maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ihan tavallinen viikko

Viime viikko oli ihan tavallinen. Ei ees matkustettu mihinkään.

Alkuviikot menee meikäläisellä aika pitkälti koulussa ja salilla. Maanantaisin ja
keskiviikkosin koulua on 8.30-16.30 joten eipä sillon jaksa enää hirveesti muuta. Tiistaisin on 12.30-14.30 joten sillon tulee tehtyä ehkä jotain muutakin. Viime viikolla käytin illan koulupuvun metsästykseen, koska juhlatilaisuuksissa ja tenttiviikoilla tytöillä pitää olla musta hame ja valkonen paita. Koulun oma virallisempi puku maksaa jotain 60e, joten lähdin suosiolla hakemaan muualta. Koulupukuja saa täällä kaikkialta eri versioina, koska kaikissa kouluissa käytetään koulupukua. Yks vaihtari oli maksanu omasta setistään yhteensä reilut 30e, mä löysin omani kympillä.



Alkuviikosta iski myös meidän täälläoloajan ensimmäinen ukkosmyrsky. Ääni oli kova ja vettä tuli paljon. Täällä viemärit ja putket on pienempiä ku Suomessa ja se muuten näkyi. Meidän lähikadut tulvi. Ja ne siis oikeesti tulvi. Vettä oli pahimmillaan polveen asti ja kun mentiin syömään parinkymmenen metrin päähän meidän talosta, jouduttiin kahlaamaan ilman kenkiä tai varvassandaaleissa. Mihinkään ei päässy kastumatta. Aika jännää ku ei oo tottunu, mut mietittiin et missähän asti se vesi sit on kun sadekausi alkaa.





Torstaina tuli vähän käytyä kylillä ja tehtyä koulujuttuja ja illalla meillä oli illanistujaiset parin ranskalaisvaihtarin kattoterassilla. Ne on vähän paremmista piireistä ja niillä on varaa asua hienommin ku muut, mutta on siinä etunsa. Siinä kun istuskelet Bangkokin kattojen tasolla, nii tulee vähän spidermanfiilis.



Viikonloppuna tuli vihdoin testattua meidän lähikahvila, josta olin useemman kerran kuullu. Paikka on ihan supersöpö ja sieltä saa eri kahveja, smoothieita, vohveleita, crepejä ym. Yllättäen siellä on nyt tullu pari kertaa käytyä.




Perjantaina lähettiin tyttöjen kanssa katsastamaan yömarkkinat (Rot Fai nightmarket). Niistä oli puhuttu myös vintagemarkkinoina ja paikka olikin sit tosi iso ja siellä oli sekä tavallisia myyntikojuja, että vintagepuoli. Myös ruokamarkkinapuoli tietysti löytyi. Taidettiin olla paikan ainoat eurooppalaiset, turisteja ei näkyny missään. Ne varmaan käy jossai muilla markkinoilla. Tää näky sit oikein positiivisesti hinnoissa, oli nimittäin paljon halpaa tavaraa. Vintagepuolelta löyty aitoja vanhoja Leviksiä ja Calvin Kleinejä muutamilla euroilla, harmi vaan et suurin osa oli miehille. Vintagepuoli oli kuitenkin mahtava. Siellä oli pieniä liikkeitä täynnä vanhaa tavaraa, kadulle oli tuotu vanhoja autoja ja pienet kahvilat ja baarit oli vanhan näkösiä.








Lauantaina meillä oli kansainvälisille opiskelijoille järjestetty kulttuurimatka Bangkokin ulkopuolelle. Parin tunnin ajomatkan päässä oli jonkin sortin kulttuurikeskusresortti, jossa on majotusta, juhlatilaisuuksia ja kaikkee aitoa thaimaalaista. Paikassa työskentelee eri alojen ammattilaisia esittelemässä esimerkiks nyrkkeilyä, miekkailua, savitaiteilua, hedelmän veistelyä (kyllä, hedelmistä veistetään kukkia, joista tehään kaikenlaisia asetelmia), riisin istuttamista, silkin valmistusta, erilaisten  outojen soittimien käyttöä ja ties mitä. Saatiin kokeilla itekin monia noista. Nähtiin myös norsuja ja loppupäivästä mentiin kattomaan Thaimaan kulttuuria esittävää showta kesäteatteria muistuttavaan paikkaan. Lavalla nähtiin mm. norsu, puhveli, thainyrkkeilyä ja perinteisiä tansseja. 











Sunnuntai meni salilla, esseen kimpussa ja ehkä vähän ens viikonloppua suunnitellessa. Siihen palaan myöhemmin.

-Viivi




keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Paljon puhuttu Pattaya

Käytiin pikaisella rantalomalla Pattayalla. Tässä blogissa esitetyt näkemykset kaupungista ovat syntyneet parin päivän perusteella, joten älkää tuomitko. Katsaus ei ole kovin laaja.

No oikeesti tähän tulee vähän muutakin. Kävipä viime viikolla niin, että Laurin porukat tuli katselemaan meidän elinoloja muutamaks päiväks Bangkokiin. Siitä niiden matka jatkui pitemmäks aikaa Pattayalle, jossa me sit käytiin viikonloppuna. Bangkokin suhteen kävi siinä mielessä huono tuuri, että meillä oli just alkanu koulu eikä näinollen ollu hirveesti aikaa olla toimittamassa matkaoppaan virkaa. Sen verran ehdittiin iltasin olla menossa mukana, että tuli mm. käytyä tsekkaamassa Baiyoke Tower, Thaimaan korkein rakennus kattoterasseineen. Kerroksia on muistaakseni 84 ja tää on se paikka josta otetaan hienoja yläilmakuvia Bangkokista. Googlen kuvahaulla löytyy vähän parempia kuvia kun nää meikäläisen. Jep, tää on se paikka. Käytiin muuten China Townissakin.





Kouluviikkohan loppui jo keskiviikkona ja torstaina lähettiin Pattayalle. Parin tunnin matkaan meni meiltä viitisen tuntia pienten seikkailujen takia, mutta päästiin perille kuitenki. Onneks lähettiin jo torstaina. Meikäläisestä on muuten tullu täällä Thaimaassa sellanen et nukahdan aina vähän pitemmillä matkoilla. Mennessä kuukahdin bussissa ja takas tullessa vetelin sikeitä taksissa. Noh, kuitenkin. Hotelli oli oikein jees, neljän tähden lukaali uima-altaalla ja kuntosalilla. Ja aamupala. Kunnon luksusta kun ei me täällä meijän yksiössä hirveesti aamupalaa väsäillä keittiön puuttumisesta johtuen (on meillä jääkaappi ja vedenkeitin). Hotelli ei ollu mikään korkee jättirakennus, vaan siinä oli pari allasaluetta ja huoneita alueiden ympärillä parissa kerroksessa. Hotellilla oli myös ihan törkeen hyvä kahvila, jossa oli täydellinen leivostiski ja joka oli tyylikäs ja näytti olohuoneelta.





Perjantaina lähettiin Koh Lanille, joka on saari vähän matkan päässä Pattayalta. Satamalaiturin toisella puolella on iso ranta, joka oli melko täyteen kansoitettu. Toisella puolella on pienempi ranta, jossa on yks ravintola ja vähemmän populaa. Mentiin yllättäen pienemmälle rannalle. Siellä tuli lojuttua joitakin tunteja ja illalla käytiin sit syömässä ja kattelemassa vähän Pattayaa. Kaupungillahan on vähän kyseenalainen maine suomalaisten turistien suosikkikohteena ja seksiturismin mekkana. Multa on pyydetty raporttia Pattayan todellisesta tilasta ja mitä nyt ehdittiin kaupunkia nähdä, niin joo, suomalaisia on ensinnäkin paljon. Kotikieltä kuuli usein ja vastaan käveli luultavasti enemmän länsimaalaisia kuin thaimaalaisia. Porin Ässätkin edusti melko perinteisen suomituristin paidan etumuksessa. Tajusin kuitenkin sen, että yks syy siihen, että suomalaisia on paljon, on pakettimatkailu ja monen paikan lyhyessä ajassa näkeminen. Suomesta tehdään matkoja, joihin kuuluu muutama yö Bangkokissa ja sit vähän pitempi aika Pattayalla. Yhdistetty ranta- ja kaupunkiloma siis. Myös monet omatoimimatkailijat haluaa nähdä sekä isoa kaupunkia, että rantakohteita, ja Pattaya on kätevästi lähellä. Sitten on toki ihan muuten vaan Pattayalle menevät ja tietysti ne seuraa hakevat. Mistä päästään Pattayan mainetta ylläpitävään faktaan eli siihen, että onhan siellä aika reilusti sitä paljon puhuttua toimintaa. Iltaisin kaduilla pyörii thaikkunaisia (tai miehiä?) ja baareissa (joita on paljon) on tankotanssijoita (jotka ei ees tanssi) ja vanhempia herrashenkilöitä. En kuitenkaan halua tuomita paikkaa kokonaan, vaan muistuttaisin, että niinkin isosta kaupungista luultavasti löytyy jotain muillekin kuin yksinäisille miehille. Se on potentiaalinen rantakohde Bangkokin lähellä, sieltä pääsee useammille saarille ja siellä on ties mitä kaikkia krokotiilipuistoja sun muita. Hyvin luultavasti mekin mennään sinne vielä, koska se on lähellä ja meillä on saaria näkemättä.








Koska viikonlopun agendana oli mitääntekemättömyys ja lomailu, lauantain kuumimmat tunnit vietettiin altaalla. Thaimaassa alkaa sesonki olla pian ohi, joten ruuhkaa ei ollut ja saatiin olla melkolailla rauhassa. Illemmalla lähdettiin liikkeelle ja katsastettiin mm. yöbasaari. Viimenen ihminen maailmassa, jonka ikinä kuvittelin ostavan selfiekepin, sai tingattua hinnan kuuteen euroon ja sortui sellaisen hankkimaan. Nyt mulla on sit selfiekeppi, pakko vissiin matkustaa johonki törkeen siistiin paikkaan et voin käyttää sitä koska minähän en normiselfieitä ota.




Sunnuntaina tultiin takas Bangkokiin, tehtiin vähän läksyjä ja käytiin pelaamassa snookeria. En nyt pysty muistamaan, oonko siitä maininnu, mutta meijän naapurissa on ihan kivan kokonen snookerpaikka, jossa on tullu nyt käytyä pelaamassa. Snooker on vähän niinku biljardi, mut pöytä on isompi, pallot eri väriset ja säännötkin oikeestaan ihan erilaiset. Mut hei kummassakin on samannäkönen pöytä ja kepeillä lyödään palloja. Selitin aikasemmin tuoreesta innostuksesta bilikseen joten snooker on myös ihan mun juttu. No kuitenkin, maanantaina olikin koko päivä koulua, mistä voisin jonku kilometripostauksen taas jossain vaiheessa kasata.

Vähän tuli taas juttua, mut niinhän se vissiin kuuluukin. Tää viikko menee Bangkokissa, katotaan mihin seuraavaks keksitään lähtee. Muutamia kaupunkeja on mielen päällä mut ei mennä asioiden edelle.

Läksyvuoren takaa

Viivi



lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tultiinko tänne opiskelemaan?

Nimiä ei löytyny listoilta. Saadaanko me opiskelijakortit? Pitääkö ostaa koulupuku? Missä on kirjasto?

Koulua on nyt takana viikko. Oli sen verran rankkaa, että piti tulla vähän Pattayalle lomailemaan mistä lisää sit ens kerralla. Koulu alkoi periaatteessa jo viime viikolla kun meillä oli perjantaina orientaatiopäivä. Meille oli puhumassa eri tiedekuntien edustajia, it-tukihenkilö, tuutoreita sun muita. Kuultiin vähän koulun säännöistä ja toimintatavoista ja saatiin tietää, että eka viikko on niin kutsuttu add and drop -viikko. Tää tarkottaa käytännössä sitä, että viikon ajan saa muutella kurssivalintoja ja saa käydä alotusluennoilla ja päättää niiden perusteella, haluaako jäädä kurssille. Kurssivalintojen piti olla peace of cake, koska sen voi tehdä sähköisesti. Mehän ei sitten pystytty. Kuultiin, että monella vaihtarilla oli ollut ongelmia sähköisten järjestelmien kanssa ja orientaatiopäivänä meitä ei ollut löytynyt muutamilta listoilta. Kursseille rekisteröityminen onnistui sitten lopulta koululla, piti vaan ilmottaa mitä kursseja haluaa.

Kurssit Stamfordissa menee niin, että maanantaisin ja keskiviikkoisin on samat, tiistaisin ja torstaisin on samat ja perjantaina on omat kurssit. Eli jos mulla on journalismia maanantaina kaheltatoista nii keskiviikkona on myös. Moni vaihtari suunnitteli ottavansa koulua vaan maanantaille ja keskiviikolle ja mehän pyrittiin samaan. Halusin saada 5 kurssia (=30 opintopistettä) eli mun piti saada nää kaks päivää täyteen.



Maanantaina menin aamulla ekana Critical Thinking -kurssin alotusluennolle. Opettaja on keski-ikäinen nainen jenkeistä ja kurssi vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin ottaa sen. Seuraavana oli Introduction to Journalism, jonka opettaja on paikallinen thaikkunainen jonka englanti on ihan sairaan hauskan kuulosta. Opettaja on myös hauska ja kurssilla oli paljon hyviä tyyppejä, sainkin sieltä mun ekat thaikkukaverit.

Kolmannella tunnilla menin kattomaan, millasta on Business to Business Marketing. Se oli virhe. Puolet kurssilaisista oli vaihtareita ja meijän kaikkien ilmeet oli luokkaa "puhuuks toi enkkua vai thaikkua?". Parinkymmenen minuutin kovan yrittämisen jälkeen luovutettiin ja lähdettiin pois. Kävi vähän sääliks opettajaa kun puolet luokasta lähti. Mentiin sit kokeilemaan, ottaisko College English 2 -kurssin opettaja meijät myöhässä tunnille. Se oli mukava miesopettaja jenkeistä (paljon jenkkiopettajia?) ja otti meijät mielellään tunnille. Parin tunnin aikana selvis, että kurssilla opetellaan tuottamaan akateemista tekstiä ja perehdytään lähteiden käyttöön. Mullahan on kandin teko syksyllä edessä, joten otin hyödyn irti ja jäin kurssille.

Neljäs tunti mulla oli Principles of Management. Opettaja (nainen, mahdollisesti Intiasta) aloitti tunnin sanomalla että tää on sit yks meidän tylsimpiä kursseja. Siitä on yritetty tehdä mielenkiintosempi vähentämällä tavallista opetusta ja lisäämällä ryhmätyöskentelyä. Meijän piti jakautua ryhmiin ja valita johtaja. Mulla on nyt sit alaisena suomalainen, slovakki, thaikku ja kaks venäläistä. Ryhmissä tehään sit kaikenlaisia projekteja sun muita.

Viidentenä menin kokeilemaan kurssia Introduction to International Business. Opettaja oli ruotsalainen ja puhu hyvää enkkua, mutta lateli niin paljon eri tehtäviä ja välikokeita, mitä kurssilla tulisi olemaan, että päätin jättää kyseisen kurssin väliin. Eka päivä oli nyt ohi ja mulla oli neljä kurssia tiedossa. Mähän yritän saada vaihdossa tehtyä sivuaineen journalismista ja johtamisesta ja nyt mulla oli vaan yks johtamisen kurssi. Ilta menikin miettiessä, että mitäs nyt, mutta onneks tarjolla oli myös sellanen kurssi, joka on vaan tiistaisin ja se on Sales Management. Menin sit tiistaina kokeilemaan sitä, ja ekan tunnin perusteella päätin ottaa kyseisen kurssin.



Koulua on nyt siis maanantaista keskiviikkoon. Ehtii kivasti matkustella kun on nelipäiväset viikonloput. Myös vaihtaritoimintaa järkkäillään varmaan jonkun verran ja suunnitteilla ois jonkunlainen reissu porukalla. Meitä on vähän päälle kymmenen, ja porukkaa on Suomesta, Slovakiasta, Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Brasiliasta. Ollaan tosin jonkun verran tekemisissä kansainvälisten tutkinto-opiskelijoidenkin kanssa. Ollaan pidetty jo parit illanistujaiset ja käyty porukalla ihmettelemässä Khao San roadia, joka tunnetaan reppureissaajien mekkana. Siellä on paljon nuorisoa, halpoja vaatteita ja siellä voi syödä ötököitä. Söin heinäsirkan. Koostumus kuiva, rapea, hieman lihainen, maku suolainen, melko neutraali.

Pikkusen tätä tekstiä tässä, ehkä lopetan nyt. Pitää vissiin alkaa kirjottaa säännöllisemmin, jos tätä asiaa tulee näin paljon. Ens kerralla kuitenkin asiaa Pattayasta. Kuvia sillon sit enemmän, tämän kerran kuvasaldoa rajoittavat lievät ongelmat kuvien lisäämisessä. Ja hei jos jokin asia kiinnostaa, niin kysykää, koska mä luultavasti unohdin montakin asiaa mistä piti kirjottaa.

-Viivi

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Jotain arjen tapaista

No ohhoh, hetki aikaa kirjottaa. On tää melkosta.

Bangkok jatkaa tutulla "joka päivä jotain uutta" -linjalla. Viimenen viikko on menny kaupunkiin ja muihin vaihtareihin tutustuessa, eikä kirjottamiseen oo kauheesti aikaa löytyny. Nyt skarppaan. Viime viikolla kun oltiin päästy takasin Bangkokiin, tapahtui aika pian ensimmäinen vaihtarien välinen tutustumistuokio kun slovakialainen Juli laittoi viestiä ja ehdotti tapaamista. Meille sit paljastui, että se asuu meistä pari kerrosta ylempänä eli naapureita ollaan. Päädyttiin myös muutamalle samalle kurssille, mutta siitä lisää myöhemmin. Myös meidän kolmas suomalaisvahvistus asuu samassa talossa, samoin kuin aika moni muukin.



Meillä oli nyt sit viikko vapaata ennen koulun alkua ja ekana hoidettavien asioiden listalla oli kaikenlaisten semihyödyllisten asumistavaroiden (kuten vedenkeittimen ja siivoustarvikkeiden) hankkiminen. Koska asutaan vähän kauempana keskustasta, aateltiin että vois olla vaikeeta löytää mitään kunnon kauppaa läheltä. No onneks ei lähetty hakuammunnalla etsimään, vaan kuultiin Julilta, että kilometrin päässä on jonkin sortin ostoskeskus. Nojoo. Melkonen laitos ettenkö asiaa paremmin ilmaisisi. Eikä se oo edes ainut, vaan sen lähellä on paljon muitakin kauppoja ja mm. katumyyjäkeskittymä (katumyyjiltä löytyy ihan halvalla esim. kenkiä ja mm. oikeestaan ihan kaikkea muutakin). Sieltä ostariltahan sai sit tietysti ihan mitä vaan. Parin eksymisen jälkeen löyty sit tavaratalopuoli ja siellähän niitä vedenkeittimiä oli hyllytolkulla. Myös oikein hyvän kokonen ruokakauppa sieltä löytyy. Samoin leffateatteri, peliluola (karaoket ja koripallokoneet ja kaikki), pieni akvaario/eläintarha ja minikokonen vesipuistokin. Funny story: käytiin siellä vesipuistossa ja kaikkihan meni taas niinku Strömsössä. Not. Päästiin sinne ja mentiin altaaseen ja heti meitä oltiin komentamassa pois. Niillä oli joku ihme tauko, jonka aikana ei saanu uida ollenkaan. En oo vielä googlannu syytä. Anyway, tauko loppui, sai uida, meni ehkä kymmenen minuuttia niin meikäläinen teloi jalkansa vesiliukumäestä altaaseen tullessa. Haava siihen vaan tuli, mut en mielellään hankkis tulehdusta just ennen koulun alkua (tai noin yleensäkään). Menin kysymään respasta laastaria ja näytin haavaa, joka oli pienempi kuin mitä veren määrä antoi olettaa. Tiskillä ollut tyttö alkoi ihan hädissään hössöttää ja tilanne päättyi siihen kun kolme ihmistä puhdisti ja laastaroi mun haavaa. End of story, tulipahan sekin paikka nähtyä.





Nojoo. Käytiin siellä akvaariopaikassakin, sisäänpääsy euron. Sieltä olis saanu ostaa kaikkia hienoja kaloja ja kani ois lähteny muutamalla eurolla. Akvaariot oli ihan hienot, siellä oli ties mitä rauskuja ja pallopääkaloja. Niiden lisäks siellä oli mm. aavikkokettuja, mangusteja ja pikkuapinoita. Vähän ehkä kyseenalaistin niiden elinolot, en tiiä olisinko maksanu ja menny sinne jos olisin tiennyt, että siellä oli muutakin kuin akvaarioita. Mutta kalat oli tosiaan hienoja.

Grumpy fish!












Myöhemmin viikolla käytiin mm. Central Worldissa, joka on Bangkokin ilmeisesti isoin ostoskeskus. Ollaan kerran kävästy siellä ilta-aikaan, mutta ei todellakaan tajuttu miten iso se on. Se vaan jatkuu joka suuntaan. Ei siis tälläkään kertaa kierretty sitä ihan asiaksemme, koska siihen pitää varata kunnolla aikaa. Eihän sitä tiiä mitä siellä on, varmaan sieltä pääsee Kiinaan tai jotain muuta vastaavaa. Lisäks ollaan käyty parissa muussa paikassa, esimerkiksi Terminal 21:ssä. Se on sit taas kauppakeskus uudemmasta päästä ja siellä on joka kerroksessa teemana joku iso kaupunki. Kerroksia löytyy mm. Rooman, Istanbulin, San Franciscon ja Pariisin tyyliin. Ja ei, en oo käyttäny kaikkia opintolainoja ostoskeskuksiin, ne nyt vaan sattuu olemaan ilmajuna-asemien lähellä ja niihin tulee usein eksyttyä. Mitä taas lähdettiin tositarkoituksella etsimään, oli urheiluvaateoutlet. Sellainen löydettiin, mutta se oli pieni ja vähän pettymys. Yllättäen tosin vieressä olleesta kalliin näkösestä outletista löytyi meikäläiselle Niken juoksukengät. 

Juoksukengistä päästään kätevästi kuntosaliasiaan. Jotain urheiluahan on pakko päästä harrastamaan, vaihto ei oo tekosyy tauolle. Meidän taloyhtiössä (tai mikskä tätä nyt voi sanoa) on oma kuntosali, mutta se on suoraan sanottuna aika surkea. Se on pieni, siellä kuolee kuumuuteen ennen kun on ees alottanu ja moni laitteista on rikki. Meiltä löytyy myös uima-allas, mutta se on sentään hyvä ja sitä myös käytetään. Lähdettiin sitten päivänä eräänä kiertämään lähimaastoa käyttökelpoisen kuntosalin toivossa. Tiiättekö kerranki kävi niinku elokuvissa. Käveltiin vähän lenkkiä, kunnes törmättiin tähän Sports Villageen. Muutamalla eurolla sai kertakäynnin, joten eikun nostelemaan punttia ja arvioimaan salin käytettävyyttä. Siellä ei ollut ketään. Ei ristin sielua. Ja se oli aika iso ja aika uusi. Kuukauden jäsenyys on Suomen hinnoissa eli muutaman kympin (1000baht). Sehän tuli otettua vielä samalla reissulla. Myöhemmin todettiin, että iltasin siellä saattaa jopa olla muitakin, mutta tungoksesta ei voi puhua vitsilläkään.

Tähän piti tulla vielä juttua ekoista koulupäivistä ja vaihtarijutuista, mutta jätetään seuraavaan kertaan kun tätä tekstiä nyt näytti näin reilusti irtoavan. Loppuun voisin todeta, että rakastan tätä kaupunkia, ja että kurssivalintojen kanssa on vielä pientä säätämistä. Ehkä seuraava postaus tulee sit kun tää alkuhässäkkä saadaan pois alta.




Aasialaiseen elämäntapaan pikkuhiljaa tottuen

Viivi