene. Paikallisen elämän seuraaminen on se nähtävyys, jota ite suosittelen tänne matkaaville. Hua Makissa jossa mekin siis asutaan, ei mitään oikeita nähtävyyksiä taida olla, mutta hinnat on pienet, taksikuskit ei yritä huijata, ruoka on hyvää eikä kukaan huuda sun perään "TUKTUK? WHERE YOU GO??! TUKTUK?!? TAXITAXI!?" Joo, ne sanoo sen taxin aina kaks kertaa putkeen. Pari päivääkin kun kuuntelet niin tekis mieli lyödä jokasta taksikuskia jo ennen ku se avaa suunsa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Näytänkö siltä etten osaa pyytää kyytiä kun tarviin sitä? No anyway, nähtävyyksien lähellä ei muutenkaan pitäis ikinä ottaa taksia, tuktukia, mopotaksia tai mitään muutakaan, koska ne hinnat on tuhatkertaset. 

Vähänkö tais tulla taas lennokasta tekstiä? No ei se mitään, ens kerralla sit järjestelmällisemmin. Tällä hetkellä  poden järkyttävää "aika loppuu  kesken" -kriisiä enkä tiiä, miten suunnitella seuraavat viikot, mutta pari juttua viime viikosta on ainakin tulossa.

Paikallisten keskeltä kriisissä eläen

Viivi